2.11
Käytiin Vilkan kanssa Tuusulassa ekoissa hallitreeneissämme. Lähdin alunperin vain kaverini henkiseksi tueksi, mutta toki samalla myös me saatiin hyvää treeniä. Jännä miten on jo tottunut siihen, että Vilka ei hämmästele tai arastele mitään uutta sen ihmeemmin, koska vasta jälkeenpäin mietin, että niin hetkinen, ekat hallitreenit eikä mulla käyny edes mielessä että se saattaisi aiheuttaa pennussa jotakin reaktioita. No ei se aiheuttanutkaan. Vilka heti halliin sisällepäästyä tutki paikkoja innokkaasti ja toimi treeneissä ihan samallalailla kun muutenkin häiriössä, mahtava pikkutyyppi!
Vuoro oli ns. drive-in koulutus, eli yhden kerran koulutus, jos ei esim. pysty sitoutumaan pidempiin kursseihin.
Aloitimme perusasennolla, joka sopi meille paremmin kuin hyvin. Meillä se sujuu käsiavulla hyvin, mutta pelkkä käsky ei vielä toimi. Vilkan paikka on kiva, mutta siihen se tarvitsee kyllä ihan reilun avun, että saan sen tulemaan oikeaan paikkaan. Hallissa oli iso peili, jota ennen treenien alkua hyödynsimme ja katsoin siitä Vilkan pa:n paikan ja musta se siis näytti oikeinkin kivalta.
Sitten taisi vuorossa olla maahanmeno ja odottaminen. Meillä maahanmeno sujui treeneissä vielä käsiavuin, mutta odottaminen on Vilkan mielestä ihan kamalan ällöä ja yliarvostettua, se melkein pomppaa aina ylös palkan saatuaan. Niin nytkin. Otin kotona ystäväni naksuttimen käyttöön tähän, mutta siitä lisää myöhemmässä kohtaa.
Rallytokon puolelta otettiin tulppaani, joka oli kiva kunhan kaksi vasenta jalkaa omistava ohjaaja ensin tajusi, että mihin suuntaan pitää itse kääntyä ja mihin koiran :D Mutta me saatiin tässä onnistumisia paljon ja lopussa ei tarvittu enää edes käsiohjauksia vaan pentu tuli kiltisti mukana ja kääntyi oikein!
Houkutus oli viimeinen juttu, me valittiin houkutukseksi luu, mutta alkukiskomisten jälkeen multa löytyvät namit olivat parempi ja päästiin aika helpolla. Kierrettiin ympyrää luun ympärillä ja jätä-käskyllä saatiin kivoja onnistumisia. Haluttiin vähän lisähäiriötä ja valittiin luun viereen narulelu ja vaikeus nousi kyllä heti potenssiin sata, lelu oli paljon luuta pahempi! Kierrettiin taas, ja alku oli paha, mutta sitten löytyi yhteinen sävel ja häiriöt jätettiin omaan arvoonsa.
Ihan loppuun oli vielä houkutuspujottelu ja me mentiin ekoina, aikalailla nami kuonon edessä taidettiin mennä, mutta päästiin ongelmitta läpi!
Hyvä fiilis jäi kaikenkaikkiaan treeneistä, Vilkalle tuli vähän taas junamatkustelua samalla ja se on kyllä kiva matkakaveri, mitä nyt yritti vielä kotimatkallakin säntäillä junassa joka paikkaan, kun ei löydetty koiravaunua, jossa olisi ollut lipunmyynti, niin jouduttiin matkustamaan siinä junan eteisessä.
