Vuosi 2016 ja kohti vuotta 2017

Taas on vuosi viimeistä silausta vaille paketissa ja olisi aika vielä hetkeksi kääntää katse menneeseen.

Mitä vuosi 2016 oli meille?

Se oli huikea matka kaikenkaikkiaan, Vilkan kanssa otettiin jättimäisiä harppauksia eteenpäin treeneissä. Saatiin tekeminen tuntumaan hyvältä yhdessä ja myös näyttämään ja vaikka pidänkin monia treeneissä tapahtuneita asioita vuoden kohokohtina, niin valehtelisin jos väittäisin etten olisi ylpeä koirasta ja itsestäni kun saavutimme 3 x ALO1, kolmesta kokeesta. Se ensimmäinen oli tietty omalla tavallaan se erityisin, mutta täytyy sanoa että rotumestiksissä saavutettu ykkönen ja sitä kautta koulutustunnus yltää kyllä samalle viivalle.

Vilka oli vielä viime vuonna treeneissä totaalisen häslä, joka kyllä teki hommia sata lasissa, mutta energia ja keskittyminen meni välillä liikaa siihen mitä muut tekivät. Osittain saattaa heijastua ohjaajasta, koska tänä vuonna huomasin sen että jos en itse stressaa siitä mitä ympärillä tapahtuu, pysyy koirakin paremmin kontrollissa. Ainakin yleensä. Tunsin että tänä vuonna saavutettiin treeneissä ja viimeisessä kokeessakin se kuuluisa yhteinen kupla, jolloin kaikki muu ympäriltä häviää ja on vain minä ja koira. Ja meidän tekeminen. Ja meidän ilo ja onnistuminen. Se on mieletön fiilis kun siihen pääsee.

Mitä tavoitteita meillä oli?

Tavoitteena oli startata tokokokeissa ja niinkuin tuli sanottua niin se saavutettiin ja tuloksellisesti kyllä ylitti omat odotukseni täysin.

Meillä oli myös tavoitteena tälle vuodelle kokeilla agilityä.
Ja sekin me saavutettiin, harmittavasti juoksut osuivat juuri siihen kohtaan, joten meidän agilityuran aloitus jäi vähän tyngäksi. Ehdottomasti jatketaan ensi kesänä jos vaan koira pysyy terveenä. Laji kyllä vei meidät molemmat mennessään.

Tarkoitus oli viedä Vilka luonnetestiin ja/tai MH-luonnekuvaukseen.
No kumpaankaan ei päästy, mutta ehkä ensi vuonna.

Tavoitteena vuodelle 2017:

Siiri:

Saada lihaskunto takaisin. Koiran lihakset kuihtuivat kesän aikana, ja nyt niitä sitten kasvatellaan takaisin.

Iloita elämästä ja pysyä terveenä

Vilka:

Korkata tokon avoinluokka ja saada yksi AVO1

Voittajaluokan liikkeet tutuiksi

MH-luonnekuvaus ja/tai luonnetesti

Tehdä säännöllisemmin jälkeä

Saada kesäksi agility treenipaikka

Käydä virallisissa lonkka-, kyynär- ja selkäkuvissa + silmäpeilaus

Iloita elämästä ja pysyä terveenä

Me tehtiin se! ♥

Eilen saavutin liudan henkilökohtaisia haaveita Vilkan kanssa, kun osallistuttiin Golden Ringin tokon rotumestaruuskisoihin, saavutettiin se viimeinen ALO1-tulos ja ansaittiin samalla TK1. Tuomarina oli Ralf Björklund ja tuomariharjoittelijana Kristiina Puskala.

Paikallamakuu: 8
Meinasi iskeä epätoivo jo poikkeuksellisesti tässä vaiheessa, Vilka lukkiutui kehän ulkopuolella olevaan koiraan ja tiesin liikkurin nyökätessä, että koiralla ei ole minkään valtakunnan käsitystä siitä mitä mä sille seuraavaksi tulen sanomaan. Ei mennyt heti edes tokasta, vaikka sanoin yhteen putkeen: "Vilkamaahan", siinä vaiheessa se kyllä jo reagoi muhun ja nyt en sitten ole varma että annoinko vielä kolmannen käskyn vai menikö se sitten tokan käskyn jälkeen kun katsoin sitä vähän tuimasti. Olin kyllä odottaessa varma että tämä nollattiin. Tuomari kun antoi pisteitä, sanoi mulle että kaksi käskyä sieltä ainakin tuli, toivottavasti ei kolmatta ja näytti kasia. Olin hiljaa, koska en enää ollut varma ja fiilikset vähintäänkin sekavat.

Oltiin vuorossa heti tokana, joten äkkiä palkalle häkille ja napattiin meidän noutokapula mukaan. Ajatusten nollaus paikkis sekoilun jälkeen onnistui yllättävän hyvin ja lähdettiin ihan hyvillä mielin tekemään omaa suoritusta.

Seuraaminen 9,5:

Nyt se tuntui kivalta kokeessakin, voi olla että paikka vähän aukesi, mutta se oli tiedossa jo perjantain treeneissä. En tiedä mistä se 0,5p lähti.

Liikkeestä maahanmeno 9:
Tämä tuntui omasta mielestä hyvältä, siitä en tiedä mistä se 1p lähti. Ei ennakoinut missään kohtaa.

Luoksetulo 9:
Tässä itselle suurimman jännityksen aiheutti se että pysyykö koira istumassa, on nyt joitakin kertoja valahtanut maahan ja sen teki ennen koesuoritusta vielä kun sitä muistuttelin odotellessa. Mietin mielessä vaan että "pysy istumassa, pysy istumassa.." ja siellähän se istua tönötti kun käännyin ympäri. En tosiaan tiedä mistä lähti 1p.

Noutoesineen pito 8:
Piti ihan kivasti muuten, mutta vähän mälväsi niin siitä pisteitä pois.

Kauko-ohjaus 8:
Toivotaantoivotaan kaukot, teki vaihdot, mutta liikkui taas. Ihmeen paljon pisteitä tuomarin linjaan nähden.

Estehyppy 9,5:
Kauniisti odotti ja vasta mun käskyllä yli, en tiedä mistä 0,5p tässäkin lähti.

Kokonaisvaikutus 9,5:
"Hyvä koira ja hyvä ohjaaja" Ne sanat jäivät ainoastaan mieleen, vaikka ei tuomari nyt hirvittävästi höpöttänyt muutenkaan lopussa. Olisi ollut kiva tietää mistä pistevähennykset tulivat.

= ALO1, 175,5p, sij. 2/7 ja TK1!

