Viides eli viimeinen pentukurssikerta oli viime viikon torstaina ja siitä nyt hieman selostusta.
Tällä kertaa oltiin ihan uudessa paikassa ja se osottautui meille tunnin edetessä hieman haasteelliseksi. En oikein tiedä, oliko siellä vaan NIIN paljon hajuja/pudonneita nameja tms, mikä pentua kiinnosti, mutta nenä maassa meni ja välillä söi jotain kovasti.
Aloitettiin kuitenkin uuden paikan takia ihan kontaktilla liikkeessä. Meille se on tähän asti ollut sitä, että Vilka tulee mun edessä, mutta nyt otettiin jo pikkuhiljaa sinne vasemmalle. Ja en tiedä mistä johtuu (perusasennon hahmottamisesta, namikädestä?), mutta Vilka kyllä aika taitavasti hakeutui suoraan sinne vasemmalle ja aika näyttävästi piti kontaktia kokoajan.
Uutena asiana otettiin liikkeestä seisomista, jota lähdettiin toteuttamaan ihan vaan itse peruuttamalla, pysähtymällä ja palkkaamalla seisomisesta. Mä tein alkuun sen virheen, että mulla oli käsi namitaskussa, no mitä siitä seurasi oli istuminen. Käsi pois taskusta ja jo saatiin onnistuneita seisomaan jäämisiä! Muutenkin mun pitää muistaa eritoten kontaktissa, että se käsi ei ole siellä taskussa, koska tottakai se pentu tapittaa kun käsi taskuun = kohta namppaa pienelle. Eli että se kontaktikin olisi oikeasti kontaktia muhun eikä namiin tai siihen namikäteen. Omia huomiota vaan. Mulla se ehkä tulee siitä kun ajattelen liikaa sitä, että palkan pitää tulla nopeasti eli käsi valmiiksi taskuun, jotta pystyy heti palkkaamaan. No, tätä vartenhan on naksuttimet palkkasanat sun muut olemassa, kun kaiken oman toiminnan pystyisi vielä kontrolloimaan samassa hetkessä niin hyvä tulisi :D
Sitten päästiin kokeilemaan hyppyä! Ei tietenkään hyppynä, vaan siis ylipäätään vaan siitä läpi menemistä, eli yhtään lautaa ei ollut hypyssä. Aluksi mentiin yhdessä läpi, tai mä menin sivusta ja Vilka läpi ja sama uudelleen. Sitten tehtiin sama avustajan kanssa, joka meni toiselle puolelle namien kanssa. Koira perusasentoon ja sitten hyppy-käskyllä vapautus palkalle. Vilka ei olisi aluksi malttanut yhtään pysyä perusasennossa koska "jee tuolla on ihminen kyykyssä eli se varmasti haluaa mut sen luokse!". Ekalla kerralla se varastikin lähdössä, joka nyt sinänsä ei tässä tapauksessa haitannut. Toisella yrittämällä mentiin jo oikeaopppisesti ja pentu jopa jaksoi malttaa mielensä hienosti.
Lopussa oli vielä rata, joka samalla testasi vähän mitä on opittu ja samalla ketjutettiin vähän liikkeitä yhteen. Lähtöviivalta koira perusasentoon ja siitä "seuraamisella" seuraavalle tötsälle, jossa istuminen, paikalla ei väliä. Siitä tötsien pujottelu, jonka jälkeen käännös ja lelukuja, mistä piti päästä kulkemaan läpi ilman että koira on leluilla. Sitten maahanmeno ja koiran jättö paikalleen ja takaisin sivulle ja vikojen tötsien välillä luoksetulo niin että koira odottaa käskyä paikallaan.
No sanomattakin selvää, että ihan noin ei Vilkan kanssa siitä selviydytty ja sai helpottaa parissa kohtaa muutenkin. Meillä meni yllättävän hienosti, mun pahin pelko oli pujottelussa ja leluhäiriöissä, mutta eihän Vilka edes vilkaissut niitä vaan tuli hienosti mukana. Maahanmeno oli hankala, tai lähinnä siinä pysyminen, mutta saatiin sekin onnistumaan niin, että käännyin vain Vilkan eteen ja takaisin sivulle ja kyllä se siinä malttoi loppujenlopuksi pysyä. Luoksetulo myös helpotettiin, tehtiin se vauhtiluoksetulona Sannan pitäessä kiinni ja niin se vaan sieltä taas tuli sellaista kyytiä että oksat pois ja sai samalla loppupalkaksi kunnon leikin ah niin ihanalla vinkuteddypatukalla.
