Vilka(s) pentukurssilainen

Eilen oli pentukurssin toinen kerta ja jatkettiin siitä, mihin viime kerralla jäätiin. Paikkana sama ruohokenttä kuin viimeksi. 

Kontaktikävely: Sujui paremmin kuin edellisellä kerralla, ei mitään ihmeempiä huomioita tästä, toistoja vaan.

Perusasento: Harjoiteltiin etukautta sivulle, opetteluvaiheessa ohjaaja tekee vasemmalla jalalla "valssiaskeleen" taakse. Meillä tämä sujui yllättävän hyvin, mutta Vilka kun on vasta niin pieni, niin fyysisen kasvamisen myötä joudutaan varmasti palaamaan vielä näihin alkuharjoituksiin. Hahmotellaan kuitenkin nyt jo oikeaa paikkaa Vilkalle. 

Maahanmeno: Tässä vaiheessa pennun keskittyminen ei enää pysynyt kasassa ja meillä maahanmeno muutenkin vasta niin alkutekjöissä, joten ei otettu tätä ollenkaan. Ruoho on muutenkin Vilkan mielestä ällö alusta mennä maahan. Jatketaan siis kotona opettelua. Opetetaan suoraan maahan, EI istumisen kautta. 

Vieraan koiran ohittaminen: Ryhmän pujottelua, me Vilkan kanssa pysyteltiin omalla paikalla, koska en halunnut rasittaa pentua enempää. Sai nameja aina kun toinen koira meni ohi ja pentu pysyi rauhallisena istumassa. 

Luoksetulo: Vauhtiluoksetulona, lyhyellä matkalla ja palkkana vinkupatukka. Hölkkäsin vähän matkan päähän, kutsuin ja vähän kumarruin ja kutsuin, lähti heti ja tuli kyllä taas supervauhtia! Palkkasin lelulla, ja siinähän tuo pysyi kiinni kuin takiainen, joten leikitin lähtöpaikalle asti. 

Huomioitavaa seuraaville kerroille

* Edellinen päivä lepoa pennulle.

Ps. En muuten ikinä hanki pikkukoiraa, perusasennon opettaminen Vilkalle on kamalaa kun se on niin kirppu vielä :D

Haastava maahanmeno

Vielä eilen mun blogikirjoituksen aiheena oli maahanmenon opettamisen kamaluus. Muistan vielä tänä päivänäkin, kuinka vaikeaa Siirille oli aikanaan opettaa maahanmenoa ja nyt kuvittelin jonkun maahanmenokirouksen laskeneen mun ylle, kun yritin Vilkalle sitä sitkeästi opettaa, mutta pentu lähinnä katsoi hölmistyneenä mua. Ja ei, en ajattele, että 10 viikkoisen pennun pitäisi sujuvasti oppia jo vaikka ties mitä. 
Tähän mennessä satunnaiset maahanmenot ovat olleet tuuripeliä ja runsaista kehuista huolimatta jääneet yksittäisiksi onnistumisen hetkiksi. 

Istumista on nyt harjoiteltu paljon. Eilen kokeilin niin, että kun Vilka oli kauempana, käskin istumaan ja tosi täpäkästi se pieni peppu painui alas pienestä välimatkasta huolimatta. Istumista ja kontaktia käytiin eilen harjoittelemassa läheisellä hiekkakentällä. Häiriönä meillä oli isä ja poika, jotka olivat potkimassa palloa. Istuminen ja kontakti sujuivat vaikka pallo karkasi ja vieri meitä kohti. 

Harjoiteltiin myös vapaanapitoa, joka on itselle vähän mörkö. Siirin kanssa en ikinä saanut vapaanapitoa treenattua niin varmaksi, että uskaltaisin pitää sitä missään täällä kaupungissa vapaana. Mutta mulla kaikuu edelleen pentukurssin vetäjän Sannan sanat korvissa kun puhuttiin luoksetulosta ja vapaanapidosta ylipäätään, että hihnojen ja liinojen pitäminen perässä pitää harkita tarkkaan, napanuora on vaan katkaistava. Hihna siis irti ja pentu vapauteen. Mulla oli mukana tietysti paljon nameja ja vinkupatukka. Hienosti Vilka tuli kyllä luokse, ja sai palkaksi leikkiä ja pääsi uudestaan vapaaksi. Ainoastaan kerran se ei kuunnellut heti, jotain mielenkiintoista oli pusikossa ja yllättävänkin kauas lähti, lopulta sain houkuteltua pennun luokseni kun menin itse vähän lähemmäksi Vilkaa.

