PK-jälki kurssi

Eilen oli huippupäivä! Päivästä ei valitettavasti ole kuvia, mutta koska kuvaton postaus on tylsä niin käytän jotain kuvituskuvia.

Välillä niin pöljä koirani <3

Kaveri tuli hakemaan meidät ja auton nokka suunnattiin kohti Orimattilaa ja peltojälkikurssia. Ensin vähän teoriaa alkuun ja kouluttajana toiminut Satumarja Stenman vähän kyseli koirista ja siitä, että mitä on tehty. Mä kerroin Vilkasta sen, että on hyyvin vilkas tapaus ja että ollaan tehty pari jälkeä, mutta ongelmana on ensinnäkin koiran liian korkea vire (vinkkejä sen saamiseen alas) ja se, että olen itseoppinut lukemalla jäljestä, eli meidän kohtaamissa ongelmatilanteissa menee ohjaajalla sormi suuhun. Ja näihin asioihin tarvitaan ihan käytännössä näytettynä, että mitä tehdä. 

Tehtiin jäljet porrastetusti, mä tein jonkun ehkä 30m jäljen, joka askeleella oli nappula (=neidin aamuruoka) ja loppupalkkana iki-ihana oma Ke-Hu. Jälki kerkesi vanhentua varmaan sellasen puolisen tuntia (ehkä?). Me oltiin Vilkan kanssa vuorossa tokavikoina ja neidillä oli himppasen virtaa. Se haisteli maata jo mennessä ja tähän vinkki, että pää sieltä vaan reilusti ylös hihnan avulla, että selvästi ero siihen, että vielä ei olla hommissa, nyt ei tarvi haistella. Satumarja oli muuta ryhmää pyytänyt seuraamaan meidän mukana, jotta koira tottuisi siihen, että siellä kulkee takana muita ja sivuilla. Vilka ei juurikaan ihmisistä ottanut mitään häiriötä, pari kertaa kävi pomppimassa saadakseen huomiota, mutta totesi, että ihan tylsiä, ei ne mua huomaa!
Ennen jäljelle siirtymistä piti koiran vire saada alaspäin. Ihan rauhassa käskin istumaan ja tässä Vilkan ongelma on, että vaikka seistessä nenä oli oikeaan suuntaan, pyörähti se istuessa ympäri. Jäljen alkukohtaa lähestyttäessä se selvästi sai jonkun tosi vahvan hajun nenään ja ajattelin sen pyörähtelyn johtuvan siitä. Satumarja opasti, että koira ihan fyysisesti, rauhallisesti ja nätisti käännetään taas oikeinpäin. Vilka koitti kyllä pyörähdellä ja ei oikein totellut istu-käskyjä. Saatiin kuitenkin koira vähän rauhallisemmaksi ja todettiin, että turha ottaa liikaa alkuun tätä ja ohjasin koiran jäljelle. Se lähtikin tosi kivasti ja onneksi jossain vaiheessa näytti myös sen yhden ongelmakohdan. Eli Vilka tekee jäljellä sitä, että koittaa pyörähtää ympäri ja saatiin neuvoksi ihan vaan blokata sen yritys kääntyä ympäri. Satumarja totesi, että Vilka ei paineistu vaikka olisin ihan sen takana, melkein jopa takapää vähän jalkojeni välissä ja liinasta kiinni aika liki. Se ei myöskään ottanut häiriötä, vaikka sitä silitti selästä kehujen yhteydessä. Vilka välillä keskeytti hommat ja jäi tuijottelemaan ympärilleen. Porukasta osa lähti kävelemään niin se oli yksi ihmetyksen aihe ja tähän Satumarja kommentoi että olisi pitänyt sanoa, ettei liiku mihinkään. Ja toisen kerran huomasi jossain kilometrin päässä tiellä menevän valkoisen auton :o Pari kertaa sitä joutui vähän innostamaan jatkamaan, mutta ei tarvinnut kun heilutella kädellä vähän heinää niin jo pieni nenä lähti taas töihin. 