Loppusanat ja kiitokset kurssista ja se oli sitten siinä. Hieno ja antoisa kurssi oli ja keväällä jatketaan Sannan kanssa luultavimmin tokokurssien merkeissä, koska pimenevää syksyä ja talvea vasten Sannalla ei ole mahdollisuutta kursseja pitää.
Meillä oli junan lähtöön vielä tovi aikaa, joten jäätiin kentälle pieneksi hetkeksi tekemään perusasentoja. Vilka pyörähti tuolla radalla muutaman kerran väärään suuntaan kun otin perusasentoon, josta Sanna mulle mainitsi, joten otettiin nyt vähän pientä muistutusta. Saatiin jo valssiapuaskel pois ja saatiin tosi monta hienoa perusasentoa tehtyä! Pikkuhiljaa edistystä tapahtuu siis :)
maanantai 22. syyskuuta 2014
4. pentukurssikerta
Tokavikan pentukurssikerran postaus laahaa jäljessä ja tulee vasta nyt, koska laiskuus ja ajanpuute. :)
Tokavikalla kerralla tehtiin noutoja, eli luovutusta, kantamista ja luovuttamista. Meillä nää meni vähän leikkimiseksi, aloitettiin luovutuksilla ja esineeksi otettiin narulelu. Vilka kyllä luovuttaa lelusta, jos toisessa kädessä on nami, mutta pientä kilpailemista oli havaittavissa. Kantamisia tehtiin sekä damilla, puisella ohjatun noudon kapulalla että metallikapulalla. Kaikkia Vilka suostui kantamaan, hieno pieni! Mä ite olin vaan jotenkin ihan hukassa koko liikkeen kanssa. Se on mulle vähän sellainen mörkö, en oikein tiedä mitä tehdä, en uskalla kokeilla koska pelkään että pilaan koko homman heti alkuunsa.
Otettiin myös maahanmenoja sekä paikallaan että liikkeestä. Mehän ollaan alunperinkin saatu ensimmäiset onnistumiset nimenomaan liikkeestä ja sitä kautta lähdetty sitä vahvistamaan, mutta sujuu se paikallaankin jo, kaksi kärpästä yhdellä iskulla siis ;)
Luoksepäästävyys, jossa meillä oli alkuun vähän vaikeuksia, mutta taitava pieni malttoi kuitenkin loppujenlopuksi istua paikallaan namin houkutuksen voimalla ja Sanna pääsi viereen ja nopeasti silitti hieman.
Sannalla oli mukanaan vati, joten kaikki pääsivät kokeilemaan vatitemppua turvallisesti Sannan avustamana. Meille se oli siinä mielessä tuttu, että sitähän lähdettiin heti treenaamaan kun oli pentukurssilla puhetta siitä labbiksen pennusta, jolle vatitemppu oli opetettu. Tästä videosta siis kyse alunperin, mistä kaikki lähti. Vilka hetken ihmetteli vierasta vatia, mutta aika pian se jo oli etutassuineen siinä. Kerroin Sannalle opettaneeni Vilkalle tavallaan "väärään" suuntaan eli myötäpäivään pyörimisen, perusasennon kanssahan sitä ei niin päin voi hyödyntää. Näytin kuinka hyvin se jo sujuu ja sitten ruvettiin harjoittelemaan toiseen suuntaan. Ja tähän väliin huomio, kuinka kivaa on opettaa koiraa, joka itse tarjoaa asioita, Siiri on ehkä maailman oma-aloitteeton, joten sen kanssa on turhauttavaa lähteä treenaamaan sitä kautta mitään, että koira itse tarjoaisi toimintaa. Vilka rupesi namikäden liikuttua sopivasti, tarjoamaan vastapäivään tassujen liikutusta. Ja sai sekä Sannalta että multa sanalliset kehut merkkaamaan toimintaa, ja perään heti multa namia. Pikkuhiljaa saatiin jo siinä sen pienen hetken aikana isompaakin liikettä aikaan. Tätä jatkettiin myöhemmin kotona ja lopputuloksen näette tässä: Vilkan (12vkoa) vatitreeni.
Muiden ottaessa vatitreeniä sai itsekseen treenailla luoksetuloja niin, että jättää koiran ja kutsuu sitten luokse. No, meidän tapauksessa tämä on ihan mahdoton ajatuskin, joten skipattiin tämä juttu kokonaan, kunhan ensin kasvatellaan vähän malttia pikkukoiralle niin ehkä sitten mietitään näitä paikallaolojuttuja :)
Otettiin myös maahanmenoja sekä paikallaan että liikkeestä. Mehän ollaan alunperinkin saatu ensimmäiset onnistumiset nimenomaan liikkeestä ja sitä kautta lähdetty sitä vahvistamaan, mutta sujuu se paikallaankin jo, kaksi kärpästä yhdellä iskulla siis ;)
Luoksepäästävyys, jossa meillä oli alkuun vähän vaikeuksia, mutta taitava pieni malttoi kuitenkin loppujenlopuksi istua paikallaan namin houkutuksen voimalla ja Sanna pääsi viereen ja nopeasti silitti hieman.