Sitten se maahanmeno. Ollaan nyt monena päivänä sitä harjoiteltu, koulutushetket ovat tietysti vielä hyvin lyhyitä, eli pieniä hetkiä kerrallaan. Tänään tapahtui joku käänne, kun sain pennun menemään maahan, josta sai tietysti isot kehut, siitä sitten tajusi mitä haen ja saatiin jo monta toistoa hienoja maahanmenoja! Lopetettiin tietysti onnistumiseen, joten katsotaan mitä tapahtuu kun pentu saa vähän työstää oppimaansa..

Ainiin ja tänään oli taas punnituspäivä, ikää tasan 10 viikkoa ja painoa tänään on 6,9kg, eli 1,5kg nousu edellisviikkoon, mutta edelleen hyvin sopusuhtainen pentu. Itseasiassa yhdessä vaiheessa musta näytti, että on hieman liian hoikka, mutta kun ei alkuun syönyt niin paljon kun olisi ehkä "pitänyt". Ehkä on ottanut nyt hieman kiinni ja nykyään ruokakin maistuu paremmin, aamu- ja iltaruokiin kun saa aina vähän maistiaisia Siirin ruuista. Vilka on jo päässyt maistamaan poron- ja naudanlihaa sekä kanan sydämiä ja broilerinsiipeä. Jossain vaiheessa on tarkoitus ainakin 50/50 ruokinnalle siirtyä, eli puolet nappulaa ja puolet raakaruokaa. 

Matka TVA:ksi on aloitettu!

Hirvittävästi olisi asiaa ja kerrottavaa, mutta kun ei oikein tahdo löytyä aikaa blogiin asti kaikkia juttuja saattaa. Monesti on ajatus "tästä kirjoitan blogiin", mutta sitten kun pentu on rauhassa ja olisi aikaa avata kone niin huomaa että joko koneella olisi miljoona muutakin asiaa tehtävänä tai sitten ei vaan yksinkertaisesti jaksa. 

Pennun kanssa on tehty asioita ja käyty eri paikoissa niin paljon kuin vain suinkin on ehditty ja jaksettu. Eläinlääkärillä ollaan käyty nyt kaksi kertaa punnitsemassa Vilka, tasan 8 viikkoisena neiti painoi 4,5kg ja siitä viikon päästä 5,4kg, seuraava punnitus on sitten ensi tiistaina.

Ukkonen on tullut tutuksi, mitään normaalia pelästymistä kummempaa ei aiheuttanut vaikka ukkonen sattui olemaan ihan päällä ja jyrähti ihan kunnolla.

Kynnet on kertaalleen leikattu, saksia yritti purra (mitäpä se ei yrittäisi..), mutta muuten oli ihan rauhassa. Muutenkin olen paljon hiplaillut tassuja ja korvia ja häntää yms jotta tottuu siihen että on ihan ok jos vähän tutkitaan. Mulla on joku pakkomielle haistella Vilkaa, en tiedä olenko unohtanut miltä pennut tuoksuu, mutta Vilka ainakin tuoksuu ihanalle! Lisäksi sillä on päässä ja niskassa niin pumpulinpehmoista karvaa, että siihen on parasta saada laittaa naama kiinni.

Eilen oli ensimmäinen pentukurssikerta ja siinä saatiin taas paljon uusia kokemuksia. Ensimmäinen junamatka sujui hyvin, asemalla mennessä itseasiassa näin ensimmäistä kertaa Vilkalla menevän hännän koipien väliin, aseman kuulutukset tulivat juuri silloin, mutta en tiedä aiheuttiko ne pienen pelkoreaktion. Loppu junan odottamisaika oltiinkin turvallisessa sylissä. Junassa vähän ihmetteli ja vinkui, mutta aika rauhallisesti oli sylissä.

Pentukurssin aiheena oli kontakti paikallaan ja liikkeessä, istuminen, vieraan koiran kohtaaminen ja luoksetulo.

Aloitettiin esittelykierroksella, piti vähän kertoa mitä on tehty ja mitä halutaan kurssilta. Mun osuus oli helppo, Vilka on vasta niin vauva että meidän tavoitteet on vain saada uusia turvallisia ja positiivisia kokemuksia, vähän häiriötä ja uusia paikkoja ja mennään ihan pennun tason mukaan. Muut koirat meidän ryhmässä ovat kuitenkin reilusti vanhempia, joten ihan samallalailla ei Vilkalle voi harjoituksia tehdä.

