Eilen oli allekirjoittaneella erittäin, erittäin raskas päivä. Sain aamulla isältäni puhelun, jossa kertoi että toinen heidän nöffiveljeksistä lähtee nukkumaan ikiunta. Tieto oli murskaava, kolmessa päivässä tullut ärhäkkä pahanlaatuinen kasvain, eikä mitään tehtävissä. Lähdin mukaan vielä hyvästelemään nallekarhun, ja kun autoon istuin ja kaksi nöffiä sieltä tuttuun tapaan tuli tervehtimään, ei olisi ikinä uskonut, että toinen niistä on niin kipeä, että ainoa vaihtoehto on päästää pois. Sain vielä naamapesun ja pusut Rölliltä, siinä vaiheessa kyyneleet kipusivat silmiin, tiesin niiden olevan viimeiset kuolapusut tältä karhunpojalta. Uskomattoman sinnikäs ja sisukas poika oli loppuun asti. Ison koiran suuri sydän lakkasi lyömästä, maailman hyvätahtoisin ja hölmöin nöffi on poissa :( Rölli tuli isälleni kodinvaihtajana aika ryminällä 9kk ikäisenä ja lähti saappaat jalassa samalla ryminällä, 9,5v iässä. Pieni pala lapsuutta vietetty kyseisen koiran kanssa ja paljon ihania muistoja. Vielä ei pysty kuvia katsomaan ilman kyyneliä ja muistot sattuu. Ikävä ja suru on valtava. Kipeät hyvästit jätetty ja nyt on aika aloittaa surutyö.
Illalla oli pakko lähteä haukkaamaan raitista ilmaa. Lähdettiin kentälle treenaamaan, tarkoituksena vain ja ainoastaan saada muuta ajateltavaa ja onnistuneita suorituksia. Kentän laidalla oli joukko nuoria ja meinasin jo haudata koko treeniajatuksen. Tehtiin kuitenkin kentän toisessa päässä vähän sivulletuloja suoraan edestä vasemmalle, seuraamista ja jääviä liikkeitä. Jääviä lähinnä sen takia, että pääsin kokeilemaan koiran taakse menemistä, Siiri nousi melkein joka kerta, jouduin käskemään uudestaan maahan, että pysyi. Loppuun Siiri sai tehdä pujottelua jalkojen välistä ja vähän paikallaanpysymis harjoituksia kun käskin koiran maahan, annoin paikka-käskyn ja heitin namin koiran taakse. Hienosti jaksoi odottaa vapautusta!
Tänään sunnuntaina lähdettiin kaikesta eilen tapahtuneesta huolimatta (tai ehkä juuri siksi) mätsäriin Järvenpäähän. Oli pakko päästä pois kotoota, halusin nauttia auringonpaisteesta ja halusin korvata Siirille eilistä kun jäi vähän vähemmälle huomiolle. Siiri ei kyllä yhtään tykännyt juna matkustamisesta, mutta hienosti se silti sujui. Oikean paikan löytämisessä oli hieman vaikeuksia, mutta lopulta löydettiin ja vieläpä ihan ajoissa. Mätsärissä oli aika sopivasti osallistujia, vaikka kehät alkoivat myöhässä, niin silti meillä ei mennyt siellä myöhään, eikä pitkiä odotteluja tullut. Siiri sai sinisen nauhan, mutta ei sijoitusta, ja sai seuraavanlaisen kirjallisen arvostelun (asteikko 1-5):
Käyttäytyminen 5 (!)
Koiran esittäminen 4 (ja esitin vapaasti)
Turkin kunto 3
Koiran liikkeet kehässä 4
Kuumuus vei varmasti viimeisen terän esiintymisestä, eikä Siiri oikein koskaan ole ollutkaan mikään esiintyjätyyppi, mutta hienosti, kaikesta huolimatta silti jaksoi.
Odotellessa vähän tokoiltiin ja temputeltiin, hienosti teki töitä, supertyttö!
