Pennuntuoksun voi jo haistaa!

Lähes päivälleen 7 vuotta sitten meidän kodin täytti pennuntuoksullaan ja naskalihampaillaan Siiri. Vaikka niin kliseeltä kuulostaakin niin tuo pieni energiapakkaus muutti elämäni täysin. Nyt minun ja Siirin elämän tulee mullistamaan pentu, mun elämäni toinen ikioma koira. Siiri on yhden pennun elämänsä aikana koulinut aikuiseksi (tai lähinnä opettanut huonoille tavoille..) ja olen luvannut Siirille, että jos vielä yhden pennun kestää niin se saa riittää. Siiri tosin rakastaa pentuja, että en tiedä olisiko Siirillä kauheasti mitään sitä vastaan vaikka koko pentueellinen pentuja muuttaisi meille.. En epäile hetkeäkään, etteikö se kestäisi pentua, mutta karu fakta on että ei Siirikään tuosta nuorru, eli loputtomiin ei voi odottaa. 

Olen luonnollisesti ihan täpinöissäni pennusta, vielä pitäisi kolmisen viikkoa jaksaa odottaa. Odotusta helpottaa tieto siitä, että pääsee vielä ennen varsinaista hakureissua kerran katsomaan pikkuisia. Eikä se ole mikä tahansa katsomisreissu, se on se reissu, joka määrittelee paljon, silloin valitsen sen oman pennun. 
Välillä into vaihtuu paniikkiin, pärjäänkö pennun kanssa, pärjätäänkö rahallisesti, miten pääsen treeneihin autottomana.. En muista kokeneeni tällaista paniikkia ennen Siirin tuloa, mutta vasta tajusin, mistä se johtuu. Siirin tullessa asuin vielä äitini kanssa, nyt olen omillani. Ja ehkä sekin, että kun jo omistaa yhden koiran, kaksi koiraa kaksinkertaistaa kulut yms. Onneksi mulla on mahtava tukiverkosto, joka jo nyt on tsempannut mua paniikin iskiessä, jos luet tätä blogia, tunnistanet itsesi tästä, joten iso kiitos jo nyt! 

Olen puolivitsillä heittänyt kavereilleni, että pennun tulon jälkeen en enää liiku mihinkään, koska nyt jo on välillä vaikeuksia saada koiraa hoitoon, niin saatika sitten kahta koiraa. Mutta puolet siitä on ihan totta.

Siiri hammaslääkärillä

Siirillä oli viime keskiviikkona edessään hammasoperaatio. Viime kirjoituksessa kerroin kun rokotuskäynnin yhteydessä huomattiin yhden ison poskihampaan lohjenneen. Varasin ajan Riihimäen EHELiin, koska Hyvinkäälle oltaisiin saatu aika vasta elokuulle. Keskiviikkona ajeltiin siis Riihimäkeen ja kun Siirin tiedot oli saatu koneelle niin päästiinkin melkeen heti eläinlääkärin juttusille. Näytin ensin sen rokotuskäynnin lapun, missä oli vähän tietoa jo tehdyistä havainnoista. Ell kertoi tarkkaan kaiken ja näytti havainnollistavia kuvia jonka jälkeen Siiri saikin rauhoitusaineen, eikä mennyt kuin ehkä minuutti kun jo alkoi askel huojua ja siitä nopeasti koira pisti maate. Jätettiin Siiri vastaanotolle ja lähdettiin kuluttamaan muutama tunti Riihimäen keskustaan.
Kuuden aikaan lähdettiin hakemaan koiraa vastaanotolta ja ennen kun hoitaja haki koiran, kertoi hän tarkkaan siitä mitä oli tehty. Yhtään hammasta ei tarvinnut poistaa, vaan pahiten lohjenneille hampaille oli tehty hionta ja uudelleenpinnoitus. Puolen vuoden päästä pitää mennä kontrolliröntgeniin, jossa katsotaan onko tapahtunut mitään muutoksia. Sain hyvin tokkuraisen koiran mukaani :D Siiri normaalisti istuu auton takaosassa skarppina, mutta nyt rupesi jossain vaiheessa nojailemaan takaluukkua vasten ja yleensä tarvitsee käskeä koiraa odottamaan ennen autosta poistumista, mutta nyt ei (onneksi) edes yrittänyt hypätä pois kun pysähdyttiin.

Siiri toipui operaatiosta hyvin ja omaa mieltä lämmitti eniten seuraavana päivänä tullut puhelu eläinlääkäriasemalta, hoitaja kyseli tarkkaan Siirin vointia ja toipumista operaatiosta ja kun totesin kaiken olevan ok, niin toivotti vielä hyvää jatkoa meille. Tuli todella hyvä mieli! 