Kontaktilla paikallaan aloitettiin ja me saatiin muutama onnistunut suoritus, mutta kun oltiin ruohokentällä, josta ihan vierestä meni ohi ihmisiä koirineen, lastenvaunuineen yms niin huomiota paljon vei ympäristö. Jatkettiin kontaktikävelyllä, mutta meille oli jo haastavaa kulkea samaan suuntaan, koska Vilka on aika usein mun kanssa eri mieltä siitä mihin suuntaan ollaan menossa, joten me ei kauheesti liikuttu tässä :D mutta hyvä vinkki jatkoon!

Kouluttaja kysyi kuinka monen pentu osaa istua pelkällä suullisella käskyllä ja yksi kolmesta nosti käden ylös (ja se en ollut minä). Mä en ollut koskaan oikeastaan kokeillut, joten en sellaista uskaltanut lähteä väittämään, mutta kun kokeilin niin kyllä se Vilkakin pepun maahan laittoi ilman vartaloapuja. Sillä on kyllä tapana istua aina kun mulla on nami kädessä, mutta vahvistamalla saadaan käsky varmasti yhdistymään käytökseen.

Vieraan koiran kohtaaminen tehtiin meille helpotetusti, eli lyhyemmällä matkalla. Namilla houkuttelemalla sain Vilkan tulemaan ohi toisesta koirasta, toiseen suuntaan tuli väärinkäsitys ja toinen ohjaaja tuli mun näkökulmasta väärältä puolelta jolloin mulla oli Vilka väärällä puolella enkä sitä ehtinyt korjata.

Vinkuteddypatukka on paras!

Luoksetulo otettiin vauhtiluoksetulona, kouluttaja piti kiinni ja mä lähin lelun kanssa poispäin, kutsuttuani Vilkaa se seisahtui paikalleen, kutsuin uudestaan ja näytin lelua mutta ei vieläkään mitään. Sitten tajusin mennä kyykkyyn, koska usein tulee kutsuttua sitä niin, johan löytyi vilkkaat tassut alle ja tultiin kyllä niin lujaa että! Palkkasin lelulla ja otin kiinni vasta lähtöpaikalla.

Vilka pieni tutkimusmatkailija

"Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.."

Melkein viikko ollaan Vilkan kanssa tutustuttu toisiimme ja aikamoisen täpäkkä ja luonteikas tyttö sieltä söpön ulkokuoren alta on paljastunut. Olisin ehdottomasti jonkinlaisen pentuloman kannalla, sen verran väsyttävää on ollut yhdistää työt ja pennun kanssa eläminen. Tai no ei se ehkä muuten, mutta pentu on kahtena viime yönä herännyt keskellä yönä ja herättänyt myös mut. Eikä tietysti ole heti nukahtanut uudestaan vaan tehnyt kaikkea kiellettyä. Kahden aikaan yöllä, väsyneenä, tietoisena siitä että kolmen tunnin päästä on herätys ja siihen päälle pentu, joka puree kaikkea mitä ei saisi, kuulostaako houkuttelevalta? :D

Mutta on sitä vaan aika hauska seurailla, se on niin holtiton kun motoriikka ei ihan ole täydellistä vaan muksahdellaan kumoon tuon tuosta. Siirin kanssa on saatu aikaan jo ihan hyviä paineja, olen jo uskaltanut vähän enemmän niiden antaa leikkiä. Siiri leikkii nätisti ja Vilka ei kyllä yhtään anna periksi vaikka on edelleen niin paljon pienempi. 

Maanantaina käytiin Hyvinkään keskustassa kirjastoaukiolla ihmettelemässä maailmanmenoa. Kaverini tuli katsomaan pentua ja leikitettiin sitä, Vilkalta löytyy kyllä taistelutahtoa ja kaikki vinkulelut on parhaita, olen tainnut saada vinkuaddiktikoiran! Aikansa leikittyään pentu malttoi ottaa pienet unet, vaikka ympärillä olikin hälinää (mm. lasten leikkipaikka vieressä ja muutenkin paljon trafiikkia joka suuntaan). Pidän ehdottoman hyvänä puolena sitä, että pentu osaa rauhoittua paikassa kuin paikassa, sen takia käydäänkin paljon väsyttämässä pentua näin, jotta se oppisi että voi nukkua/rauhoittua missä tahansa. 

