perjantai 26. elokuuta 2016

Kisa/häiriö-kurssilla


Ai mitäkö me ollaan tehty? Me ollaan treenattu ihan hullun paljon. Kesä ja alkusyksy on täyttynyt koulutuksista, omatoimitreeneistä tai kisaharkoista. (ja vähän kokeistakin)
Mä en kaikista treeneistä jaksa enkä pysty enkä ehdi kirjoittamaan, mutta koitan jossain vaiheessa tehdä koontia siitä mitä ollaan tehty, miten ollaan tehty, missä vaiheessa ollaan ja jos on jotain ongelmia. Pysykää siis kuulolla.

Tämän päiväisestä Sannan koulutuskerrasta on kuitenkin ihan pakko kirjoittaa, koska se oli valehtelematta paras treeni pitkään pitkään aikaan. Ja tämä on paljon sanottu, sillä meidän tokoflow on ottanut vielä enemmän tulta alleen siitä kun viimeksi olen kirjoittanut.
Treenikaveri oli menossa Sannan ALO/AVO-kurssin kerralle, joka alkoi tuntia aikaisemmin kun meidän kisa/häiriökurssi. Kysyi sitten halutaanko kyyti ja totesi samaan lauseeseen että ehkä oltaisiin liian ajoissa. Mutta mitäpä muuta sitä mieluummin tekisi kun menisi kentän laidalle extratunniksi hengailemaan, päätettiin me lähteä kyydillä. Tarkoitus oli siis vaan hengailla kentän laidalla ja katsella kun muut tekevät. Vilkan reaktio oli hyvä kun kurssilaiset ottivat paikkikset alkuun, koira nousi omalta taukopaikaltaan, katsoi riviä ja katsoi mua kysyvästi että hei mitäs tämä nyt on, munhan pitäs olla tuolla. Pieni addiktio töihin.
Meidän kurssin alkaessa kävin nappaamassa koiran ja pieni vieterihyrrä sieltä tuli mukaan. Vire oli siis tosi korkealla, sen huomasi heti. Alkujuttelut ja suunnitelma siitä mitä tehdään ja sitten koira odottamaan. Odotellaan nyt kunnolla sitten ;)

Oman vuoron koittaessa mä mietin hetken että mitähän tästä tulee. Mun mielessä yhdistelmä Vilka + 1,5h odottelu katsoen kun muut tekevät + malttitreenit = extremeä ja hyvin todennäköisesti katastrofi. 

Mutta kuinka väärässä olinkaan.
Tehtiin liikkuroituna luoksetulo+hyppy+seuruu+liikkeestä maahanmeno.
Luoksetulossa Sanna käskytti monta kertaa ja olikohan kolmannella kun kutsuin. Ei reagoinut Sannan käskytyksiin, vasta mun käskyyn ja korkeasta vireestä huolimatta ei myöskään törmännyt.

Hypyssä sama juttu, käskytyksiä tuli useampi ja taas vasta kolmannella tai neljännellä kutsuin hypyn yli.

Seuraaminen oli kiva, nyt se tuntui siltä kun se parhaimmillaan on ollut. Korkea vire näkyi, mutta piti paikan ja keskittyi siihen mitä ollaan tekemässä.

Liikkeestä maahanmenossa häiriökäskytys. Sanna sanoi merkin kohdalla käsky, siihen ei reagoitu vaan vasta vähän myöhemmässä vaiheessa tulleeseen käskytykseen. Loppu ok.

Nyt koira oli oikeasti kuulolla, siitäkin huolimatta että vireen kanssa mentiin ihan äärirajoilla. Sanna kommentoikin mun Facebook-päivitykseen, että pelkäsi Vilkan ampuvan itsensä johonkin kiertoradalle hetkellä minä hyvänsä. :D 
Ja itse olin tyytyväinen siihen, että koira pysyi kasassa ja pystyi tekemään hommat kunnolla loppuun. 

maanantai 22. elokuuta 2016

ALO1, 178p

Mehän käytiin eilen tokoilemassa toinen alokasluokan koe ja hyvinhän se(kin) meni.
Koe oli Hyvinkäällä ja tuomarina Harri Laisi. 

Paikallamakuu 8:
Ei mennyt ekalla käskyllä maahan, valahti lonkalle. Lonkka-asennosta tuomari ei huomauttanut, mutta mä kyllä sen huomioin. Mur.

Liikkeestä maahanmeno 9:
Muuten täydellinen, mutta loppuperusasentoon nousi ennen mun käskyä.

Luoksetulo 8,5:
Törmäys muhun pudotti pisteitä. Muuten ok.

Seuraaminen 9,5:
En tiedä, mistä puoli pistettä lähti. 

Hyppy 9,5:
Ennakoi ja tuli esteen yli ennen mun käskyä. 

Noutoesineen pito 10:
Tässä ei mitään huomautettavaa.

Kaukokäskyt 8:
Wuhuu, tavoite oli että jos edes 5p saataisiin. Tuli taas vähän eteenpäin ja maahanmeno ei ollut etujalkatekniikalla, teki kuitenkin molemmat vaihdot.

Kokonaisvaikutus 9,5 

= ALO1, 178p, sij. 4/14

Nyt oli enemmän sellainen fiilis, kun mitä on treeneissä ollut. Muutamia pikkuvirheitä, ennakointia yms. mutta vire pysyi hyvänä kokoajan.

tiistai 9. elokuuta 2016

Jokelan kisaharkka 7.8

Tänään käytiin taas Jokelassa kisaharkassa. Rakennettiin kaksi kehää ja mua hieman mietitytti tämä kun viime kerralla (toki myös pienemmällä kentällä) koira karkasi kahteen otteeseen kehästä. 