Me lähdettiin tekemään omannäköinen suoritus ja hakemaan hyvää fiilistä. Alun paikkissekoilua lukuunottamatta me onnistuimme meidän tavoitteessa. Kaikki meni juuri niin kuin ne parhaimmillaan kokonaisuutena on treeneissä mennyt. Ja meillä oli kivaa ja mikä parasta, kehän laidalta kuului että koira näytti siltä että sekin nautti ja että meidän tekeminen näytti hyvältä. :)

Me todellakin tehtiin se, koulutustunnus ei alunperin kuulunut suunnitelmiin, tai sen suhteen olin ajatuksella tulee jos on tullakseen. Kolme koetta kuitenkin olin suunnitellut käyväni, koska se oli sellainen luonnollinen määrä, tarkoitus kun oli kerätä kisakokemusta. Ja haaveissa on ollut osallistua kultsujen rotumestaruustokoon ja kun selvisi, että se järjestetään tänä vuonna Hyvinkäällä niin eihän sitä nyt voinut jättää väliin. Mikäpä sen hienompaa kun päättää alokasluokka rotumestiksiin ja saavuttaa vielä se koulutustunnus, aika kiva! :)

Kisa/häiriö-kurssilla

Ai mitäkö me ollaan tehty? Me ollaan treenattu ihan hullun paljon. Kesä ja alkusyksy on täyttynyt koulutuksista, omatoimitreeneistä tai kisaharkoista. (ja vähän kokeistakin)

Mä en kaikista treeneistä jaksa enkä pysty enkä ehdi kirjoittamaan, mutta koitan jossain vaiheessa tehdä koontia siitä mitä ollaan tehty, miten ollaan tehty, missä vaiheessa ollaan ja jos on jotain ongelmia. Pysykää siis kuulolla.

Tämän päiväisestä Sannan koulutuskerrasta on kuitenkin ihan pakko kirjoittaa, koska se oli valehtelematta paras treeni pitkään pitkään aikaan. Ja tämä on paljon sanottu, sillä meidän tokoflow on ottanut vielä enemmän tulta alleen siitä kun viimeksi olen kirjoittanut.

Treenikaveri oli menossa Sannan ALO/AVO-kurssin kerralle, joka alkoi tuntia aikaisemmin kun meidän kisa/häiriökurssi. Kysyi sitten halutaanko kyyti ja totesi samaan lauseeseen että ehkä oltaisiin liian ajoissa. Mutta mitäpä muuta sitä mieluummin tekisi kun menisi kentän laidalle extratunniksi hengailemaan, päätettiin me lähteä kyydillä. Tarkoitus oli siis vaan hengailla kentän laidalla ja katsella kun muut tekevät. Vilkan reaktio oli hyvä kun kurssilaiset ottivat paikkikset alkuun, koira nousi omalta taukopaikaltaan, katsoi riviä ja katsoi mua kysyvästi että hei mitäs tämä nyt on, munhan pitäs olla tuolla. Pieni addiktio töihin.

Meidän kurssin alkaessa kävin nappaamassa koiran ja pieni vieterihyrrä sieltä tuli mukaan. Vire oli siis tosi korkealla, sen huomasi heti. Alkujuttelut ja suunnitelma siitä mitä tehdään ja sitten koira odottamaan. Odotellaan nyt kunnolla sitten ;)

Oman vuoron koittaessa mä mietin hetken että mitähän tästä tulee. Mun mielessä yhdistelmä Vilka + 1,5h odottelu katsoen kun muut tekevät + malttitreenit = extremeä ja hyvin todennäköisesti katastrofi. 

Mutta kuinka väärässä olinkaan.

Tehtiin liikkuroituna luoksetulo+hyppy+seuruu+liikkeestä maahanmeno.

Luoksetulossa Sanna käskytti monta kertaa ja olikohan kolmannella kun kutsuin. Ei reagoinut Sannan käskytyksiin, vasta mun käskyyn ja korkeasta vireestä huolimatta ei myöskään törmännyt.

Hypyssä sama juttu, käskytyksiä tuli useampi ja taas vasta kolmannella tai neljännellä kutsuin hypyn yli.

Seuraaminen oli kiva, nyt se tuntui siltä kun se parhaimmillaan on ollut. Korkea vire näkyi, mutta piti paikan ja keskittyi siihen mitä ollaan tekemässä.

Liikkeestä maahanmenossa häiriökäskytys. Sanna sanoi merkin kohdalla käsky, siihen ei reagoitu vaan vasta vähän myöhemmässä vaiheessa tulleeseen käskytykseen. Loppu ok.

Nyt koira oli oikeasti kuulolla, siitäkin huolimatta että vireen kanssa mentiin ihan äärirajoilla. Sanna kommentoikin mun Facebook-päivitykseen, että pelkäsi Vilkan ampuvan itsensä johonkin kiertoradalle hetkellä minä hyvänsä. :D 

Ja itse olin tyytyväinen siihen, että koira pysyi kasassa ja pystyi tekemään hommat kunnolla loppuun. 

ALO1, 178p

Mehän käytiin eilen tokoilemassa toinen alokasluokan koe ja hyvinhän se(kin) meni.
Koe oli Hyvinkäällä ja tuomarina Harri Laisi. 

Paikallamakuu 8:
Ei mennyt ekalla käskyllä maahan, valahti lonkalle. Lonkka-asennosta tuomari ei huomauttanut, mutta mä kyllä sen huomioin. Mur.

Liikkeestä maahanmeno 9:
Muuten täydellinen, mutta loppuperusasentoon nousi ennen mun käskyä.

Luoksetulo 8,5:
Törmäys muhun pudotti pisteitä. Muuten ok.

Seuraaminen 9,5:
En tiedä, mistä puoli pistettä lähti. 

Hyppy 9,5:
Ennakoi ja tuli esteen yli ennen mun käskyä. 

Noutoesineen pito 10:
Tässä ei mitään huomautettavaa.

Kaukokäskyt 8:
Wuhuu, tavoite oli että jos edes 5p saataisiin. Tuli taas vähän eteenpäin ja maahanmeno ei ollut etujalkatekniikalla, teki kuitenkin molemmat vaihdot.

Kokonaisvaikutus 9,5 

= ALO1, 178p, sij. 4/14

Nyt oli enemmän sellainen fiilis, kun mitä on treeneissä ollut. Muutamia pikkuvirheitä, ennakointia yms. mutta vire pysyi hyvänä kokoajan.

Jokelan kisaharkka 7.8

Tänään käytiin taas Jokelassa kisaharkassa. Rakennettiin kaksi kehää ja mua hieman mietitytti tämä kun viime kerralla (toki myös pienemmällä kentällä) koira karkasi kahteen otteeseen kehästä. 

Tehtiin kisamaisena kaikki liikkeet, ja alla pieni kooste kaikista.

Liikkeestä maahanmeno:
Hieno oli, nyt ei ennakoinut yhtään eikä pahemmin keulinut seuruussa. Ekalla käskyllä maahan.

Kapulan pito:
Perusasennossa, nätti pito vieraalla sorvatulla puukapulalla, vähän taas sylkäisi kapulan palautuksessa, mutta sekin on työn alla, ei oikeen vielä kestä kun vien käsiä lähemmäs. Muuten ok.

