tiistai 14. huhtikuuta 2015

Voihan juoksut!

Jepjep, juuri kun saatiin kaikki kurssit ja muut treenit pyörimään niin eiköhän pikkutyyppi aloittanut juoksunsa. Olen kyllä uumoillut niiden olevan tuloillaan kaikista ennakkomerkeistä päätellen, mutta silti!

No, pentukurssi jäi nyt kesken ja alkeistokoahan me ei ehditty edes aloittamaan. Pentukurssin vikalle kerralle ehkä päästään, riippuen nyt miten juoksut tosta etenevät. Alkeistoko-kurssi päästään korvaamaan astetta edistyneempien ryhmään kesäkuussa.

Koirahan ei ole juoksuista muuten moksiskaan ollut tähän saakka, mutta merkkailu ulkona on kyllä aikamoista. Toivottavasti treenailua voidaan jatkaa normaalisti omatoimisesti, ettei koiralle tulisi mitään nuutumista juoksujen seurauksena. Vii on myös ihailtavan siisti tapaus, muutaman kerran on löytynyt tippoja lattialta, mutta muuten tyyppi pitää huolen itse omasta siisteydestään, pöksyjäkään ei ole tarvittu, vaikka ne vartavasten hankinkin. Oli taas jotenkin outoa hakeutua eläintarvikeliikkeessä sinne pöksyhyllylle, niitä kun ei ole tarvinnut tässä muutamaan vuoteen, oli valikoimatkin hieman muuttuneet ja hetken pähkäilin sopivinta.

Se mikä on hirveän kiva, kun luokse pyrkii lenkeillä muita koiria, niin voi ihan valehtelematta sanoa, että me ei nyt moikata, koska juoksut. Mehän ei siis muutenkaan moikkailla hihnassa, mutta sitä niin harva oikeasti ymmärtää. Liukeni tänäänkin eräs uroksen omistaja nopeasti paikalta kun oli jo melkein päästämässä koiraa meidän luo kunnes kuuli että toisella on juoksut.

torstai 9. huhtikuuta 2015

Tilannepäivitys

Blogin päivittämisestä on tullut mulle pieni mörkö. Olisi liikaa asioita mistä pitäisi kirjoittaa ja luonnoskansiossa on yksi jos toinenkin kirjoitus mikä pitäisi loppusilauksen jälkeen julkaista. Yritän karkottaa tällä tekstillä mun blogimörön, eli pieni tilannekatsaus siitä, missä meidän minilauma menee tällähetkellä.



Siiri on huolestuttanut meitä alkuvuonna spondyloosijuttujen lisäksi myös silmäjutulla. Ollaan eläinlääkärillä juostu tämän koiran kanssa yhden jos toisenkin kerran, mutta tätä ennen ei yhtä ainoata (!) silmään liittyvää juttua ole ollut. Jotakuinkin näin kirjoitin muistiin tästä kaikesta:

"Se oli tavallinen "sivu". Se oli se hetki kun mun maailmani kuitenkin pysähtyi. Näin siinä kulmassa jotain mikä tipautti kaikki jäljellä olevat namit lattialle. Katsoin tarkemmin ja kyllä, Siirin silmässä oli jotain ylimääräistä, silmäluomessa kymmallinen löydös, se ei ole perinteinen patti ja se on ihan silmäluomen reunassa, melkein silmässä. Puhelin käteen ja soitto eläinlääkärille, saatiin aika siitä päivästä ylihuomiselle. Lyhyt aika mutta tuntuu pitkältä siinä epätietoisuudessa."


No, aika saatiin ja lääkärissä käytiin, lopputulos ei paljoa lohduttanut. Ell ei pystynyt (enkä sitä odottanutkaan) sanomaan mikä se on, se oli liian pieni, jotta siitä olisi voinut ottaa koepalan ja kun se ei häiritse koiraa, niin sen poistoa ei ell heti suositellut. Mutta ei montaa päivää ole kun en olisi miettinyt, onko se jotain vakavaa ja pitäisikö se vaan poistaa ja tutkia...

Muuten S on ollut ihan iloinen, mitä nyt hihnalenkit eivät oikein maistu, mutta en pidä sitä kovin huolestuttavana, Siiri on aina ollut vähän villi ja vapaa luonnonlapsi, jolle hihnalenkit ovat pakon sanelema juttu.