Sannalla oli mukanaan vati, joten kaikki pääsivät kokeilemaan vatitemppua turvallisesti Sannan avustamana. Meille se oli siinä mielessä tuttu, että sitähän lähdettiin heti treenaamaan kun oli pentukurssilla puhetta siitä labbiksen pennusta, jolle vatitemppu oli opetettu. Tästä videosta siis kyse alunperin, mistä kaikki lähti. Vilka hetken ihmetteli vierasta vatia, mutta aika pian se jo oli etutassuineen siinä. Kerroin Sannalle opettaneeni Vilkalle tavallaan "väärään" suuntaan eli myötäpäivään pyörimisen, perusasennon kanssahan sitä ei niin päin voi hyödyntää. Näytin kuinka hyvin se jo sujuu ja sitten ruvettiin harjoittelemaan toiseen suuntaan. Ja tähän väliin huomio, kuinka kivaa on opettaa koiraa, joka itse tarjoaa asioita, Siiri on ehkä maailman oma-aloitteeton, joten sen kanssa on turhauttavaa lähteä treenaamaan sitä kautta mitään, että koira itse tarjoaisi toimintaa. Vilka rupesi namikäden liikuttua sopivasti, tarjoamaan vastapäivään tassujen liikutusta. Ja sai sekä Sannalta että multa sanalliset kehut merkkaamaan toimintaa, ja perään heti multa namia. Pikkuhiljaa saatiin jo siinä sen pienen hetken aikana isompaakin liikettä aikaan. Tätä jatkettiin myöhemmin kotona ja lopputuloksen näette tässä: Vilkan (12vkoa) vatitreeni.
Muiden ottaessa vatitreeniä sai itsekseen treenailla luoksetuloja niin, että jättää koiran ja kutsuu sitten luokse. No, meidän tapauksessa tämä on ihan mahdoton ajatuskin, joten skipattiin tämä juttu kokonaan, kunhan ensin kasvatellaan vähän malttia pikkukoiralle niin ehkä sitten mietitään näitä paikallaolojuttuja :)
perjantai 12. syyskuuta 2014
Tilannekatsaus
Kirjoitan nyt ihan oman postauksen tästä mun yleisestä hölinästä, eilisestä pentukurssikerrasta tulee sitten ihan oma postaus, etten sekoita kaikkea yhteen.
Vähän yhteenvetoa siitä mitä ollaan tehty, nähty ja koettu yhdessä ja ehkä vähän siitä, mitä pitäisi vielä tehdä (okei, aika paljon, mutta isoimmat akuuteimmat asiat).
Vilkan kanssa on yhteiseloa takana nyt tasan 5 viikkoa. Ollaan opeteltu paljon yhdessä elämisestä ja koitettu tehdä kaikkea mitä vaan mieleen on tullut. Jos ihan perusasioista aloitetaan niin sisäsiisteyttä opetellaan yhä, mulla taktiikkana on että sisällä ei ole mitään sallittua paikkaa tehdä tarpeitaan, vaan ainoa paikka on ulos. Vahinkoja sattuu, mutta pientä pidätyskykyä löytyy (ei esim. herättyään lorota ihan suoriltaan vaan pystyy pidättämään sen aikaa että ehditään ulos, olettaen siis että heti reagoin ja rupean kiskomaan kenkiä jalkaan jne.) ja isommat hädät tajuaa selvästi tehdä ulos, mutta pidätyskyky on siis tietty edelleen rajallinen.
Hihnakävely sujuu noin pieneksi jo aika hyvin, toki hihnan pureskelua esiintyy silloin tällöin ja kiskoakin osataan.. Mutta kun tossa yksi päivä kokeilin niin, että pysähdyin joka kerta kun hihna kiristyi ja odotin, että se taas löystyy niin kyllä Vilka huomasi, että mitä pitää tehdä, että matka jatkuu. Ja vähäistä sen vetäminen oikeasti on yksin lenkeillä, Siirin kanssa ollessa innostuu ottamaan Siirin hihnasta kiinni.
