Matka TVA:ksi on aloitettu!

Hirvittävästi olisi asiaa ja kerrottavaa, mutta kun ei oikein tahdo löytyä aikaa blogiin asti kaikkia juttuja saattaa. Monesti on ajatus "tästä kirjoitan blogiin", mutta sitten kun pentu on rauhassa ja olisi aikaa avata kone niin huomaa että joko koneella olisi miljoona muutakin asiaa tehtävänä tai sitten ei vaan yksinkertaisesti jaksa. 

Pennun kanssa on tehty asioita ja käyty eri paikoissa niin paljon kuin vain suinkin on ehditty ja jaksettu. Eläinlääkärillä ollaan käyty nyt kaksi kertaa punnitsemassa Vilka, tasan 8 viikkoisena neiti painoi 4,5kg ja siitä viikon päästä 5,4kg, seuraava punnitus on sitten ensi tiistaina.

Ukkonen on tullut tutuksi, mitään normaalia pelästymistä kummempaa ei aiheuttanut vaikka ukkonen sattui olemaan ihan päällä ja jyrähti ihan kunnolla.

Kynnet on kertaalleen leikattu, saksia yritti purra (mitäpä se ei yrittäisi..), mutta muuten oli ihan rauhassa. Muutenkin olen paljon hiplaillut tassuja ja korvia ja häntää yms jotta tottuu siihen että on ihan ok jos vähän tutkitaan. Mulla on joku pakkomielle haistella Vilkaa, en tiedä olenko unohtanut miltä pennut tuoksuu, mutta Vilka ainakin tuoksuu ihanalle! Lisäksi sillä on päässä ja niskassa niin pumpulinpehmoista karvaa, että siihen on parasta saada laittaa naama kiinni.

Eilen oli ensimmäinen pentukurssikerta ja siinä saatiin taas paljon uusia kokemuksia. Ensimmäinen junamatka sujui hyvin, asemalla mennessä itseasiassa näin ensimmäistä kertaa Vilkalla menevän hännän koipien väliin, aseman kuulutukset tulivat juuri silloin, mutta en tiedä aiheuttiko ne pienen pelkoreaktion. Loppu junan odottamisaika oltiinkin turvallisessa sylissä. Junassa vähän ihmetteli ja vinkui, mutta aika rauhallisesti oli sylissä.

Pentukurssin aiheena oli kontakti paikallaan ja liikkeessä, istuminen, vieraan koiran kohtaaminen ja luoksetulo.

Aloitettiin esittelykierroksella, piti vähän kertoa mitä on tehty ja mitä halutaan kurssilta. Mun osuus oli helppo, Vilka on vasta niin vauva että meidän tavoitteet on vain saada uusia turvallisia ja positiivisia kokemuksia, vähän häiriötä ja uusia paikkoja ja mennään ihan pennun tason mukaan. Muut koirat meidän ryhmässä ovat kuitenkin reilusti vanhempia, joten ihan samallalailla ei Vilkalle voi harjoituksia tehdä.

Kontaktilla paikallaan aloitettiin ja me saatiin muutama onnistunut suoritus, mutta kun oltiin ruohokentällä, josta ihan vierestä meni ohi ihmisiä koirineen, lastenvaunuineen yms niin huomiota paljon vei ympäristö. Jatkettiin kontaktikävelyllä, mutta meille oli jo haastavaa kulkea samaan suuntaan, koska Vilka on aika usein mun kanssa eri mieltä siitä mihin suuntaan ollaan menossa, joten me ei kauheesti liikuttu tässä :D mutta hyvä vinkki jatkoon!

Kouluttaja kysyi kuinka monen pentu osaa istua pelkällä suullisella käskyllä ja yksi kolmesta nosti käden ylös (ja se en ollut minä). Mä en ollut koskaan oikeastaan kokeillut, joten en sellaista uskaltanut lähteä väittämään, mutta kun kokeilin niin kyllä se Vilkakin pepun maahan laittoi ilman vartaloapuja. Sillä on kyllä tapana istua aina kun mulla on nami kädessä, mutta vahvistamalla saadaan käsky varmasti yhdistymään käytökseen.

Vieraan koiran kohtaaminen tehtiin meille helpotetusti, eli lyhyemmällä matkalla. Namilla houkuttelemalla sain Vilkan tulemaan ohi toisesta koirasta, toiseen suuntaan tuli väärinkäsitys ja toinen ohjaaja tuli mun näkökulmasta väärältä puolelta jolloin mulla oli Vilka väärällä puolella enkä sitä ehtinyt korjata.

Vinkuteddypatukka on paras!

Luoksetulo otettiin vauhtiluoksetulona, kouluttaja piti kiinni ja mä lähin lelun kanssa poispäin, kutsuttuani Vilkaa se seisahtui paikalleen, kutsuin uudestaan ja näytin lelua mutta ei vieläkään mitään. Sitten tajusin mennä kyykkyyn, koska usein tulee kutsuttua sitä niin, johan löytyi vilkkaat tassut alle ja tultiin kyllä niin lujaa että! Palkkasin lelulla ja otin kiinni vasta lähtöpaikalla.