Luoksetulo:
Ei mitään moitittavaa, rauhallinen odotus ja ekalla käskyllä lähti. Tämän jälkeen palkkasin.

Kaukot:
Ei noussut ekalla käskyllä ja taas liikkui, vaikka etäisyys oli pieni. Mutta tässä en voi vaatia koiralta enempää, teki sen millä tasolla kaukot tällähetkellä ovat.

Hyppy:
Ei mitään moitittavaa tässäkään, mielentila rauhallinen, ekalla käskyllä yli ja nätti loppuperusasento.

Seuraaminen:
Tarkoituksella vikana yksittäisliikkeenä, vire tässä aika alhaalla, saisi olla vähän enemmän vielä oikeasti töissä eikä sunnuntaikävelyllä. Tehtiin pieni pätkä ja sitten kun vähän aikaa piti kontaktin ja muutenkin paremmin menossa mukana niin vauhdista vapautin ja palkkasin märkäruoalla siinä kehässä. Näitä nyt enemmän niin saadaan koiralle suurempi odotusarvo myös jaksaa se seuruu jos ei olekkaan ihan ekana liikkeenä.

Paikkamakuu:
Nyt viimeisenä, ihan hyvä vaihtelu. Koiran mielentila nimittäin tässä vaiheessa oli jo melkeen unen puolella ;) No ei nyt sentään, mutta huomasi kyllä että se tietty skarppina oleminen puuttui täysin, heräsi "unesta" vasta siinä vaiheessa kun palasin koiran viereen. Vilkuili ympärille. Mutta pysyi kuitenkin, joka tietysti se tärkein. Ei mennyt ekalla maahan ja alkuun jäi lonkalle ja juuri kun olin korjaamassa, niin korjasikin itse. Ekalla nousi perusasentoon.

Kokonaisuus oli ihan mieletön, paikkiksen jälkeen vaan hoin koiralle kuinka supeeeerrr se oli!!
Mulla ei kehässä ollessa, ekaa kertaa häiriötreeneissä, ollut sellaista oloa että "Apua pysyyköhän se kehässä vai lähteekö" ja tämän tajusin vasta kehän jälkeen kun oltiin jo kotimatkalla, yhtäkkiä vaan tajusin että niiin muuten, en stressannut yhtään. Meille tai ehkä enemmän mulle, teki kyllä ihan mielettömän hyvää se eka koestartti. Mä oon ollut sen jälkeen vapautuneempi ja luottavaisempi ja ehkä se kaikki siirtyy myös koiraan.

Taas tätä hehkutusta, sitä joutuu nyt kaverit Facebookin puolellakin lukemaan, mutta mä en tiedä mitkä palikat ovat loksahtaneet paikoilleen, mutta meillä on tokon kanssa sellainen flow päällä nyt, treeneistä toiseen kentältä lähdetään superfiiliksin ja hymyssä suin. Saa nähdä kauan tätä flow-tilaa kestää, toivottavasti ainakin 3.9 asti ;)

Jos mikään ei riitä?

Olen pohtinut paljon meidän ekaa koetta ja sitä ajatusta että miksi mikään ei riitä. Meillä on ollut ehkä suurimmat pulmat kisamaisissa suorituksissa se että koira pysyy liikkeiden välissä kehänauhojen sisäpuolella. Kun koepaikan varmistus tuli sähköpostiin, päätin että meidän tavoitteita kokeeseen on tasan kaksi. 1. Koira pysyy paikkiksessa. 2. Koira ei karkaa kehästä.

Paikkiksen jälkeen tavoitteita oli siis enää yksi, ja kun oman koesuorituksen jälkeen juostiin kehästä loppupalkalle niin mulla oli siinä kohtaa loistofiilis, oltiinhan selätetty kaksi mörköä, kisauran startti ja koira koki kannattavammaksi pysyä hommissa kun lähteä etsimään jotain parempaa tekemistä.
Sitten päästiin siihen analysointi-vaiheeseen ja rupesi harmittamaan ne pikkuvirheet ja nollatut kaukot. Mihin tässä välissä unohtui ne tavoitteet?! Kun tiesin että mihinkään 200p suoritukseen emme pysty ja se ei ollut missään vaiheessa edes tavoitteena. Ehkä siinä vaiheessa tajusi että ykköstulos olisi aika siinä ja siinä, harmittaisi jos jäisi paria pistettä vajaaksi?
Mutta koirahan oli tehnyt ihan omannäköisensä suorituksen, ei paineistunut kisatilanteesta, mun jännityksestä, palkattomuudesta. Teki asiat niinkuin treeneissä. Miksi siis olla harmissaan jostain lisäkäskystä seuruussa tai ennakoimisesta liikkeestä maahanmenossa (jota siis tehnyt treeneissäkin), ne ovat kuitenkin asioita joille voi treeneissä tehdä jotain, tai seuraavassa kokeessa viritellä koira paremmin jotta seuruussa ei tarvitse enää herätellä koiraa lisäkäskyillä.

Muut näkevät vain tuloksen ja pisteet, mutta itse pitäisi pystyä näkemään sen tuloksen ja pisteiden taakse. Ja ajatella ne virheet niin että niissä on vielä varaa parantaa, mutta nähdä myös ne hyvät asiat.

ALO1, 169,5p ja sij. 3/14

Nyt se on sitten niin koiran kun ohjaajankin ensimmäiset viralliset kokeet takana. Käytiin lauantaina Vilkan kanssa tokoilemassa Helsingissä, Suomen Dobermannyhdistyksen järjestämässä kokeessa. Tuomarina meillä oli Harri Laisi.

Paikallamakuu 10
- Ei mitään moitittavaa. Ei edes lonkalle valahtamista, jes!

Liikkeestä maahanmeno 8
- Voihan Vilka, treeneissä ollut ennakointiongelma siirtyi myös nyt koetilanteeseen. Valahti siis maahan ennen aikojaan, ennen siis liikkurin käskyä. Siitä pyysin takaisin seuraamaan ja käskystä oikeassa kohdassa ensimmäisellä maahan. Loppu ok.

Luoksetulo 10
- Ei mitään moitittavaa. Ei ennakointia, nykimistä. Lähti ensimmäisestä käskystä ja nätisti sivulle. Videolta näkyy että loppu pa on vino, mutta tuomarin suunnasta sitä ei välttämättä nähnyt koska ei pistevähennyksiä.

Seuraaminen 8,5
- Tämä jäi mietityttämään, koska itse liikkeen aikana musta tuntui että koira laamailee pahemman kerran ja ei ollut yhtään sellanen fiilis mikä parhaimmillaan meillä tässä on ollut. Ensimmäisessä vasemmalle käännöksessä jäi mun eteen ja yksi lisäkäsky tuli annettua yhdessä käännöksessä, kun yritin koiraa herätellä. Videolta kun katsoin jälkikäteen niin se näytti paremmalta miltä siinä hetkessä tuntui. Ei kuitenkaan parasta seuruuta meiltä.