Istuminen sujuu jo hienosti pelkällä käskyllä. Maahanmenoon tarvitsee käsiavun, mutta se sujuu sekä paikaltaan että liikkeestä. Perusasentoa ollaan jo tehty ja siihen tarvitaan apua paljon, mutta jos me jossain vaiheessa joudutaan kuitenkin aloittamaan ihan alusta niin plussaa jos onnistuu nyt edes jotenkin :D
Pentukurssin innoittamana ruvettiin opettelemaan vatitemppua, eli etutassut vadilla/jakkaralla ja takatassuilla liikkuu vatia ympäri. Kävin lastentarvikeliikkeestä ostamassa lastenjakkaran ja ajattelin ensimmäisenä että miten houkuttelen pennun laittamaan ylipäätään tassunsa jakkaralle. Nostettuani jakkaran lattialle ehti Vilka nostaa siihen etutassunsa, sen jälkeen pelkät takatassut ja lopulta istumaan jakkaralle etutassut maassa, ennen kun mä ehdin tehdä mitään.. Eli juu, ei ongelmaa laittaa niitä etutassujaan siihen. Pyöriminen aloitettiin (väärään suuntaan perusasentoharjoituksia ajatellen, mutta kuitenkin..) ihan niin, että pienestä tassun liikautuksesta sanalliset kehut, jonka jälkeen heti namipalkka. Tällä menetelmällä sain pennun ihan oikeasti oppimaan asian, vaikka itsekin aluksi vähän epäilin, että riittääkö sanallinen kehu merkkaamaan oikean tekemisen, kun naksuun en ole ehdollistanut Vilkaa vielä. Näköjään se riitti. Me mitään naksua tarvita ;)
Pentukurssilla opeteltiin toiseen suuntaan ja siitä enemmän pentukurssikerran omassa postauksessa.
Hyvin tomera, energinen ja aika oma-aloitteinen neiti, kaikki ihan toivottuja piirteitä, vaikkakin välillä vähän liian tomera ja päällepäsmäri.. Ei tosiaan ole mikään arkajalka, reipas kun mikä! Ihan huippulapsi, vaikka välillä koettelee hermoja ihan kunnolla ;)
Vähän yhteenvetoa siitä mitä ollaan tehty, nähty ja koettu yhdessä ja ehkä vähän siitä, mitä pitäisi vielä tehdä (okei, aika paljon, mutta isoimmat akuuteimmat asiat).
Vilkan kanssa on yhteiseloa takana nyt tasan 5 viikkoa. Ollaan opeteltu paljon yhdessä elämisestä ja koitettu tehdä kaikkea mitä vaan mieleen on tullut. Jos ihan perusasioista aloitetaan niin sisäsiisteyttä opetellaan yhä, mulla taktiikkana on että sisällä ei ole mitään sallittua paikkaa tehdä tarpeitaan, vaan ainoa paikka on ulos. Vahinkoja sattuu, mutta pientä pidätyskykyä löytyy (ei esim. herättyään lorota ihan suoriltaan vaan pystyy pidättämään sen aikaa että ehditään ulos, olettaen siis että heti reagoin ja rupean kiskomaan kenkiä jalkaan jne.) ja isommat hädät tajuaa selvästi tehdä ulos, mutta pidätyskyky on siis tietty edelleen rajallinen.
Hihnakävely sujuu noin pieneksi jo aika hyvin, toki hihnan pureskelua esiintyy silloin tällöin ja kiskoakin osataan.. Mutta kun tossa yksi päivä kokeilin niin, että pysähdyin joka kerta kun hihna kiristyi ja odotin, että se taas löystyy niin kyllä Vilka huomasi, että mitä pitää tehdä, että matka jatkuu. Ja vähäistä sen vetäminen oikeasti on yksin lenkeillä, Siirin kanssa ollessa innostuu ottamaan Siirin hihnasta kiinni.
Istuminen sujuu jo hienosti pelkällä käskyllä. Maahanmenoon tarvitsee käsiavun, mutta se sujuu sekä paikaltaan että liikkeestä. Perusasentoa ollaan jo tehty ja siihen tarvitaan apua paljon, mutta jos me jossain vaiheessa joudutaan kuitenkin aloittamaan ihan alusta niin plussaa jos onnistuu nyt edes jotenkin :D
Pentukurssin innoittamana ruvettiin opettelemaan vatitemppua, eli etutassut vadilla/jakkaralla ja takatassuilla liikkuu vatia ympäri. Kävin lastentarvikeliikkeestä ostamassa lastenjakkaran ja ajattelin ensimmäisenä että miten houkuttelen pennun laittamaan ylipäätään tassunsa jakkaralle. Nostettuani jakkaran lattialle ehti Vilka nostaa siihen etutassunsa, sen jälkeen pelkät takatassut ja lopulta istumaan jakkaralle etutassut maassa, ennen kun mä ehdin tehdä mitään.. Eli juu, ei ongelmaa laittaa niitä etutassujaan siihen. Pyöriminen aloitettiin (väärään suuntaan perusasentoharjoituksia ajatellen, mutta kuitenkin..) ihan niin, että pienestä tassun liikautuksesta sanalliset kehut, jonka jälkeen heti namipalkka. Tällä menetelmällä sain pennun ihan oikeasti oppimaan asian, vaikka itsekin aluksi vähän epäilin, että riittääkö sanallinen kehu merkkaamaan oikean tekemisen, kun naksuun en ole ehdollistanut Vilkaa vielä. Näköjään se riitti. Me mitään naksua tarvita ;)
Pentukurssilla opeteltiin toiseen suuntaan ja siitä enemmän pentukurssikerran omassa postauksessa.