Tehtiin kisamaisena kaikki liikkeet, ja alla pieni kooste kaikista.

Liikkeestä maahanmeno:
Hieno oli, nyt ei ennakoinut yhtään eikä pahemmin keulinut seuruussa. Ekalla käskyllä maahan.

Kapulan pito:
Perusasennossa, nätti pito vieraalla sorvatulla puukapulalla, vähän taas sylkäisi kapulan palautuksessa, mutta sekin on työn alla, ei oikeen vielä kestä kun vien käsiä lähemmäs. Muuten ok.

Luoksetulo:
Ei mitään moitittavaa, rauhallinen odotus ja ekalla käskyllä lähti. Tämän jälkeen palkkasin.

Kaukot:
Ei noussut ekalla käskyllä ja taas liikkui, vaikka etäisyys oli pieni. Mutta tässä en voi vaatia koiralta enempää, teki sen millä tasolla kaukot tällähetkellä ovat.

Hyppy:
Ei mitään moitittavaa tässäkään, mielentila rauhallinen, ekalla käskyllä yli ja nätti loppuperusasento.

Seuraaminen:
Tarkoituksella vikana yksittäisliikkeenä, vire tässä aika alhaalla, saisi olla vähän enemmän vielä oikeasti töissä eikä sunnuntaikävelyllä. Tehtiin pieni pätkä ja sitten kun vähän aikaa piti kontaktin ja muutenkin paremmin menossa mukana niin vauhdista vapautin ja palkkasin märkäruoalla siinä kehässä. Näitä nyt enemmän niin saadaan koiralle suurempi odotusarvo myös jaksaa se seuruu jos ei olekkaan ihan ekana liikkeenä.

Paikkamakuu:
Nyt viimeisenä, ihan hyvä vaihtelu. Koiran mielentila nimittäin tässä vaiheessa oli jo melkeen unen puolella ;) No ei nyt sentään, mutta huomasi kyllä että se tietty skarppina oleminen puuttui täysin, heräsi "unesta" vasta siinä vaiheessa kun palasin koiran viereen. Vilkuili ympärille. Mutta pysyi kuitenkin, joka tietysti se tärkein. Ei mennyt ekalla maahan ja alkuun jäi lonkalle ja juuri kun olin korjaamassa, niin korjasikin itse. Ekalla nousi perusasentoon.

Kokonaisuus oli ihan mieletön, paikkiksen jälkeen vaan hoin koiralle kuinka supeeeerrr se oli!!
Mulla ei kehässä ollessa, ekaa kertaa häiriötreeneissä, ollut sellaista oloa että "Apua pysyyköhän se kehässä vai lähteekö" ja tämän tajusin vasta kehän jälkeen kun oltiin jo kotimatkalla, yhtäkkiä vaan tajusin että niiin muuten, en stressannut yhtään. Meille tai ehkä enemmän mulle, teki kyllä ihan mielettömän hyvää se eka koestartti. Mä oon ollut sen jälkeen vapautuneempi ja luottavaisempi ja ehkä se kaikki siirtyy myös koiraan.
Taas tätä hehkutusta, sitä joutuu nyt kaverit Facebookin puolellakin lukemaan, mutta mä en tiedä mitkä palikat ovat loksahtaneet paikoilleen, mutta meillä on tokon kanssa sellainen flow päällä nyt, treeneistä toiseen kentältä lähdetään superfiiliksin ja hymyssä suin. Saa nähdä kauan tätä flow-tilaa kestää, toivottavasti ainakin 3.9 asti ;)

Jos mikään ei riitä?

Olen pohtinut paljon meidän ekaa koetta ja sitä ajatusta että miksi mikään ei riitä. Meillä on ollut ehkä suurimmat pulmat kisamaisissa suorituksissa se että koira pysyy liikkeiden välissä kehänauhojen sisäpuolella. Kun koepaikan varmistus tuli sähköpostiin, päätin että meidän tavoitteita kokeeseen on tasan kaksi. 1. Koira pysyy paikkiksessa. 2. Koira ei karkaa kehästä.
Paikkiksen jälkeen tavoitteita oli siis enää yksi, ja kun oman koesuorituksen jälkeen juostiin kehästä loppupalkalle niin mulla oli siinä kohtaa loistofiilis, oltiinhan selätetty kaksi mörköä, kisauran startti ja koira koki kannattavammaksi pysyä hommissa kun lähteä etsimään jotain parempaa tekemistä.
Sitten päästiin siihen analysointi-vaiheeseen ja rupesi harmittamaan ne pikkuvirheet ja nollatut kaukot. Mihin tässä välissä unohtui ne tavoitteet?! Kun tiesin että mihinkään 200p suoritukseen emme pysty ja se ei ollut missään vaiheessa edes tavoitteena. Ehkä siinä vaiheessa tajusi että ykköstulos olisi aika siinä ja siinä, harmittaisi jos jäisi paria pistettä vajaaksi?
Mutta koirahan oli tehnyt ihan omannäköisensä suorituksen, ei paineistunut kisatilanteesta, mun jännityksestä, palkattomuudesta. Teki asiat niinkuin treeneissä. Miksi siis olla harmissaan jostain lisäkäskystä seuruussa tai ennakoimisesta liikkeestä maahanmenossa (jota siis tehnyt treeneissäkin), ne ovat kuitenkin asioita joille voi treeneissä tehdä jotain, tai seuraavassa kokeessa viritellä koira paremmin jotta seuruussa ei tarvitse enää herätellä koiraa lisäkäskyillä.
Muut näkevät vain tuloksen ja pisteet, mutta itse pitäisi pystyä näkemään sen tuloksen ja pisteiden taakse. Ja ajatella ne virheet niin että niissä on vielä varaa parantaa, mutta nähdä myös ne hyvät asiat.