Kaukokäskyt 0
- Odotettavaa, kaukot on meidän tämän hetken heikoimmassa kisakunnossa oleva liike. Etäisyys oli Vilkalle vielä selvästi liian pitkä, koska se ensimmäisessä vaihdossa nousi maasta, tuli mua kohti ja teki siitä sitten istumisen. Käskin myös maahan, meni, ei ihan oikeanlaisesti ja kun palasin viereen niin nousi?! No ei siinä, liike oli jo nollilla ekan vaihdon jälkeen.

Estehyppy 10
- Ei mitään moitittavaa tässäkään. Jäi kivasti, ei ennakoinut ja ensimmäisellä käskyllä nätisti yli ja tosi kivasti tuli perusasentoon.

Noutoesineen pito 10
- Tässä vähän varmistelin, varsinkin noiden nollattujen kaukojen jälkeen. Vilka siis periaatteessa pitää kapulaa perusasennossa, mutta ollaan treenailtu pitoja myös edessä. Perusasennossa varsinkin ohjatun kevyen kapulan kanssa ottaa konktaktin ja siinä samassa pyöräyttää kapulan herkästi takahampaille, jossa sitä on myös kamalan kiva vähän järsiä. Kokeessa meillä oli kyllä painavampi sorvattu kapula mukana, sen kanssa ei ole ollut tätä ongelmaa, mutta vedettiin varman päälle tälläkertaa.
Otti nätisti kapulan, piti pureskelematta tai mälväämättä ja luovutti käskystä. Eli ihan ansaittu 10. 

Kokonaisvaikutus 9
- Tuomarin kommentit olivat että kaukot harmittavasti meni miten meni, ja liikkeestä maahanmenossa ennakointia, mutta loppu siinäkin hyvä, mutta muuten erittäin hyvä suoritus. 

Sitten jänniltetiin pisteitä, treenikaveri Noora oli samassa kokeessa ja kävi pisteet meille katsomassa kun en koiran kanssa viitsinyt mennä kehän vierestä kun siellä oli suoritus menossa. 169,5p ja ykköstulos! Wuhuuuu! Tässä vaiheessa en osannut ajatellakaan että olisi mahdollista sijoittua, mutta viimeisen koirakon ollessa kehässä, kävin tulostaulua katsomassa ja sieltä selvisi että olimme saaneet toiseksi parhaat pisteet eli vähintään kolmansia oltaisiin. Ja niinhän siinä kävi, loppusijoitus kolmas, neljästätoista koirakosta! Palkintojenjaossa kisakirjaa hakiessa liikkuri ja tuomari totesivat että ensikertalaisia ja nollaantuneet kaukot ja silti kolmansia, aika hyvin. :)

On mulla vaan ihan mieletön koira, se säilytti koko kokeen ajan oman tasonsa ja jaksoi tehdä töitä ja keskittyä vaikka palkkaa ei tullut välissä. Mä olen siitä niiiiin ylpeä!

Joillekkin vain ykköstulos, mutta meille merkitsee ihan älyttömästi. Se on palkinto siitä tehdystä työstä ja niistä kerroista kun kentältä tai koulutuksesta on lähdetty itku kurkussa ja vannottu että toko loppuu just siihen paikkaan. Se on myös ensimmäinen askel kohti sitä meidän päätavoitetta, TVA:ta. Nyt se matka sinne on alkanut. 

Tokoa, tokoa..

Tiistaina käytiin taas Sannan kurssilla, siellä aiheena oli paikkikset, hyppy ja merkin kierto.

Paikkis on meille se mulle harmaita hiuksia aiheuttava, joku ehkä ihmettelee, koska koira kuitenkin siellä on koko kevään ja kesän treeneissä poikkeuksetta pysynyt. Mutta. Se lonkalle valahtaminen, niin myös tällä kertaa ja huomasin sen vasta kun palasin jo koiran luokse, en siinä vaiheessa sitä enää korjannut. No okei, ongelma saattaa olla juuri siinä että kun siitä vaan huomautan enkä korjaa, joten ehkä otetaan tehotreeni tähän.
Vierestä lähti koira, Vilka silti pysyi joten siihen mulla on jo hyvin luottoa että pysyy, toki riippuu ihan häiriöstä ja kisoissa tilanne voikin olla jo ihan toinen.

Alokasluokan hypyn kanssa ollaan jo aika hyvällä mallilla, mitä nyt aksan mukaantulon myötä Vilka ottaa kierroksia hyppyesteestä sekä käy omatoimisesti tekemässä takaakiertoja myös tokohypyllä. Tähän selkeä valmistelu mukaan.
Nyt vaikeutettiin ja tehtiin vinohyppyjä ylempiä luokkia ajatellen, jätin koiran hyppyesteen taakse niin että se oli oikeanpuoleisen pystyriman (mikä se nyt on oikeasti, mitkä pitää varsinaisen riman paikoillaan? :D) kohdalle ja menin itse toiselle puolelle samaan kohtaan.
Tuli ekoilla kerroilla ohi, mutta pienellä käsiavulla muisti myös hypätä matkalla perusasentoon.
Näitä ruvetaan treenailemaan, ja ihan silmälläpitäen jo tässä vaiheessa EVL:n kiertonoutohässäkkää, koska siellä niitä vinohyppyjä kuitenkin tulee väistämättä. 

Merkin kierto, se minkä olen onnistunut totaalisesti pistää palasiksi. Meillä oli siis ihan hieno kiertoliike ennen, mutta ongelmana oli se, että Vilka teki hirvittävän laajan kaarroksen kiertäessään merkkiä. Tähän me saatiin Sannalta vinkki, että palkka lentää siinä vaiheessa yläetuviistoon kun koira on kiertänyt merkin. No, tätä tehtiin muutamia toistoja ja Vilka tottakai rupesi sitten odottamaan merkillä että koska se pallo lentää. Onnistuin siis vahingossa opettamaan koiralle aika täydellisen merkillemenon.. No, vähän vaihtelua treeniin niin että välillä palkkailin taakseni.
Mutta selvästi se on nyt hämmentänyt pikkukoiraa.

Valmistelin koiran, meillä se on "mennään tekemään merkinkierto", ja Vilka monesti tässä vaiheessa saattaa varastaa kiertoon, Sannan ohje oli, että sitä ei siitä huomauteta eikä kielletä, joten annoin mennä aina kun se vähääkään näytti että Vilkalla oli joku ajatuskin mukana lähtiessään.
Sanna antoi etäisyyden ja mun piti valmistella koira ja samalla kävellä merkkiä kohti. Itse huomaamatta kävelin aina vaan liian nopeesti, eli pitää muistaa hidastaa selvästi. Valmistelusta lähti muutaman kerran, matkalla melkein poikkeuksetta pysähtyi ja joko odotti palkkaa tai jäi kyselemään lisäohjeita. Niitä ei kuitenkaan saanut vaan tässä vaiheessa piti itse malttaa olla hipihiljaa ja antaa koiran miettiä. Ja kyllähän se sieltä joitakin kertoja löysi merkille ja palkka heti kun oli tötsän kiertänyt. 