Hyvin tomera, energinen ja aika oma-aloitteinen neiti, kaikki ihan toivottuja piirteitä, vaikkakin välillä vähän liian tomera ja päällepäsmäri.. Ei tosiaan ole mikään arkajalka, reipas kun mikä! Ihan huippulapsi, vaikka välillä koettelee hermoja ihan kunnolla ;)
torstai 4. syyskuuta 2014
Kolmas pentukurssikerta
Tänään oli kolmas pentukurssikerta, hyödynnettiin tällä kertaa taas julkisia kulkuvälineitä ja hypättiin junaan. Käytiin odotellessamme myös tutustumassa asemarakennukseen, eikä se aiheuttanut mitään yllättävää, reippaasti Vilka siellä tepasteli ja tutki, vaikka lattia oli aika liukas ja paikka ihan uusi. Kuulutukset eivät aiheuttaneet mitään reaktiota nyt, jonkun verran kyllä namitin siinä samalla. Junaan kannoin Vilkan (hyvää treeniä kun pentu painaa jo 8kg), mutta heti junassa laskin alas eikä pentu ollut moksiskaan. Lipun leimaamisen jälkeen lähti mun perässä rappuset ylös ja käytiin istumaan, Vilka taas sylissä (vielä kun mahtuu..). Lipunmyyjä ihasteli mennessään, mutta hyvin rauhallisesti Vilka oli koko pitkän 7 minuutin matkan ajan.. ;)
Junasta noustessa annoin Vilkan itse astua ulos ja tosi reippaasti sieltä tulikin, asemalla piti vähän ihmetellä ennen kun päästiin jatkamaan matkaa. Hirmu reippaasti kuitenkin käveli aina perille saakka.
Tällä kertaa oltiinkin hiekkakentällä, joka oli ihan kivaa vaihtelua, varsinkin kun viime kerralla ruohokentällä Vilka jostain paineistui eikä oikein halunnut enää palata riviin, joten nyt saatiin uusi paikka, joka ei kyllä aiheuttanut mitään kummoista reaktiota pennussa, eli yhtä hyvin oli kuulolla kuin missä tahansa tutussakin paikassa.
Aloitettiin taas kontaktikävelyllä, juurikin sen vuoksi, että uudessa paikassa saatiin pennut kiinnostumaan ohjaajista eikä niinkään uudesta kentästä. Meillä sujui hyvin, Vilka tulee mun edessä ja itse peruutan, eli mitään tekemistä tällä ei seuraamisen kanssa ole, lähinnä vaan se on kontaktia liikkeessä.
Seuraavana vuorossa perusasennot, jatkettiin siitä mihin viimeksi jäätiin eli Sanna katsoi miten perusasennot sujuu. Mä sain palautetta siitä että kun Vilka on niin vikkelä saisi tehdä ihan liioitellun kaaren kädellä kun houkuttelee pennun oikealle paikalle ja kunnon valssiaskel taakse. Saatiin myös tehdä vähän pyörimisiä, tai koira sai, eli samallalailla ensin normaalisti perusasentoon ja palkkaus, siitä sitten vastapäivään koira pyörähtämään ympäri. Me saatiin tehtyä puoliympyrä, Vilka oli vähän hukassa, että mitä se nyt oikeen haluaa, tässähän se haluaa kuitenkin mun istuvan. Vilka on muutenkin vähän "huono" seuraamaan namia, tai namilla houkuttelu on vaikeaa, koska se ei oikeen lähde mukaan siihen. Tätä kokeillaan nyt kotona ensin ja katsotaan saadaanko Vilkan pää pyörälle! Lähinnä tässä ideana siis parantaa takapään käyttöä. Sanna kertoi myös nähneensä Youtubessa videon tosi nuoresta labbiksen pennusta, joka pyörii jakkaran päällä, eli etutassut jakkaralla ja takatassuilla ottaa askelia. Pitää kokeilla Vilkan kanssa :D
Maahanmenot sujuivat viimeksi tosi heikosti, tosin silloin oltiin vasta aloitettu sitä harjoittelemaan, nyt ollaan jo otettu paljon toistoja eri paikoissa ja eri alustoilla (koska märkä nurmikko osoittautui hyvin ällöksi paikaksi mennä maahan) ja kurssillakin saatiin jo onnistumisia. Oli puhetta lonkka-asennoista ja Sanna sanoi, että edellisessä ryhmässä oli koira jolla lonkka-asento oli hyvin vahva ja ohjeisti, että niistä ei palkattaisi ollenkaan. Sanoin, että Vilka vielä välillä sitä tarjoaa, ja olen sitä siitä tähän saakka palkannut, mutta nyt kun tehtiin maahanmenoja niin Sanna sanoi, että Vilka noin pieneksi pennuksi jaksaa pitää itsensä suorassa, joten sitä voi jo nyt vaatia siltä. Eli jättää huomiotta ne lonkka-asento maahanmenot. Saatiin kehuja hyvistä maahanmenoista. :)
Uutena asiana otettiin luovutuksia. Mä en rehellisesti sanottuna ole ottanut Vilkan kanssa yhtään luovutuksia ennen tätä päivää. Saatiin hyviä vinkkejä ja muutamalla toistolla Vilka oikeasti luopui lelusta ja "vaihtoi" sen namiin. Hieno penska!