Vilka taas... Ei ehtinyt sekään vuotta täyttää ennen kuin (rokotusten lisäksi toki) jo kipitettiin eläinlääkärille senkin kanssa, voi huoh, mä juuri tämän keikan jälkeen kavereille manasin kun maaliskuun lopussa oli eläinlääkärireissuihin mennyt varmaan lähemmäs 500e rahaa. No, ei auta valittaa kun on elukoita hankkinut, toki ne hoidetaan, ei sillä. Pikkutyyppi on innokas lutraamaan vedessä ja kävi Nukarilla avustamassa lammen jään hajottamisessa ja pulasi siinä samalla noukkien jääkylmästä vedestä valtavia jäälohkareita. Muutaman päivän päästä poskessa komeili hotspot, eli märkivä ihotulehdus. Diagnoosin osasin tehdä jo itse, onhan noita Siirin aikana ehtinyt nähdä vähän liikaakin, mutta hoitoa varten piti ottaa taas se puhelin kauniiseen käteen ja soittaa vähän liiankin tutuksi tulleeseen eläinlääkärin numeroon .Saatiin kuin ihmeen kaupalla aika jo samalle illalle. 
Ell teki saman diagnoosin kun mitä olin jo tehnyt, ja totuus oli, että karvat siitä oli saatava ajeltua, mikä osoittautui niin hankalaksi, että kun hereillä ei onnistunut, kokeiltiin rauhoituksessa, joka ei onnistunut ja lopulta koira nukutettiin, jotta karvat saatiin ympäriltä pois. Ihan hullua, että noin pienen vaivan takia, mutta tiedän valitettavan hyvin kuinka ensiarvoisen tärkeää on saada ne karvat veks siitä alueelta, jotta seuraavana päivänä ei olisi puoli koiraa siinä samassa hotspotissa. Paraneminen lähti hienosti etenemään ja saatiin kurja vaiva paranemaan ilman ab-kuuria, sukka oli takajalassa, jotta ei päässyt rapsuttelemaan, kortisonia meni suun kautta ja perus puhdistukset yms.





Harrastusrintamalla meillä on ollut pieniä pulmia. Koiraa kiinnostaa ympäröivä maailma niin paljon, että tekeminen mun kanssa meinaa jäädä toissijaiseksi. Aloitettiin pentukurssi, johon lähdin ihan sillä asenteella että se on meille vaan treeniä töiden tekemiseen kun on muita koiria ympärillä. Ollaan nyt kolme kertaa käyty ja aina jää sellainen fiilis "ai tässäks tää nyt oli?". Se on vain puolen tunnin kerta, eli tosi lyhyt, ja ihan kivoja harjotteita, mutta jotenkin me ei saada siitä irti paljoa. Kouluttaja on mukava, mutta varsinaisiin ongelmiin siellä ei ole aikaa paneutua ja harjoitteet on sitä luokkaa, että niitä tehdään muutama, kouluttaja katsoo kaikilta kerran ja kun saa onnistumaan niin kuulee että jee tosi hyvin meni. Ei kouluttajan vika ja musta on tosi harmi, että kursseja pitää järjestää määrällisesti niin paljon, että sitten aikaa on minimaalisesti yhtä kurssikertaa kohti. 

Onneksi meillä alkaa Sannan alkeistoko kurssi, olen pentukurssin loppumisen jälkeen jo odottanut tätä niiin paljon!


Käydään nykyään myös aina kun päästään niin treenamassa Jokelassa omatoimitreeneissä. Pääsiäismaanantaina oli ekat ja me mentiin sinnekkin vähän sillä asenteella että koitetaan saada koira keskittymään muhun muiden sijaan. Leikittiin kentän reunalla kun muut tokoilivat mitä sattuu. Ja samalla mietittiin, että mekin vielä joskus tehdään hommia välittämättä muista! Matka on pitkä, mutta toivottavasti päämäärä saavutetaan joskus :)



Myös ekan jäljen tein Vilkalle, se on tosi pätevä käyttämään nenää. Pk-lajeista jälki on kiinnostanut aina vähiten, mutta nyt kun ekan jäljen tein niin innostuin! Vähän pitää perehdyttää itseään lisää ja varmasti jatketaan jäljestystä jossain muodossa.