Toissapäivänä Vilka pääsi tutustumaan maaseudun rauhaan, pääsi vapaana juoksemaan ja voi sitä pienen riemua! Pieni vesipeto pääsi ensimmäistä kertaa myös uimaan ja hieman ensin vettä ihmeteltyään paineli määrätietoisesti lampeen niin pitkälle kunnes tassut eivät enää yltäneet pohjaan ja siitä lähti sujuvasti uimaan. Kävi myös perinteinen molskahdus kun laiturilta vähän turhan uskaliaasti yritti Siirin perään ja hulahtikin veteen ja sukelsi. Hieman oli kummissaan, mutta eipä se paljoa näyttänyt haittaavan, täytyy toivoa, ettei jää traumoja. 

Eilen oli lepopäivä, tai paremminkin kotipäivä, ei käyty missään sen ihmeemmin. 

Tänään käytiin aseman kautta pieni lenkki, juna-asema kun on tuossa muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Kovin lähelle saapuvia junia ei päästy, mutta kauempaa katsottiin niitä, Vilka tosin ei kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Pentu oli vähän levoton, en tiedä oliko vaan väsynyt, mutta harjoiteltiin vähän istumista ja hienosti se kyllä sujuu jo. Asemalla on myös ritilärappuset, kannoin pennun rappuset, mutta välitasanteella laskin alas ja hetken outoa alustaa ihmeteltyään istui ja lopulta kävi makoilemaan. Pidemmälle ei lähdettykkään, vaikka alunperin oli tarkoitus käydä eläinkaupassa, Vilka jotenkin vastahakoisesti käveli niin nappasin pennun syliin ja käveltiin kotiin. Saatiin vielä vieraita iltasella ja annoin Vilkalle fasaanin siiven, pentu meni ihan sekaisin siivestä! 

Vilkasta eloa

Nyt on hetken rauhallista taas, kun pentu vetelee sikeitä, joten on hyvää aikaa päivittää blogia. Eilen siis hain pennun kotiin ja aikamoista hulabaloota on eilinen ilta ja tämä päivä ollut. Pentu, joka siis sai nimekseen pitkän pohdinnan jälkeen Vilka, on kotiutunut hyvin. Automatkalla iski ikävä ja sydäntäraastava itku kun joutui yhtäkkiä eroon emästä ja sisaruksista :( Pysähdyttiin matkalla kerran ja heti sain vastata kysymykseen, johon varmasti pitää tottua, "minkä rotuinen tämä on?". Jotenkin tajuaa sen, että ihmiset ovat oikeasti tottuneet niin vaaleisiin kultaisiin, että tämä tummempi versio on vieras.

Eilinen ilta oli kyllä tavallaan aika raskas, olin herännyt aamulla viideltä, ollut koko päivän reissussa kun olin Vantaalla katsomassa tokon MM-finaalia ja siihen vielä pennunhakureissu, joka venähtikin aiemmista suunnitelmista huolimatta, se meni oikeastaan juuri niinkuin sen ei pitänyt mennä. Aikomuksena oli hakea pentu sen verran aikaisin, ettei oltaisi ihan myöhään illalla kotona, koska ajattelin jos pentu kauheasti ikävöi niin naapurit eivät välttämättä arvosta. Vähän meteliä pennusta lähtikin, toivottavasti ei ole kantautunut naapuriin saakka. 

Yö meni hyvin, mitä nyt pentu herätti pariin otteeseen, mutta se taitaa kuulua asiaan ja siihen kannattaa vain tottua. Käytiin ulkona molemmilla kerroilla. Hienosti on pentu tehnyt asiansa ulos, vielä ei ole sattunut kuin muutama pissavahinko sisälle. Isommat hädät on kaikki tehty ulos. 

Vilka on hyvin reipas pentu, ottaen huomioon, että alle vuorokauden sisään se on erotettu emästä ja sisaruksista ja kasvattajalla se on saanut rallata ulkotarhassa niin täällä joutuu olemaan hihnassa, en tosin tiedä onko pentuja miten totutettu hihnoihin, mutta Vilka ainakin on suhtautunut yllättävänkin hyvin siihen, että sen suurimpia menohaluja rajoittaa hihna. Eikä se ole hihnaa koittanut purrakkaan, lähinnä pitää välillä suussa, mutta Siirin kanssa yhteisulkoiluilla on hirmu kivaa ottaa Siirin hihnasta kiinni..

