torstai 12. helmikuuta 2015

Spondyloosi

Sen piti olla tavallisuudesta poikkeamaton metsälenkki. Puoleen väliin se sitä olikin, kunnes tapahtui se, mitä mielessäni olin käynyt läpi niin monta kertaa metsässä tarpoessa. Koirat juoksi alamäkeä alas, Vilka jotenkin taklasi Siirin suoraan puuhun ja sitä osumaa seurannutta huutoa en pysty poistamaan mielestäni. Nopea katsaus, ei verta mistään, mutta karu fakta oli, että olin yksin kahden koiran kanssa keskellä metsää ja toinen koira ei pysty liikkumaan. Soitto äidille, mitä tehdään, kuka pääsee auttamaan. Monen puhelun, eläinlääkärin konsultoinnin metsästä käsin ja puolen tunnin odottelun jälkeen, apujoukot saapui ja Siiri *plim* ihmeparantui ja juoksi vastaan saapuneita apujoukkoja. Tärsky oli kova, mutta lepo ilmeisesti poisti pahimman kivun.

Tästä kuitenkin seurasi eläinlääkärireissu muutamaa päivää myöhemmin, kun ihan niin säikähdyksellä me ei selvitty. Eläinlääkäri löysi kipualueen lannerangasta ja hoidoksi viikon kipulääkekuuri ja reilun viikon lepo. Kaikki meni hyvin siihen asti kun kipulääke loppui, Siirille ilmeisesti on jäänyt joko trauma Vilkan kanssa leikkimisestä, tai sitten se oikeasti oli kipeä. Varasin seuraavana päivänä ajan selän rtg-kuvaukseen.

Eilen oli aika ja olin varautunut jo, tottakai, siihen pahimpaan, eli selviin muutoksiin. Niitä ei kuitenkaan löytynyt, ainoa selkeä muutos oli 8. ja 9. rintanikaman okahaarakkeen välissä näkyvä luutuma, eli spondyloosi. Se on saattanut olla syynä Siirin selkävaivoihin, joita on menestyksekkäästi hoidettu akupunktiolla, eli löydös saattaa jäykistää selkää ja aiheuttaa oireita, hoitona edelleen joko akupunktio tai laserhoito.

Nyt elellään tämän asian kanssa ja koitetaan pitää Siiri vetreänä.