Vielä koirakoiden pujottelu ja lisähäiriönä siellä oli ämpäreitä ja yhden päällä oli narulelu. Voi huhheijjaa.. Mä tiesin, että siitä tulee tuskaa, mä en vaan osaa ajottaa sitä huomautusta kun meinaa häiriö viedä voiton huomiosta ja Vilka on vielä niin kirppu että palkkakin pitäisi saada nopeasti niin alas. Ja aikaisemmin kerroin, että namilla "imuttaminen" on Vilkan kanssa hankalaa, joten se ei ainakaan helpottanut tätä yhtään ja vaikeaa se olikin! Se oli pelkkää selviytymistä koko matka..
Viimeisenä luoksetulo joka on kyllä ilahduttavaa katsottavaa joka kerta. Hetsasin Vilkaa taas lähdössä lelulla ja se oli ihan innoissaan, otin lyhyellä matkalla ja kutsuin ja sieltä se vikkelä pentu taas lähti ihan kakssataa lasissa! Kunnon palkkaus lelulla ja se tarrasi taas kiinni siihen niin kovaa, että sain kuljetettua sen lähtöpaikalle asti taas.
Vilka jaksoi ihan eri tavalla kun viime kerralla, mutta nyt on pidetty oikeastaan tiistai ja keskiviikko kotipäivinä, ja ihan eri tavalla riitti Vilkalla voimia tänään. Jaksoi vielä tunnin kurssikerran jälkeen juosta hihnassa ja näytti siltä kun olisi jaksanut vaikka toisen tunnin vielä treenata..
Note to self:
- Ota varahihna mukaan. Vilka ehti ihan pienenpienen hetken natustaa sen remmiä ja hyvä ettei mennyt poikki.. Tein siihen solmun (vaikka vihaan jos hihnoissa on solmuja..), jotta se oli vähän turvallisempi kun sen piti kuitenkin kotiin asti kestää.
- Edelleenkin se lepopäivä pennulle ennen kurssia.
Junasta noustessa annoin Vilkan itse astua ulos ja tosi reippaasti sieltä tulikin, asemalla piti vähän ihmetellä ennen kun päästiin jatkamaan matkaa. Hirmu reippaasti kuitenkin käveli aina perille saakka.
Tällä kertaa oltiinkin hiekkakentällä, joka oli ihan kivaa vaihtelua, varsinkin kun viime kerralla ruohokentällä Vilka jostain paineistui eikä oikein halunnut enää palata riviin, joten nyt saatiin uusi paikka, joka ei kyllä aiheuttanut mitään kummoista reaktiota pennussa, eli yhtä hyvin oli kuulolla kuin missä tahansa tutussakin paikassa.
Aloitettiin taas kontaktikävelyllä, juurikin sen vuoksi, että uudessa paikassa saatiin pennut kiinnostumaan ohjaajista eikä niinkään uudesta kentästä. Meillä sujui hyvin, Vilka tulee mun edessä ja itse peruutan, eli mitään tekemistä tällä ei seuraamisen kanssa ole, lähinnä vaan se on kontaktia liikkeessä.