Eli  k ä r s i v ä l l i s y y t t ä. Ja nimenomaan _ohjaajalle_. 

- Valmistelut AINA, ja aina uudestaan jos koira näyttää siltä että sillä ei ole hajuakaan mitä pitäisi tehdä. Aina. 

- Valmistellessa HIDAS eteneminen, ei tarvi juosta kohti merkkiä.

- Anna koiralle aikaa miettiä ja itse keksiä ratkaisu. Toki jos näyttää siltä että on ihan kuutamolla niin sitten pois ja valmisteluineen uusiksi koko juttu. 

Taas aksaamassa

Jeij, kolmen viikon juoksutauon jälkeen päästiin eilen taas aksaamaan! Mä en tiedä kumpi siinä omaa vuoroa aina odotellessa oli enemmän innoissaan, koira vai ohjaaja. Mä tosin en sentään ruvennut vinkumaan niinkuin eräät..

Meillä oli varakoutsit, koska molemmat meidän "omista" kouluttajista oli pois.

Ekalla pisteellä tutustuttiin ekalla kierroksella muuriin ja pituuteen. Meille niissä ei ollut mitään vaikeutta. 

Toisella kierroksella lisättiin sitten hyppy+ putki+muuri ja vähän yllättäviä ongelmia tuli putken kanssa. Toki kolme viikkoa taukoa ja ennen eilistä vasta kaksi aksakertaa takana ja putki oli vielä lisäksi mutkalla. En vaan osannut odottaa että putken kanssa tulisi pulmaa niin en sitten kokeillut suoralla putkella ensin. 

Lähinnä se putkeen meno oli se ongelma, sitten kun Vilkan sinne sain ohjattua niin kyllä se sitten oikein sen suoritti.

Ja sitten hyppy+pituus. Tässä ei mitään ongelmaa muuta kun pientä malttamattomuutta kun jätin hypyn taakse Vilkan odottamaan.

Toisella pisteellä oli aiheena kepit. Me ollaan niitä tehty vain kerran ennen eilistä, neljällä kepillä ja ohjureiden kanssa. Alkuun Vilka kävi ihan liian kovilla kierroksilla ja piti vähän rauhoittaa.
Kouluttaja oli keppien lopussa palkan kanssa ja Vilka tarvitsi aika paljon käsiapuja, mutta loppua kohden rupesi saamaan vähän jo ideasta kiinni ja asento parantui selvästi kun saatiin sen focus siihen että palkka on edessäpäin eikä niin paljon enää seurannut mun kättä.

Toisella kierroksella aiheena oli keinu. Meidän oli tarkoitus tehdä niin että kun keinu oli tuettuna, ohjaisin Vilkan keinulle matalalta ja saataisiin 2on2offia tehtyä kontaktilla. Vilka kuitenkin pomppi keinulaudan yli ja mun käden liikkeet oli liian hätäisiä eikä tästä tullut mitään :D
Tehtiin sitten ihan tarjoamisen kautta, eli aina kun kävi pompauttamassa keinun maahan, sai palkan. Keinu oli siis edelleen tuettuna toisesta päästä niin että keinulauta oli ehkä 10cm irti maasta.
Erehtyi myös tarjoamaan takatassujaan sinne, josta sai sitten ihan superpalkan.
Vahvistui taas käsitys siitä että Vilkan kanssa kannattaa ehdottomasti opettaa asioita tarjoamisen kautta, houkuttelemalla menee niin helposti pelkäksi säätämiseksi ja sähläämiseksi. Ja siinä pitää itse tietää tasan mitä tekee, Vilka nappaa kaikki pienetkin väärät liikkeet ja sitten on myöhäistä korjata kun itse tajuaa erheensä..

Kohdetyöskentelyä

Sanna järjesti eilen sunnuntaina kurssilaisilleen ilmaisen naksutin ja kohdetyöskentely-koulutuksen. Me toki ilmottauduttiin mukaan ja lähdettiin agilityn SM-kisojen livestreamin ääreltä kohti Jokelaa.

Aloitettiin ihan perusteista, pieni osuus teoriaa, joka oli aikalailla tuttua juttua.
Sanna näytti oman koiransa kanssa, mitä kohdetyöskentely ja naksuttimen käyttö käytännössä tarkoittaa. Toki tässä työtä tehtiin koiran kanssa, jolle naksutin ja tarjoaminen olivat tuttuja ennestään. Aluksi aloitettiin sillä että esillä oli namikippo ja Sanna kertoi koiralleen sanomalla vaan että "mun", että kipossa olevat nakit olivat Sannan, ei koiran. Sitten Sanna naksutteli vaan siitä että koira otti kontaktia ja aina heitti maata pitkin namin, poispäin itsestään. Tämäkin motivoi varsinkin saalisviettistä koiraa, kun palkka ei lennä tai tule suoraan suuhun.

Sitten otettiin targetti, se oli ennestään vieras koiralle ja alkutilanne siis on se että naksautetaan kun koira vain katsoo targettia. Siitä edetään sitten mihin nyt on tarkoitus edetä, jos tassulla koskettaminen, niin aluksi pienistä hipaisuistakin, vaikka ne tapahtuisi vahingossa.

Sitten harjoitus ilman koiria, Sannalla oli kädessään pallo ja meillä ohjaajilla naksuttimet. Piti arvioida, milloin pallo osuu maahan ja naksauttaa juuri sillä hetkellä kun pallo koskettaa maata. Ennakointi oli siis se the juttu.
Seuraavassa harjoituksessa vähän vaikeutettiin, Sanna heittikin pallon ylöspäin ja piti arvioida, koska pallo oli korkeimmillaan. Haastavaa! Piti seurata Sannan kättä, että aikooko heittää korkealle vai tekeekö vaan ihan matalan heiton.

Mutta summasummarum. Koiraa pitää osata lukea, jotta naksutinkoulutuksella saadaan toivottuja tuloksia, pitää oppia ennakoimaan ja niinkuin tarkkailtiin pallotehtävässä Sannan kättä niin yhtälailla sitä koiraa pitää tarkkailla.

Sitten omien koirien kanssa hommiin.

Vilkan kanssa naksutinta ollaan käytetty, joten sitä ei tarvinut erikseen siihen ehdollistaa enää. Aloitettiin kuitenkin mekin ihan siitä, että naksutin kontaktista. Siitä siirryttiin sitten oman targetin käyttämiseen, aika hyvin Vilka jo tarjoaa targetille menoa, vaikka ihan kovin montaa kertaa ei nyt olla sitä vielä otettu, aika uusi juttu meillä siis. Tai ollaanhan me sitä tehty, mutta nyt aloitettu ihan tosissaan targetin opettelu. 