Vilka jäljesti pisimmillään jonkun 15m pätkän sujuvasti keskeytyksettä, sitten iski vähän jo koiralle väsy, eli jälki oli aavistuksen liian pitkä. Mulla oli ruokapurkki taskussa ja Satumarja sanoi, että voin vaivihkaa kaivaa sen ja tipauttaa varovasti koiran eteen, eli tavallaan päättää jäljen ennen kun se oikeasti olisi loppunut. Mutta sitten lelu jo tulikin samalla hetkellä näkyviin ja annoin koiran jäljestää oikeasti loppuun ja voi koiran riemua kun se löysi lelun! Satumarja sanoi, että ihan selkeästi lelu on Vilkalle se the juttu, eli aivan oikea päätös oli laittaa se loppuun. 

Vilka sai paljon kehuja, kuulemma vilkas koira, joka kuitenkin työskentelee äärimmäisen hyvin, hyvällä rytmillä ja tarkasti. Ja se mikä tuntui jotenkin erityisesti, oli Satumarjan sanat "Teillä on kuitenkin hyvä suhde". Mulla meinasi mennä pasmat sekaisin, kun koira oli vielä jäljellä ja sitten ihminen, joka näkee meidät ensi kertaa eikä tiedä meidän taustasta, sanoo tuon. En varmaan ihan heti, jos koskaan, unohda sitä. Tajusin siinä vaiheessa, kuinka hirvittävän pitkä matka me ollaan tultu siitä helmikuusta, kun istuin huippukouluttajan (joka oli siis aivan ihana ihminen, eikä kouluttajassa ollut syy mun angstiin) koulutuksen jälkeen kyyneleet silmissä autossa ja musta tuntui, että koko koiraharrastus on sieltä ja syvältä ja lopetan justheti siihen paikkaan. Meillä on vielä matkaa edessä, mutta muistutin taas itselleni kotona sen tosiasian, että koira on vasta täyttänyt vuoden. 

- Jäljen voi tehdä peruuttamalla, eli jos tuntuu, että etuperin eteneminen ja namien viskominen tuntuu vaikealta niin peruuttamallakin onnistuu. Hyvä vinkki oikeasti.
 - Alkuun nami joka askeleelle ja kun aloitetaan treenaamaan tyhjiä niin ei niin että joka toisella nami ja joka toisella tyhjää, koiran on vaikea saada rytmistä kiinni. Mielummin niin että ensin vaikka 20 askelta namia ja sitten vaikka 5 tyhjää ja taas namia.
 - Tuulen suunta huomioitava alkuun, eli myötätuuleen mielummin.
 - Esineiden ilmaisussa kannattaa ottaa huomioon se, mitä koira tarjoaa luonnollisesti. Jos maahanmeno ei ole luontevaa, sitä on turha väkisin opettaa vaan sen takia koska kaikki muut ;) noutaja voi tarttua, tai koira voi seistä esineellä. 
 -Uusi asia erikseen, kaikkea treenattavaa ei tarvitse tai kannata tunkea samaan kertaan.
 - Jäljelle voi keskellekkin laittaa vaikka hanskan tai pallon motivoimaan. Koiralle tärkeintä on se löytämisen ilo.

Kaksi tallikoiraa

Maanantaina kaverini soitti ja kysyi haluaisinko koirineni lähteä seuraksi tallille. Asiasta oli puhuttu aiemminkin, mutta nyt sitten toteutettiin. Kaverini on niitä harvoja (koirattomia) ihmisiä, jotka suostuvat ottamaan koirat autoon takapenkille ja vielä ehdottaa että viedään ne uimaan, ihana! 

Tällainen oli koirien fiilis kun pääsi autosta vapauteen!

Koirat olivat onnesta sekaisin kun pääsivät vapaaksi. Omistajalla nousi stressikierrokset hieman kun piti pitää huoli, että koirat käyttäytyvät, eivät ole jaloissa kun tallilla tehdään hommia ja siirrellään hevosia yms. Ja Siirille hevosmäärä oli liikaa, se kun rupesi louskuttamaan ja ai että mä vihaan kun se louskuttaa tyhjää. Se on normaalisti niin hiljainen koira ja mä en vaan jaksa kuunnella kun se rupee komentamaan haukkumalla. Piti sitten ottaa panta sille ja käskyn alle vierelle. 