Seuraavana vuorossa perusasennot, jatkettiin siitä mihin viimeksi jäätiin eli Sanna katsoi miten perusasennot sujuu. Mä sain palautetta siitä että kun Vilka on niin vikkelä saisi tehdä ihan liioitellun kaaren kädellä kun houkuttelee pennun oikealle paikalle ja kunnon valssiaskel taakse. Saatiin myös tehdä vähän pyörimisiä, tai koira sai, eli samallalailla ensin normaalisti perusasentoon ja palkkaus, siitä sitten vastapäivään koira pyörähtämään ympäri. Me saatiin tehtyä puoliympyrä, Vilka oli vähän hukassa, että mitä se nyt oikeen haluaa, tässähän se haluaa kuitenkin mun istuvan. Vilka on muutenkin vähän "huono" seuraamaan namia, tai namilla houkuttelu on vaikeaa, koska se ei oikeen lähde mukaan siihen. Tätä kokeillaan nyt kotona ensin ja katsotaan saadaanko Vilkan pää pyörälle! Lähinnä tässä ideana siis parantaa takapään käyttöä. Sanna kertoi myös nähneensä Youtubessa videon tosi nuoresta labbiksen pennusta, joka pyörii jakkaran päällä, eli etutassut jakkaralla ja takatassuilla ottaa askelia. Pitää kokeilla Vilkan kanssa :D
Maahanmenot sujuivat viimeksi tosi heikosti, tosin silloin oltiin vasta aloitettu sitä harjoittelemaan, nyt ollaan jo otettu paljon toistoja eri paikoissa ja eri alustoilla (koska märkä nurmikko osoittautui hyvin ällöksi paikaksi mennä maahan) ja kurssillakin saatiin jo onnistumisia. Oli puhetta lonkka-asennoista ja Sanna sanoi, että edellisessä ryhmässä oli koira jolla lonkka-asento oli hyvin vahva ja ohjeisti, että niistä ei palkattaisi ollenkaan. Sanoin, että Vilka vielä välillä sitä tarjoaa, ja olen sitä siitä tähän saakka palkannut, mutta nyt kun tehtiin maahanmenoja niin Sanna sanoi, että Vilka noin pieneksi pennuksi jaksaa pitää itsensä suorassa, joten sitä voi jo nyt vaatia siltä. Eli jättää huomiotta ne lonkka-asento maahanmenot. Saatiin kehuja hyvistä maahanmenoista. :)
Uutena asiana otettiin luovutuksia. Mä en rehellisesti sanottuna ole ottanut Vilkan kanssa yhtään luovutuksia ennen tätä päivää. Saatiin hyviä vinkkejä ja muutamalla toistolla Vilka oikeasti luopui lelusta ja "vaihtoi" sen namiin. Hieno penska!
Vielä koirakoiden pujottelu ja lisähäiriönä siellä oli ämpäreitä ja yhden päällä oli narulelu. Voi huhheijjaa.. Mä tiesin, että siitä tulee tuskaa, mä en vaan osaa ajottaa sitä huomautusta kun meinaa häiriö viedä voiton huomiosta ja Vilka on vielä niin kirppu että palkkakin pitäisi saada nopeasti niin alas. Ja aikaisemmin kerroin, että namilla "imuttaminen" on Vilkan kanssa hankalaa, joten se ei ainakaan helpottanut tätä yhtään ja vaikeaa se olikin! Se oli pelkkää selviytymistä koko matka..
Viimeisenä luoksetulo joka on kyllä ilahduttavaa katsottavaa joka kerta. Hetsasin Vilkaa taas lähdössä lelulla ja se oli ihan innoissaan, otin lyhyellä matkalla ja kutsuin ja sieltä se vikkelä pentu taas lähti ihan kakssataa lasissa! Kunnon palkkaus lelulla ja se tarrasi taas kiinni siihen niin kovaa, että sain kuljetettua sen lähtöpaikalle asti taas.
Vilka jaksoi ihan eri tavalla kun viime kerralla, mutta nyt on pidetty oikeastaan tiistai ja keskiviikko kotipäivinä, ja ihan eri tavalla riitti Vilkalla voimia tänään. Jaksoi vielä tunnin kurssikerran jälkeen juosta hihnassa ja näytti siltä kun olisi jaksanut vaikka toisen tunnin vielä treenata..
Note to self:
- Ota varahihna mukaan. Vilka ehti ihan pienenpienen hetken natustaa sen remmiä ja hyvä ettei mennyt poikki.. Tein siihen solmun (vaikka vihaan jos hihnoissa on solmuja..), jotta se oli vähän turvallisempi kun sen piti kuitenkin kotiin asti kestää.