Hyväntekeväisyyttä mätsärin muodossa

12.6

Käytiin Siirin kanssa rokotuksilla meidän luottoeläinlääkärillä. Kaikki oli muuten ihan hyvin, mutta hampaat tarkastettua ell huomasi, että Siirin iso poskihammas on lohjennut. Pikatutkimuksella ei saatu varmuutta siitä, onko ydinkanava auki vai ei, auki ollessaan vaatii jatkotoimenpiteitä. Hammas tutkitaan rtg-kuvissa varmuuden vuoksi tämän kesän aikana. Katsotaan sitten mitä sille täytyy tehdä, jos ydinkanava on auki niin vaihtoehdot ovat juurihoito tai hampaan poisto. Luettuani tuosta juurihoidosta ja sen vaatimista jatkuvista kontrollikäynneistä rtg-kuvissa olen ehdottomasti poiston kannalla, mikäli se on mahdollista ja koira ei siitä kärsi. Se on vieläpä isoin poskihammas ylhäältä, kolmen juuren hammas, eli juurihoitokin siihen olisi varmaan aika työlästä. Mutta käydään ensin kuvissa niin ollaan niiden jälkeen taas viisaampia!

14.6

Siiri pääsi taas mätsäriin, jo toiseen tänä vuonna. Toisesta en vissiin tänne blogiin olekkaan kirjoittanut, mutta se oli tossa keväällä ja sieltä ei menestystä tullut.
Hyvinkäällä järjestettiin keskustassa hyväntekeväisyys mätsäri, jonka tuotot ohjattiin Hyvinkään eläinsuojeluyhdistykselle, eli jo toinen Siirin hyväntekeväisyystempaus, aiempi oli koiramarssilla, jossa lahjoitettiin 1kg koiranruokaa/osallistuva koira, eläinsuojeluyhdistys Onnentassuun.

Ilma oli aika hirveä, oli tosi kylmä (ainakin kesäkuun päiväksi) ja tuuli, mutta säätä uhmaten lähdettiin silti pyörähtämään kehässä. Olimme sopineet ystäväni Petran kanssa että nähdään kirjastolla vähän ennen ilmoittautumisen alkamista. Siirillä oli virtaa vähän turhan paljon ja se purkasi sitä sitten mm. haukkumalla yms possuilemalla.. Alueella oli samaan aikaan myös katusähly-, sekä katukoristurnaukset.

Siiri ei selvästikään muistanut mitä näyttelykehässä tehdään vaan tarjosi istumista seisomisen sijaan. Parina meillä oli kaverini tanskandogginsa kanssa. Tuomarin tullessa tutkimaan Siiriä lähempää, ei neiti korvaansa lotkauttanut kun mulla oli kädessäni lihapullia, ahne vai? :D 

Yllättävän hyvin Siiri jaksoi juosta ja saatiin sininen nauha.

Ennen jatkokehiä palauteltiin mieleen seisomista, palkkasin ihan vaan lyhyistä pätkistä kun koira jaksoi seistä.

Jatkokehissä menikin paremmin jo seisominen ja kaverini ottamista kuvista näin että Siiri seisoi oikeinkin hienosti, vaikka loppujen lopuksi ei ollut merkitystä, mentiin muutenkin vähän sillä asenteella että kunhan koira seisoo neljällä tassulla niin fine. Minun suureksi yllätykseksi meidät valittiin jatkoon ja tuomarin tehdessä päätöksen huomasin että koirakoita on neljä, eli sijoittuminen häämötti. Meidät osoitettiin neljänsiksi, jee! :) palkintokassissa oli ruusuke, näytepusseja nappuloista joista Siiri ei vaan valitettavasti voinut syödä juuri mitään, lelu jonka koira sai heti kehän jälkeen riepoteltavaksi ja nameja, jotka onneksi olivat Siirille sopivia. 

Mulla oli vielä nakinpalasia taskussa, joten kotimatkalla otettiin pienet häiriötokot. Ja voi vitsi kun Siiri teki taas nättiä seuraamista. Pari ohikulkijaa jäi katselemaan ja mikäs noin hienoa koiraa katsellessa, olin taas niin ylpeä! Otettiin muutama luoksetulo, ja en tiedä mitä tapahtui, mutta Siiri lähti tosi hienosti, pysähtyi 1,5m ennen mua ja meni maahan?! Ja siis ei olla ikinä edes yritetty ottaa stoppeja luoksetulossa, mikälie ajatus pienen koiran päähän tullut. Ei sillä, ei mua harmita tokon parissa enää mikään muu kuin se että en saa sitä samaa tekemistä kokeisiin, tai toisin sanoen ilman näkyvää palkkaa.  Loppupalkka oli se sama palkinnoksi mätsäristä saatu lelu ja sitä heittelin koiralle. Se pysyy nykyään niin kivasti treenatessa vapaana, vaikka takaraivossa on aina ajatus että ole tarkkana ympäristön suhteen, koska en edelleenkään luota koiran vapaana pysymiseen 100%.

Hieno koira ja kiva päivä oli! :)