Hehe, tää kuikelo pitäisi viedä alle 3kk päästä erkkariin kehään..

Katsoin sivusta kun kaveri touhusi hepan kanssa ja ratsasti kentällä. Itsehän en siis hevosista juuri mitään ymmärrä, hienoja eläimiä ja niitä on kiva käydä silittelemässä, mutta siinä se, mitä niiden päälle tajuan :-) Mutta ai että, siellä oli ihania varsoja ja en tiedä, musta ne menee samalle viivalle koiranpennun söpöyden kanssa, niine pitkine koipineen ja pumpulihäntineen ne olivat ehkä jotain maailman söpöintä!

Tallikoira

Lopuksi käveltiin vielä pieni pätkä hiekkatietä, mieli lepäsi niissä maisemissa. Hassua kun oltiin kuitenkin lähempänä Helsinkiä kun mitä Hyvinkää on, mutta silti maisemat olivat niin maalaiset kun olla ja voi. Koirat tosiaan pääsi uimaan, Vilka on ihan uskomaton haistaessaan veden, ei tarvitse lenkillä olla isokaan oja ja sen ei tarvitse näkyä kun neidin nenä kertoo, että tuolla on vettä ja mulla on oikeasti piteleminen siinä sen jälkeen. Nytkin se juoksenteli tiellä ja kaverin kanssa molemmat nähtiin kun neiti haistoi että lampi on lähellä ja sen jälkeen kuului molskispolskis :D

Vilka on myös ihan uskomaton uimari, jokainen, joka on nähnyt millä vauhdilla se lähtee noutoon niin on sanonut että se menee ihan mieletöntä vauhtia. Nykyään ui jo tosi pitkälle, kun juhannuksen aikaan arasteli lähteä pitkiin noutoihin. Ainoastaan jos se ei rannalta näe noudettavaa asiaa niin se arastelee, eli pitää vaan saada se uskomaan, että mene vaan, siellä se on.

Koirat pääsivät vielä juoksemaan pellolle ja itse onnellisena katoin kun Siirikin innostui juoksemaan. Se kuulostaa hölmöltä, Siirihän on kuitenkin vasta 8-vuotias, mutta valitettavasti kaikki ongelmat selän kanssa vanhentavat sitä ja alkuvuoden tapaturman vuoksi se arastelee Vilkaa joissain tilanteissa. Mutta nyt se leikki nuoruuden innolla Vilkan kanssa ja sekös omistajan mieltä lämmitti.

Mulla oli väsyneitä koiria sen 2,5h jälkeen, Vilka nukahti autoon melkein istualteen, se kertoo jotain.. ;-)

Tokotreenit vanhan kouluni kentällä

Käytiin tänään tyttöjen kanssa vähän treenailemassa. Vilkan kanssa on tarkoitus nyt ottaa enemmän palkattomuus treenejä ja liikkeiden ketjuttamista. Meillä on loppujenlopuksi aika harvoin mahdollisuus liikkurointiin, mutta lähdin kuitenkin tekemään harjoitteita, joissa liikkuri jossain vaiheessa olisi varmaan ihan paikallaan.


Tänään yhdistettiin kaksi treenaamisen kohdetta. Eli seuraamisessa mun pitää alkaa Vilkaa totuttamaan siihen, että mun käsi heiluu tavallaan vähän sen pään takana ja periaatteessa sivusuunnassa. Ollaan perusasennossa tehty harjotteita, jossa olen heilutellut kättä ja totuttanut siihen, että siellä se ohjaajan käsi heiluu. Otettiin siis ihan seuraamista, johon yhdistin juoksuosuuden ja muutaman täyskäännöksen. Vilka teki hienosti töitä, eikä takana heilunut käsikään paljon häirinnyt. Hyvästä tekemisestä palkkasin kehuilla ja vapautin. Siirryttiin kuviteelliseen seuraavan liikkeen aloituspaikkaan ja itseäni varten höpötin siinä liikkurin sanat, "liike alkaa, käsky" ja sitten vapautus ja kunnon palkka. Tässä tulee treenattua samalla myös noita siirtymiä ja tätä koirakot tekivät paljon helmikuisessa Synnoven koulutuksessa.