- Edelleenkin se lepopäivä pennulle ennen kurssia.
maanantai 1. syyskuuta 2014
Pennun omistamisen ihanuus ja kamaluus
Koiranpennuthan perinteisesti ovat söpöjä ja ihania, ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Välillä uhkaan laittaa pennulle postimerkin takapuoleen ja osoitteeksi Timbuktu, mutta on se kaikesta (kamaluudestaankin) huolimatta niin ihana! Ja vaikka kuinka se akupunktiohoito, mitä pentu tarjoilee hirveillä naskalihampaillaan sattuu ja on kamalaa, niin kaiholla katson kun pentu kasvaa. Ne on niin hirmu pienen hetken niin pieniä. Vilka tuoksuu onneksi vielä ihan pennulta ja koitan sitä haistelemalla tallettaa sen johonkin muistolohkoon aivoissani, se tuoksuu niin ihanalle! Vilkan korvat ovat ihan parhaat, ne ovat ihan jättisuuret. Töissä kun luin kirjaa Dumbosta lapsille, tuli mieleen ihan Vilka.. Ja se kun se istuu, odottaa namia ja tapittaa suloisilla silmillään kontaktissa, se on kyllä ihan mielettömän kaunis pentu.
Löytyy siitä silti se Kremlins-puolikin ja se yhdistettynä uskomattomaan kovapäisyyteen niin on ollut välillä aikamoisia tahtojentaistoja. Jokaisen Vilkan nähneen suusta on lähes aina kuulunut joko "Sille sopii kyllä tuo nimi, se on aika vilkas.." tai "On se kyllä aika riiviö". Jep. Energiaa riittää vaikka koko talon tarpeiksi. Kaveri kävi huskynpentunsa kanssa ja vaikka se kuullun perusteella on energinen niin Vilkaan verrattuna Kaapokin vaikutti rauhalliselta.
Hirmu tyytyväinen olen kyllä ollut pentuun ja toivon siitä saavani kaverin kaikenlaiseen harrastamiseen. Vilka on aikamoinen päällepäsmäri muiden koirien kanssa ja toivon todella, että ne eivät kehitä Siirin kanssa mitään välirikkoja missään vaiheessa. Siiri kun jostain syystä monesti provoisoi olemuksellaan muita narttuja käymään päälle. Vilka nimittäin ihan suuttui Kaapollekkin tuossa kun oli ilmeisesti jo väsähtänyt ja toinen kehtasi tulla vielä härkkimään..
Ja voiko sitä muka olla nauramatta kun toinen vetää riemuhepuleita hihnassa ja riehuu löytämänsä mäkkärin pahvimukin kanssa? Harmi, kun kameraa ei koska ehdi näissä tilanteissa kaivaa esille :D
Yksinolojen suhteen pentu on toistaiseksi ylittänyt kaikki pilvilinnakuvitelmatkin. Vielä ei ainakaan ole jäänyt yhtään huutamaan perään eikä tuhoja yksinollessaan ei ole juurikaan tehnyt (kaikki melkein on tehty meidän kotonaollessa). Toivottavasti sama meno jatkuu!
Löytyy siitä silti se Kremlins-puolikin ja se yhdistettynä uskomattomaan kovapäisyyteen niin on ollut välillä aikamoisia tahtojentaistoja. Jokaisen Vilkan nähneen suusta on lähes aina kuulunut joko "Sille sopii kyllä tuo nimi, se on aika vilkas.." tai "On se kyllä aika riiviö". Jep. Energiaa riittää vaikka koko talon tarpeiksi. Kaveri kävi huskynpentunsa kanssa ja vaikka se kuullun perusteella on energinen niin Vilkaan verrattuna Kaapokin vaikutti rauhalliselta.
Hirmu tyytyväinen olen kyllä ollut pentuun ja toivon siitä saavani kaverin kaikenlaiseen harrastamiseen. Vilka on aikamoinen päällepäsmäri muiden koirien kanssa ja toivon todella, että ne eivät kehitä Siirin kanssa mitään välirikkoja missään vaiheessa. Siiri kun jostain syystä monesti provoisoi olemuksellaan muita narttuja käymään päälle. Vilka nimittäin ihan suuttui Kaapollekkin tuossa kun oli ilmeisesti jo väsähtänyt ja toinen kehtasi tulla vielä härkkimään..
Ja voiko sitä muka olla nauramatta kun toinen vetää riemuhepuleita hihnassa ja riehuu löytämänsä mäkkärin pahvimukin kanssa? Harmi, kun kameraa ei koska ehdi näissä tilanteissa kaivaa esille :D
Yksinolojen suhteen pentu on toistaiseksi ylittänyt kaikki pilvilinnakuvitelmatkin. Vielä ei ainakaan ole jäänyt yhtään huutamaan perään eikä tuhoja yksinollessaan ei ole juurikaan tehnyt (kaikki melkein on tehty meidän kotonaollessa). Toivottavasti sama meno jatkuu!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)