Sitten vaihdettiin tasapainotyynyyn, kun sellainen oli kerrankin saatavilla. Aika hyvin Vilka tarjosi sillekkin, melkein heti löysi etutassunsa sinne. Takatassujen kanssa oli sitten vaikeampaa, ei meinannut millään ymmärtää, muutaman kerran hipaisi vahingossa ja vaikka niistä naksuttelin niin ei ruvennut vielä tarjoamaan varsinaisesti takatassujaan sinne.

Huomasi kyllä, että ei kauaa tarvitse koiran kanssa tehdä tällaista, missä se joutuu todella ajattelemaan kun se jo väsähtää. Täytyisi vaan vieläkin enemmän tehdä tällaista.

Sanna näytti myös kun on opettanut molemmille koirilleen nenäkosketuksen käteen ja sanoi, että se voisi  olla hyödyllinen meille. Me ruvettiin sitä opettelemaan ja aika pian Vilka rupesi tarjoamaan nenäkosketusta mun käteen, uskomatonta. Lähdettiin siis ihan siitä, että Vilka oli vähän matkan päässä ja vain katsoi mun kättä, naksuttelin siitä. Siitä se tuli lähemmäs ja hetken päästä koitti koskettaa kättä nenällä. Huipputyyppi!

* Koiraa ei kielletä naksutinkoulutuksessa, jos koira tekee jotain mitä siltä ei toivota, se jätetään huomiotta, koska koira on kuitenkin siinä ollut itse aktiivinen, eli se mitä siltä odotetaankin.

* Namit näkyville, ei piiloon taskuun. Opetetaan koiraa jättämään namit kertomalla että ne on ohjaajan.

*Palkka poispäin koirasta.

Missä mennään tokon osalta?

Nyt on tokon osalta blogin päivittäminen jäänyt niin pahasti jälkeen, että on mahdoton ruveta kirjoittamaan kevään ja kesän jokaisesta treenisessiosta erikseen. Me ollaan nimittäin treenattu nyt aika paljon, meillä on Sannan kursseista nyt menossa jo kolmas kolmen kuukauden sisään, siihen päälle sitten omatoimitreenit ja Jokelan omatoimiporukan treenit. Mutta jotta blogi ei aivan kuolisi pystyyn niin lienee korkea aika päivittää edes jotain siitä, mitä ollaan tehty tämän vuoden päätavoitteen (tokon osalta) eteen!

Koitan käydä liike liikkeeltä läpi, että missä mennään ja mitkä on ongelmat.

Seuraaminen: 
Aika hyvällä mallilla ainakin omasta mielestä. Toissaviikolla Sanna kysyi meidän ongelmat seuruussa ja keksin ainoastaan sen, että käännöksissä Vilka joskus istahtaa. Siihen saatiin neuvoksi tehdä ns. silmukoita molempiin suuntiin:

Lähtöpaikka siis violetti pallo, seuruutetaan silmukan läpi ja heti silmukasta ulostullessa (punainen rasti) palkkaus. Meille, kun ongelma on käännöksissä istuminen, palkka lennosta, eli ei koiraa perusasentoon.

Seuraamisessa ollaan tehty jo paljon alokasluokan kaavioita vaikeampia juttuja. Käännökset onnistuu sekä juoksussa, että hitaassa käynnissä, sekä sivuttaisaskeleita ollaan välillä treenailtu. Ne ovat vielä hakusessa, mutta näillä lähinnä haen vaihtelevuutta kaavioihin, jotta en tylsistytä koiraani ihan tyystin.

Liikkeestä maahanmeno:
Tämäkin liike suhteellisen hyvällä mallilla, ainoa ongelma, joka paljastui liikkuroinnissa, oli Vilkan ennakointi. Ensinnäkin reagoi jo liikkurin sanoihin liikkeen alussa "Liikkeestä maahanmeno, liike alkaa". Pyysinkin sitten painottamaan tota MAAHANmeno sanaa, ja parilla kerralla Vilka meni jo siinä kohtaa maihin. Tähän täytyy saada vielä toistoja ja varmuutta. Liikkeelle lähtiessä, se ennakoi jo tötterön kohdalla maahanmenon.
Muuten liike siis on hyvällä mallilla, Vilka kestää sen, että menen sen taakse ja nyt olen pari kertaa spurtannut sieltä juoksuun Vilkan ohi. Jokusen kerran lähti, mutta aika hyvin (Vilkaksi) kestää nykyään myös mun spurttailut :D 
Huomio itselle, Vilka kun tekee etujalkatekniikalla noi istumiset, maahanmenot niin mun täytyy koiran viereen palatessa mennä niin, että mun varpaat ja koiran varpaat ovat tasassa, koska muuten Vilka nousee liian eteen perusasentoon. 

Luoksetulo:
Pitkään aikaan ei olla kunnolla treenattu, mutta tämä aika varma. Kunhan vaan pysyy, eikä varasta ennen käskyä. Olen nyt jopa tehnyt pari haarahyppyä ennen tule- käskyä ja Vilka sen kestää, eikä lähde, joten aika luottavaisin mielin tämän suhteen. 
Tehtiin Sannan yhdellä kurssikerralla kunnon häiriöluoksetulot kun koiran matkan varrelle aseteltiin noutokapulaa, lelua yms. Mulla oli aika vahva luotto siihen, että Vilka sieltä tulee läpi, välittämättä häiriöistä, mutta siinä kohtaa kun pari edellistä koiraa haksahti niin pieni epävarmuus iski. Luotto koiraan kuitenkin kannatti, koska Vilka vilkaisi yhtä lelua, mutta tuli kyllä niin täysiä suoraan mun luokse kun ikinä tassuistaan pääsi :)

Kapulan pito:
Tähän tehotreeni auttoi ja meillä pidellään ohjatun noudon sekä metallikapulaa nyt aika kauniisti. Mä olen tullut siihen tulokseen, että en nyt sorvatulla kapulalla juuri treenaa, koska alokasluokassa ja käsittääkseni avoimessakin saa käyttää omaa ohjatun noudon kapulaa niin me mennään sillä. Varmuutta vielä siihen pitoon niin siirrytään sitten sorvattuun.
Vilka on nimittäin aika herkkis tässä, pienikin huomautus pureskelusta saa neidin sylkemään koko kapulan suustaan ja sen jälkeen siihen ei enää kosketa. Hirveä työ tehtiin ensin metallikapulalla, niin, että liikuttiin ja annoin kapulan koiralle, eikä se juuri koskaan silloin pureskellut. Sitten päästiin siihen vaiheeseen, että Vilka seisoi ja piti kapulaa, koska sen mielestä ei voinut istua kapula suussa. Ensin hakkasin päätäni seinään kun koitin saada sen istumaan kapula suussaan, mutta tarpeeksi kun hakkaa päätä seinään niin tulee se ihan sama-fiilis, niin tässäkin. Ajattelin, että asennosta viis, kunhan kapula pysyy suussa! Siitä sitten siirryin siihen, että koira seisoi, kapula suuhun ja siitä käsky istumaan, ja jossain vaiheessa palikat loksahteli paikoilleen ja koira rupesi itse tarjoamaan perusasentoa kapula suussa. Nyt onnistuu jo kapulan anto koiran ollessa valmiiksi perusasennossa, ainoa, että kestoa pitäisi tähän saada. Vilka rupeaa aika pian tuijottelemaan ympärilleen tyypilliseen tapaansa, kapula pysyy kyllä suussa, eikä sitä pahemmin pureskella. 