Luoksetuloa otettiin ajatuksella, että keskitytään siihen lopun perusasentoon. Vilkalla on vähän ongelmana, että tulee liian kohti ja nyttenkin ekalla yrittämällä törmäsi muhun ihan kunnolla, mulla ihan polvet notkahti. Toisella kerralla otin lelun ja roikotin sitä vasemmalla puolellani, että saisin Vilkan focuksen vähän enemmän sinne päin. Ja kolmannella ehkä hieman autoin kädellä, mutta nyt jo paremmin hakeutui sinne vasemmalle ja teki kyllä aika kivan perusasennon PAITSI että veti taas vähän ohi, ne jarrut, ne jarrut.. 
Ja meillähän luoksetulossa on jo merkitkin, tokikaan mitään stoppeja ei tehdä, mutta ihan vaan sen takia, että koira tottuu niihin jo tässä vaiheessa. 

Sitten alkoi sikailu ja pikkuneiti lähti jäähylle. Mä oon aika selkeä siinä suhteessa, että jos sikailee niin sillon ei tarvi treenata vaan joutuu pois. Uuden mahdollisuuden saa tauon jälkeen ja siinä on mahdollista sitten näyttää, että joko kiinnostaa tekeminen. Nyt mulla oli Siiri mukana ja hömppätokoiltiin hetki sen kanssa. Pikkuneiti oli ihan kiltisti ja hiljaa (rasti kuvitteelliseen seinään) ja tekemisen ilme oli sitten jo ihan eri kun tauon jälkeen jatkettiin hommia. 

Tehtiin perusasennosta maahanmenoja, ei aina mennyt ekalla, mutta sitten vaan uusiksi ja kyllä sieltä jo saatiin niitä täpäköitä maahanmenoja ekalla käskyllä. 

Perusasennot tuppaa olemaan välillä vähän vinoja ja siihen pitäisi nyt kiinnittää huomiota. Se osaa korjata kyllä, mutta jos vaadin siltä suoruutta, se joskus pomppaa kokonaan pois vähän sen näkösenä että hitto kun sulle ei mikään kelpaa. :D Mutta mä olen arvottanut vähän palkkojakin tässä, eli jos tulee vinoon ja huomautan ja siitä korjaa niin suulliset kehut ja sitten taas jos kerralla tekee kunnolla niin nami/lelu. Eli että ei ole ihan sama miten tekee vaan aina pitää antaa parastaan, eikä vähän sinne päin-tyylillä.

Vaikeinta on itsensä voittaa, mut loppuun asti sitkeät koittaa

Käytiin eilen Jokelan tokoporukalla treenaamassa ja meillä oli yksi parhaista treeneistä ikinä! Kentällä vietettiin jotakuinkin 1,5h aikaa ja suunnittelin treenit, mutta loppujenlopuksi tehtiin paljon muutakin. Ulkopuolisen silmiin meidän tekeminen näytti varmaan ihan päämäärättömältä sähläykseltä, mutta koko treenien ajan oikeastaan musta tuntui että me tehdään töitä YHDESSÄ. Ja se on paljon se, vielä helmikuussa me oltiin minä ja koira kun käytiin Synnove Matren koulutuksessa (josta en muuten ole tehnyt blogiin päivitystä! :o), mutta eilen me oltiin me. Onhan Vilka toki vielä nuori ja ihan pienessäkin ajassa tapahtuu suurta kehitystä, ihan kakarahan se vieläkin on. 

