En ilman sua olla saata

Nyt on allekirjoittaneen elämä palannut takaisin uomiinsa, kun koira on taas kotona. Oli muuten älyttömän outoa elää koirattomassa talossa, ei sitä varmaan enää osaisikaan olla ilman nelijalkaista viipottajaa. Siiri oli kyllä ilmeisesti nauttinut olostaan, vaikka olikin juossut helteisimpänä päivänä äidin perässä mustikkametsään ja kuvauksesta päätellen oli saanut lämpöhalvausoireita :o Äiti oli onneksi fiksuna ymmärtänyt lähteä metsästä ja viedä koiran järveen, jonka jälkeen koira oli palannut normaaliksi. Onneksi mökki on saaressa, eli oli se uima-mahdollisuus, jolla koiran sai viilennettyä.
Siiri on kyllä varsin hyvähermoinen koira, se vietiin toissakesänä ensimmäistä kertaa mökille ja me äidin kanssa kuumeisesti pähkäiltiin, että miten koira saadaan veneeseen.. Mutta mitä vielä, koira saatiin helposti nostettua sinne ja sen jälkeen Siiri olikin siellä kun olisi aina matkustellut veneessä. Eikä kuulemma nytkään ollut mitään ongelmia, S oli jopa itse hypännyt veneestä pois, reipas pikkupiski :)

Koiran hyvähermoisuus tuli esiin myös viime yönä, kun aika mahtava ukonilma rupesi jylläämään. Meillä oli ovet ja ikkunat auki, eli välähdykset näkyi sisälle ja jyrinäkin kuului, mutta silti koira nukkui sikeästi unia nähden, ei paljon haitannut jyrinät tai salamavaloshow.

Tänään käytiin tekemässä pienet tempputreenit. Ensin vähän sivuttaisaskelia perusasennosta huvin ja urheilun vuoksi :) Sitten harjoiteltiin ryömimistä, joka tuntui tänään kovin kovin hankalalta, jopa niin, että koira meni ihan lukkoon, eikä enää tiennyt mitä tehdä. Vapautin ja siirryttiin ja kokeiltiin uudestaan ja palkkasin pienimmästäkin ryömimistä muistuttavasta eteenpäinsuuntautuvasta liikkeestä, koiran päässä syttyi taas lamppu ja saatiin loppuun pari ihan kelvollista suoritusta. Loppuun tein vähän juoksu"seuraamista", johon yhdistin mun jalan alta menon. Eli innostin Siiriä juoksemaan vierelläni ja sanoin ALI, ja ohjasin koiran jalkani ali toiselle puolelleni. Tämä tulee siis kt-koreografiaan, jota alan nyt vihdoin kunnolla työstämään, kun löysin ihan mahtavan uuden musiikin :) Meillä on epävirallisena tavoitteena kisata viimeistään ensi vuoden keväänä freestylessä, eli täytyy alkaa nyt tekemään töitä, jotta saataisiin tavoite toteutettua.

Esittely

Oops, unohdin kokonaan esitellä meidät edellisessä kirjoituksessa, vaikka linkkasinkin vanhan blogimme osoitteen siihen. Olisi se esittely silti voinut olla ihan paikallaan..

Parivaljakon tassun alla oleva osapuoli olen minä, Minttu. Kohta kaksikymppinen hyvinkääläinen, koulutukseltaan lähihoitaja/lastenhoitaja, kihloissa ja tällähetkellä inttileski. Kova halu olisi päästä aloittamaan oma itsenäinen elämä ja päästä pois äitini nurkista. Ehkä sitten vuoden päästä... :)

Hurttapuolta edustaa tällähetkellä (toistaiseksi) yksinomaan Siiri, 5-vuotias kultainennoutajaleidi. Siiri on vauhdikas, kaikkia rakastava ja omanarvon tunteva hölmö noutaja, joka iästään huolimatta tuntuu joissain asioissa olevan ikuinen pentu. :)

Tavoitteet harrastamisen suhteen silloin joskus viisi vuotta sitten oli kovat, harrastuskoiraa haettiin ja heti pennun kotiutumisen jälkeen melkeinpä aloitettiin treenaamaan tokoa, tavoitteena kisata joskus. Koira osoittautui kuitenkin aika haastavaksi tapaukseksi ja pisti kaiken mullinmallin ja näytti elämäänsä tyytyväiseltä aiheuttamansa kaaoksen keskellä. Koira siis vei meitä välillä ihan 6-0. Joten pääpaino oli silloin siinä, että koira pysyisi käsissä.
Asuttiin tuolloin vielä Nukarilla ja meidän kyyditseminen treeneihin oli aika nihkeää, joten tyydyimme pääosin omatoimitreeneihin. Kuitenkaan yhtälö ei toiminut ja treenit menivät turhan yksitoikkoisiksi, koira kyllästyi, ohjaaja kyllästyi. Tällähetkellä koira on siis 5v ja me ei olla startattu yhdessäkään toko-kokeessa. Ongelmia on vähän siellä sun täällä ja joka liikkeessä jotain. Välillä tokoinnostus nostaa päätään, mutta pääasiallisesti me ollaan tokohaaveet haudattu, koira ei vaan nauti mekaanisesta seuraamisesta vierellä tai siitä, että 2min pitää maata paikoillaan. Tästä syystä tehtiin päätös ja vaihdettiin lajia koiratanssiin. Koiran silmät aina loistavat kun tavallisen seuraamisen sijaan saakin pujotella ohjaajan jalkojen välistä tai juosta lyhyestä paikallamakuusta satakakskyt lasissa ohjaajan jalkojen väliin odottamaan seuraavaa käskyä. Eli tilanne on sikäli hyvä, laji josta koira nauttii joka taas johtaa siihen, että ohjaaja nauttii ja molemmilla on kivaa. :)

Uusi aika koittaa

Tämä on nyt virallisesti ensimmäinen kirjoitus tänne, vaikka Siirin blogi onkin täälläkin ollut olemassa jo hyvän aikaa. Viimeinen sysäys muuttoon vuodatukselta tänne oli kun vuodatuksen tauon aikana meidän upean ulkoasun kuvat olivat kadonneet :( Enkä jaksanut jäädä odottelemaan, että palautuuko ne, kun jo pidemmän aikaa on syönyt hermoja yleinen toimimattomuus sekä blogin täyttyminen roskapostikommenteista. Olen ehkä hölmö, mutta jopa hieman haikeaa muuttaa blogi tänne. Siirin blogi on aina ollut vuodatuksella, siellä on kaikki pentuajan kirjoitukset, kaikki huikeat onnistumiskertomukset, kaikki on siellä. Pääseehän sitä vielä lukemaan, ellei se koko blogi sitten kohta katoa bittiavaruuteen.

Nojoo, mutta osoitteessa http://specispice.vuodatus.net pääsee lukemaan noita kaikkia kertomuksia, lähinnä mahdolliset uudet lukijat, koska tarina jatkuu täällä, siitä mihin vuodatuksella jäätiin..