Siiri on suhtautunut pentuun täydellisen hienosti. Kiltin uteliaasti tutustunut pentuun ja yrittänyt haastaa kovasti leikkiin, vielä tuo kokoero on vaan niin suuri (Vilka on siis ehkä Siirin pään kokoinen..) että leikkiä on valvottava hyvin tarkasti ja aika paljon rajoitettava. Siiri kuitenkin tosi nätisti nujuaa, lähinnä vaan tuppaa innostumaan ja otteet kovenevat, ei hampailla ota kiinni, mutta tassuilla läimii ja niissä kuitenkin on voimaa jonkun verran. Välillä tuntuu oikein kerjäävän Vilkaa hyökkäämään kimppuun, ja pentuhan innostuu eikä kyllä paljon arastele itseään isompaa Siiriä, päälle vaan on Vilkan motto. Aikahan sen näyttää minkälaisiksi tyttöjen välit muokkautuvat, mutta lupaavalta meno näyttää näin yhden vajaan päivän jälkeen.

Yritän blogia päivittää aina kun mahdollista, mutta vaikka nyt on viikonloppu eikä ole siis töitä niin tuntuu että blogin päivittämiseen ei ole ollut aikaa, joten voi olla että pitkiä taukoja tulee. Hieman jännittää, tai oikeastaan aika paljon pelottaa maanantai kun Vilka jää yksin kotiin työpäivän ajaksi. Onhan sillä Siiri, mutta ne on kuitenkin erotettava portilla toisistaan. Veikkaan, että huudon kera jää, mutta toivottavasti nyt ihan hirveästi ei huutaisi päivän aikana. Ajattelin aluksi, että ei sen auta kuin tottua, mutta nyt pentua tässä seuranneena alkoi kyllä hieman hirvittämään, se on todella energinen, vaikka ei kauaa jaksa touhuta kerrallaan, mutta tuskin väsyy yksikseen yhtä nopeasti kuin mitä nyt kun sitä on leikittänyt. 

PK SM 2014

Hieman ehkä taas huvitti kun herätyskello soi lauantai aamuna viiden jälkeen aamulla. Ja ehkä noin neljän tunnin yöunien jälkeen. Miksipäs muuten kuin rakkaan koiraharrastuksen vuoksi. Tuusulan Jokelassa eli "omalla kylällä" järjestettiin siis PK SM-kisat ja jo silloin kun kuulin ekaa kertaa että ne täällä ovat niin päätin mennä. Itse en ole pk-puoleen pahemmin tutustunut, mutta se kiehtoo kovasti, joten mikäpä sen parempi tilaisuus taas lähteä oppimaan uutta. Pienenä, tai vähän isompana, motivaattorina oli myös se että halusin uudelle tulokkaalle vielä muutaman jutun ja tiesin ne D&C Dogsportilta saavani ja ne siis mukana myös tuolla tapahtumassa.

Kaikkein hulluimmalta tuntui siinä vaiheessa kun otin pyörän alle klo 6.30 ja lähdin polkemaan n. 7km matkaa, mitä sitä ei harrastuksen vuoksi tekisi?

Seurasin haun tottikset ja niiden loputtua taisin katsoa jäljen loput tottikset. Alkuperäisen suunnitelman mukaan mun piti siinä vaiheessa lähteä pois, mutta en malttanutkaan.. Tunnin tauon aikana shoppailin, mukaan tarttui litegrip remmi, vinku teddypatukka, kumipallolelu ja heräteostoksena kaksi pientä narulelua, oli niin herkullisen värisiä etten osannut päättää värejä joten ostin sitten samantien kaksi.. Eli sain kaiken mitä lähdin hakemaan eikä budjettikaan ylittynyt kuin 8 eurolla, olen ylpeä! :)
Katsoin ensimmäisen ipo-ryhmän tottikset ja osan puruista, ihan puhtaasta mielenkiinnosta, en usko että itselle koskaan suojelukoiraa tulee, mutta onhan se kiva nähdä laajemminkin koiraharrastusta.
Ja kuten aina koiratapahtumissa, en tietenkään ollut syönyt mitään, joten rupesi heikottamaan hieman niin päätin lähteä polkemaan kaupan kautta takaisin, ennen kun huono olo olisi iskenyt ihan kunnolla. Kiva päivä kaikenkaikkiaan, mitään multisuperhienoja tottiksia en nähnyt ainakaan kansallisissa lajeissa, IPOssa ehkä vähän näyttävämpiä ja omaan silmään hieman ehkä liian totista touhua, mutta sen nyt olen tiennytkin, että pk-puolella tottis on erilaista kun tokopuolella. Kuvia yritän laitella myöhemmin :)