Ihan ensin mun täytyy mainita, kuinka meidän junamatkat sujuvat, koska sponsoroitiin taas eilen VR:ää ja valittiin juna meidän matkantekovälineeksi. Vilka meni molemmilla kerroilla junaan heti luvan saatuaan itse vapaaehtoisesti ja kun olen yrittänyt opettaa siihen, että koira menee ennen mua junaan. Ihan siitä varmasti erittäin todennäköisestä syystä, että jos ovet jostain syystä menisikin kiinni, niin koira ei ole se joka jää laiturille hihna kaulassa kiinni. Hyi koko mielikuva. No, jokatapauksessa, tällähetkellä se menee juurikin niin, joten turvallisuus on tässäkin asiassa mietitty. Mä olen erittäin iloinen siitä, että Vilkan ollessa pikkupentu, me liikuttiin heti paljon ja mahdollisimman monessa erilaisessa paikassa.
Matka Jokelaan Hyvikäältähän ei kestä kun sen 7min, eli siinä ajassa ei koirakaan oikeastaan ehdi rauhoittua, mutta ihan mukava matkakaveri se on. Jos vaunussa on ruuhkaa, jäämme eteiseen seisoskelemaan. Vilka on hieman levoton junassa, haluaa tutkia kaiken ja mennä joka paikkaan, ihanaa omistaa loputtoman utelias koira ;)

Itse treeneihin sitten.

Aloitin ihan kontaktilla perusasennossa. Katsoin itse eteen ja sivusilmällä vaan vilkuilin, pitääkö koira kontaktin. Kehuin sanallisesti ja palkkailin välillä. Hienosti piti!

Mun oli tarkoitus katsoa millä mallilla meidän seuruu on, koska me ei olla sitä nyt ihan tietoisesti treenattu hetkeen. Tein ensin ihan yhden askeleen pätkiä. Vilkalla on sekä perusasentoontulokäsky että seuruukäsky sama "sivu". Mulle helpompaa kun on sama käsky ja toivottavasti koirallekkin :)  Ekat toistot meni ihan kivasti, mutta sitten koira jäikin vaan istumaan paikalle. Vilkalle tuntuu välillä olevan hankala erottaa istu ja sivu-käskyt. En tiedä oliko kyse tästä, koska istu meillä tarkoittaa todella istumista ja paikoilleen jäämistä vaikka itse liikkuisinkin. 
Autoin sitten namilla koiraa onnistumaan ja parin toiston jälkeen palkkasin lelulla. 

Ihana Ke-Hu!
Kuvituskuva, ei eilisistä treeneistä

Millä mallilla meidän seuruu sitten on? Aika kivalla. Vilka ei poikita enää ja olen 99,9% varma, että se johtui mun kädestä, kun väisti sitä. Nyt mä huomasin, että pidän käden paikoillani eli mun pitäisi se saada liikkumaan kuitenkin. En tiedä kuinka luonnolliselta mun kävely tulee näyttämään, mutta mun vasen käsi tulee liikkumaan vähän sivuttain Vilkan pään takana. Kuulostaa erittäin hyvältä näin, mutta ei se niin pahalta näytä, miltä kuulostaa :D
Vilkan paikka on kiva, se on tiivis ja aina välillä mun on pakko katsoa noutajan häntää ja aina se yleensä vispaa. Yksi paras ominaisuus noutajissa, töitä tehdessäänkin niiden häntä huiskuttaa. Käännöksissä on vielä töitä, kaikkein eniten vasemmalle käännöksessä, mutta eiköhän sekin saada kuntoon.

Muut tekivät ryhmässä paikallamakuun, me tehtiin vähän sivummassa, koska mä olen nyt ihan tosi epävarma tämän liikkeen kanssa :( Ainoa liike, joka kokeissa pitää olla ehdottoman varma. Siis en tarkoita, etteikö muilla olisi väliä, mutta yksittäisliikkeet jos menee pipariksi, pilaa oman suorituksen, ryhmäliike jos on epävarma, voi pahimmassa tapauksessa pilata muidenkin suorituksen. 