Hyppy:
Aika hyvällä mallilla tämäkin, mitä nyt aksan tullessa kuvioihin, rupesi koira tarjoamaan takaakiertoja tässäkin :D Tähän tarvitaan oikeastaan vain malttia ja sitä että kuuntelee mua eikä liikkuria. 

Kaukot:
Voi kaukot. Meillä nyt tässä treenin alla on etujalkatargetin opettaminen. Vilka periaattessa pystyy tekemään istu-maahan vaihdon liikuttamatta etutassujaan, mutta tarvitsee vielä selkeän ohjauksen kädellä ja sen ohjauksen pitää olla juuri oikeanlainen, pienikin liike väärään suuntaan saa koiran siirtämään toista etutassuaan. Myös m-i vaihdossa tulee pientä liikettä etutassuissa.

Paikkamakuu:
Vilka pysyy tosi kivasti treeneissä paikallaan, mutta valahtaa nyt turhan usein varsinkin häiriötreeneissä lonkalle ja mä en sitä haluaisi siltä hyväksyä, vaikka se yhden kerran asennonvaihdos on periaatteessa sallittu. Mutta kun se koira ei osaa laskea, niin kohtahan sille sitten on epäselvää että montako kertaa siellä saa sitä asentoa muuttaa. Haluan olla tässä(kin) mustavalkoinen koiralle ja olla hyväksymättä mitään liikehdintää. Tähän ei ole mitään taikakeinoa vielä löytynyt, jatkamme työstämistä siis.

Meillä alkaa siis liikkeet kaukoja lukuunottamatta olla aikalailla kisavalmiit. Meillä vaan on suuri ongelma kokonaisuuksien kanssa, edellisessä harkkakokeessa se karkasi kaksi kertaa kehästä liikkeiden välissä. Tämä on siis nyt se suurin syy, miksi me ei olla vielä kisattu. Syyskuuhun asti armonaikaa periaatteessa, koska silloin on rotumestaruustoko ja sinnehän me olemme menossa. Ennen sitä on kyllä jo katottu pari koetta, eli nyt ahkeraa treeniä vaan ja varmuutta ohjaajalle. 

Taas agilityn riemua

Meidän toinen aksakerta takana, kun viime maanantain kerta jäi meiltä väliin.

Aloitettiin Elenan pisteeltä, jossa oli aiheena kepit ja toisella setillä rengas.
Aloitettiin neljällä kepillä, niistä oli tehty kuja ja Vilka tuumi että hän voi pomppia niiden ohjureiden yli. Sitten kun itse muistin pitää käden tarpeeksi alhaalla ja muistin olla riittävän nopea niin saatiin ihan kivoja "pujotteluja". "Pieniä pomppugeenejä näköjään" sanoi Elena, juu pieniä :D

Renkaan kanssa Vilka ei ollut yhtään niin varma, yritti kovasti tulla renkaan ohi tai sivulta. Oli vielä hihnassa tässä vaiheessa, Elena piti toisella puolella kiinni ja mä kutsuin renkaan läpi. Saatiin koira tulemaan läpi, mutta pientä epäröintiä oli havaittavissa jokaisella kerralla.
Vaihdettiin taktiikkaa niin että me Elenan kanssa istuttiin renkaan molemmin puolin ja vaan kutsuttiin vuoronperään Vilkaa renkaan läpi ja palkkaus. Nyt näkyi koirassa jo varmuutta enemmän.

Jannikan pisteellä päästiin tekemään hyppy+putki yhdistelmää. Ai kamala kun olin myöhässä kokoajan.. Jätin koiran hypyn taakse ja kävelin itse toiselle puolelle, annoin hyppykäskyn ja samantien putkeen, mutta Vilka meni ohi. Otettiin uusiksi pelkkä putki ja taisi se mennä taas ekalla ohi. Sitten se tajusi että ainiiin, tää kiva putki! Ja juoksi läpi ja Jannika oli lelun kanssa toisessa päässä. 

Tätä tehtiin ja tosi kivasti Vilka rupesi jo putkea hakemaan.

Toisella setillä aloitettiin tutustumalla keinuun. Ihan ensimmäiseksi testattiin, aiheuttaako keinun kolahdus reaktioita, Jannika kolisutti keinua maahan ja mä keskityin palkkaamaan. Ei mitään reaktioita. Sitten tarkoitus oli naksutella aina kun koira katsookin keinuun päin, mutta Vilka päätti oikaista ja iski etutassunsa keinun ylösmenokontaktille. Jannika ehti sanoa että "Naksauta aina kun koira katsoo kei.. Tai tarjoaa tassujaan sinne näköjään jo" :D Vilka olisi mennyt pidemmällekkin, mutta tässä vaiheessa vasta totutettiin koiraa siihen että se kolauttaa keinun maahan, niin ei päästetty pidemmälle vielä.

Keinun jälkeen siirryttiin tekemään takaakiertoja ja mulla oli vähän vaikeuksia oman kropan ja ohjausten kanssa yllättäen, joten alkuhankaluuksien jälkeen mä keskityin ohjaaamaan ja Jannikalta lensi sitten palkka. Hienoja takaakiertoja saatiinkin sitten.
Yhdistettiin takaakierto + putki niin että multa lensi palkkalelu kun koira oli putkessa. Saatiin paljon onnistumisia, joten otettiin vielä mutkaputki kolmanneksi. Siinä meni vähän sormi suuhun, ja vaati vähän lisäohjauksia, mutta meni se sitten kunhan ensin ohjaaja osasi ohjata että minne piti mennä :D

Jannika sanoi että meillä on sama juttu kun esim. bordercollieiden kanssa, vauhtia on niin paljon, että ohjaaja ei yksinkertaisesti pärjää kilpajuoksussa koiran kanssa, niin pohjatyö vaatii enemmän kun hitaampien koirien kanssa, koska koira pitää opettaa irtoamaan esteille. Varmaan monen muunkin koiran kanssa toki, mutta tämä on kaikki meille vielä ihan uutta niin koitan kirjoittaa vähän itsellekkin muistiin asioita.

Mutta me ollaan kyllä edelleen ihan fiiliksissä molemmat tästä uudesta lajivaltauksesta. Tiesinhän mä että aksa on kivaa (Siirin kanssa kokeiltu myös), mutta että näin huippukivaa! Katotaan muuttuuko mun mieli jossain vaiheessa ja kun ruvetaan treenaamaan erilaisia ohjauskuvioita ja en saa koiraa hallintaan enkä pysy perässä :D niitä itkupotkuraivareita odotellessa..

Olet lahjakas kaikessa mihin ryhdyt

Rakastan koiraani. Rakastan sen loputonta työmotivaatiota riippumatta siitä mitä tehdään. Vilka osoitti taas eilen monipuolisuutensa kun aloitettiin agilityn alkeiskurssi. Pohjatyötä toki ollaan jo tehty, mutta mitään varsinaisia esteitä (tokohyppyä lukuunottamatta) ei olla tehty ikinä ennen.

Aloitettiin kontakteista, niitä tehtiin laatikolla ja takapäätreenistä laatikko on Vilkalle tuttu, vaikkakin nyt tehtiin päinvastoin eli takajalat laatikolla ja etujalat maassa. Vilka tarjosi laatikolle menoa itsenäisesti ja aika nopeasti oli oikea asentokin. Sitä sitten vaan vahvistettiin. Laatikon kapeampaan päähän ei vielä onnistunut, mutta saatiinpahan jotain treenattavaa kotiinkin :D

Toisella pisteellä käytiin tekemässä putkea ja tämä oli Vilkan mielestä selkeästi parasta ikinä, sai juosta putkea edestakaisin ja syödä nameja ja saada kehuja. Ensin putki oli ihan lyhyellä mutta aika äkkiä päästiin tekemään suoraa pitkää putkea ja siitä pikkuhiljaa putkea laitettiin pienelle mutkalle. Vilka sai kouluttajalta hirveästi kehuja.
Hypyllä tehtiin ensin ihan perus hyppyjä, kouluttajan ollessa palkan kanssa toisella puolella. Sitten yritin itse juosta koiran mukana (toim.huom. yritin kun koira on pikkasen nopea liikkeissään) ja kaiken sujuessa oppikirjamaisesti, kokeiltiin takaakiertoja. Vilkan kanssahan on paljon tehty puiden takaa kiertämisiä niin aika tuttua huttua tämäkin.

Ainoa missä koiraa onnistuttiin saamaan hieman hämmentymään, oli kun sen pitikin mennä mun oikealla puolella. Tokokoira kun on niin hakeutuu mielellään vasemmalle puolelle. Mutta muutama toisto ja joka kerralla parani, joten tuskin me siitä mitään varsinaista ongelmaa saadaan.

Kouluttaja kehui että kiva nähdä koira, joka on opetettu tarjoamaan itse. Se kyllä ennätysmäisesti tarjosi tuolla itsenäisesti tekemisiä, ja siinä se meidän haaste tulee olemaan, koira on niin pirun nopea liikkeissään että siinä vaiheessa kun itse vasta pohdin jotain niin koira on ehtinyt tehdä kymmenen eri asiaa. Vauhti on toinen asia, miten ikinä tulen pysymään tuon koiran perässä jossain esteillä.. No, onneksi sinne ratojen tekemiseen on vielä matkaa :D

Ihan huippufiilis jäi, koira oli liekeissä ja samoin ohjaaja. Ja ihanaa vastapainoa tokolle! Kiva saada uusia juttuja treenattavaksi :)

Lomailut on lomailtu

Luonnoksiin on kertynyt jo jonkinlainen kasa kirjoituksia, jotka kaikella todennäköisyydellä myös sinne luonnoksiin jäävät. Jotenkin ollut taas vähän sellainen olo, että ei ole osannut kirjoittaa eikä oikein tiedä mitä haluaisi sanoa. Nyt kuitenkin ollaan talviunilta herätty ja käytiin tossa toisen pääsiäispäivän kunniaksi tekemässä treenit työkaverin kanssa.

Treenit oli suunnitelmaan nimetty "Takaisin lomilta hommiin"-treenit. Ja sitähän ne oli. Meidän tokotauko venähti kohtuuttoman pitkäksi, toki kaikkea pientä ollaan tehty, mutta mitään järin suunnitelmallista ei. Pelko takamuksessa lähdettiin siis testaamaan, että mistäs alusta me kaikki alotetaan..

Seuraamisella aloitettiin, tehtiin lyhyttä, vaihtelevaa pätkää, sisältäen käännöksiä ja vauhdinmuutoksia. Omaan silmään Vilkan tekeminen näytti ihan superhyvältä, se oli hyvin mukana kokoajan, paikka oli hyvä, ei edistämistä eikä poikittamista.

Merkin kierto, tämä on meillä ollut vähän sellanen toivotaan toivotaan liike. Vilka teki alkuun pari nättiä kiertoa, kunnes tein virheen ja palkkasin lelulla. No, ensin tuli taas se tuttu, että Vilka lähtee hyvin, mutta tekee kaarroksen merkkitötsän edestä, siihen toki puutuin pienellä oijoij huomautuksella. Toisella kertaa mentiin sitten takaa, mutta niin hipoen, että merkki oli vähällä kaatua.
Meillä ei auta se, että käyn näyttämässä merkin ja lähetän siitä, joten luovin tälläkertaa tilanteen niin, että jätin koiran istumaan ja menin itse ihan vähän merkin taakse viistoon ja kutsuin sieltä kiertokäskyllä koiran kiertoon, samalla ohjaten kädellä. Muutaman kerran saatiin nätti kierto aikaiseksi ja lopulta se onnistui myös ihan niin, että sivulta lähetin koiran kiertämään merkin. Supertyttö!

Koitettiin tehdä ruutua, tai lähinnä koitin, että muistaako koira vielä sen ja täytyy sanoa, että ei muista. Oltiin ihan yhtä pihalla molemmat, joten jätettiin sen treenaus siihen.

Luoksetulossa halusin testata, miten tulee viereen ja malttaako odottaa. Malttoi hienosti, vauhtia ei ihan niin paljon kuin joskus, mutta tuli tosi täpäkästi perusasentoon eikä edes törmännyt, jes.

Paikkista tehtiin niin, että keskityin nyt siihen, että a) pysyy paikallaan ja b) ei valahtaisi lonkalle. Tein muuten ihan normaalisti, mutta käännyttyäni sopivan matkan päässä, otin lelun esiin. Pidin lelua vaan itsellä niin että koira sen kyllä näki, en leikkinyt sillä, se vaan oli siinä. Yritän saada Vilkan keskittymään leluun sen verran, että saisin palkattua sen oikeasta asennosta ja samalla Vilkalle sitä "koira olet töissä, et voi lekotella siellä"- fiilistä.

Tehtiin myös vähän tunnaria. Me ollaan nyt etsitty vaan yhtä kapulaa, mutta täytyy sanoa, että Vilkan nenä ainakin toimii ja ymmärtää idean, että kapula täytyy löytää hajun perusteella. Mokoma kuitenkin pureskelee kapulaa, eli siitä ongelmasta ei olla edelleenkään päästy eroon..

Olen vähän miettinyt meidän tavotteita tälle vuodelle uusiksi, tai en vielä tiedä, laitanko ne uusiksi. Riippuen vähän siitä, että missä vaiheessa vuotta mahdollisesti oltaisiin kisakunnossa. Tuli nimittäin tokon saralla ehkä yksi tavoite lisää.