Tehtiin eilen etupalkalla, mutta Vilkan focus ei kuitenkaan ollut kovin intensiivisesti palkkakipossa, ja se pysyi silti. Eli valoa tunnelin päässä? Koska nyt tarvitaan niitä onnistumisia. Valittiin meidän paikka huonosti, koska kentän vieressä menee siis frisbeegolf-rata ja eiköhän me oltu siinä aloitusheittopaikan puolella ja siihen tuli pojat juuri heittämään. Vilka vilkaisi lentävää kiekkoa, mutta pysyi! Kävin vähän varmistelemassa palkkaamalla sitä maahan. Pojat siinä vitsaili kun koiria oli rivissä, että näinköhän pysyvät jos kiekko vähän "vahingossa" lentäisi väärään suuntaan :D Mulla oli hauskaa kun kuulin heidän koko keskustelun.
Aikaa en tiedä, kauanko oli, koska vapautin aiemmin kun muut palasivat koiriensa viereen. Hyvä fiilis kuitenkin, se pysyi!!!

Kuvituskuva, ei eilisistä treeneistä

Tehtiin seuraamista houkutuksen vieressä. Houkutus oli namikippo, jossa oli nakinpaloja. Aloitettiin ensin kauempaa ja siirryttiin pikkuhiljaa lähemmäs, V taisi pari kertaa vilkaista kippoa, mutta muuten pysyi kontakti. Siis oikeesti, ei mulla riitä mitkään ylisanat enää. 

Vilka pääsi tekemään myös muutaman luoksetulon. Jätin sen istu-käskyllä odota-käskyn sijaan. Ilmeisesti se toimii paremmin, koska nyt se oli rauhallinen, ei varastanut, ja kun käännyin, pystyin odottamaan vielä hyvin tovin ennen luoksetulokäskyä. Loppu perusasennot oli vinoja, mutta muuten ihan täydellisiä taas. Vilkan vauhti on ihailtavaa, se lähtee kuin raketti ja tulee hyvällä vauhdilla loppuun asti. 

Päästiin tekemään hyppyä avoesteellä. Muistutin Vilkalle ensin mitä siltä vaadin, tehtiin lennosta yksi hyppy. Sitten jätin sen esteen toiselle puolelle ja taas istu-käskyllä jätin, eikä mitään varastamisia ollut. Hyppy-käskyn saatuaan neiti kuitenkin tuli ohi. Vasta kun jätin lähemmäs estettä niin muisti hypätä, toinen toisto perään ja superlelupalkka! 

Olin myös muodostanut ongelman itselleni edellisenä yönä. Vilka tekee siis etujalkakaukot ja siinä koira perusasennosta maahan mennessä tavallaan poistuu siitä pa paikalta. Mietin, että nouseeko se luonnollisesti takaisin perusasentoon. Kokeilin tätä eilen ja kyllä se sieltä sen pepun nosti niin, että siinä ei mitään ongelmaa. Onneksi välillä nämä ongelmat on näin helppo ratkoa ;)

 Kuulostaa siltä että olen tehnyt ihan hullun pitkät treenit, mutta taukoja tietenkin pidettiin. Ja tietoinen valinta tehdä pitkän kaavan mukaan. Haluan Vilkalle opettaa ja näyttää, että vaikka ympärillä joku treenaisi merkillemenoa (eilen pahapaha häiriö kun toinen pääsee juoksemaan merkille!) niin silti se keskittyisi tekemään töitä mun kanssa. Ja myös sitä, että välillä joutuu tekemään paljon töitä ja pitkään, mutta aina se kannattaa. Ja eilen hyytymisen merkkejä työmoottorissa ei näkynyt kuin vasta ihan lopuksi, kun olin jo treenit päättänyt ja enää vain hetki hengattiin kentällä. Mutta aivan siis huippusuoritus vuoden ikäiseltä koiralta ja oikeasti niin huipputreenit että me ensin sen voimalla suorastaan liideltiin juna-asemalle ja kotiin ja mä vielä sillä energialla kävin 11km pyörälenkillä. Tarviiko mun vielä kertoa, kuinka huipputyyppi Vilka on?! <3