PK-jälki kurssi

Eilen oli huippupäivä! Päivästä ei valitettavasti ole kuvia, mutta koska kuvaton postaus on tylsä niin käytän jotain kuvituskuvia.

Välillä niin pöljä koirani <3

Kaveri tuli hakemaan meidät ja auton nokka suunnattiin kohti Orimattilaa ja peltojälkikurssia. Ensin vähän teoriaa alkuun ja kouluttajana toiminut Satumarja Stenman vähän kyseli koirista ja siitä, että mitä on tehty. Mä kerroin Vilkasta sen, että on hyyvin vilkas tapaus ja että ollaan tehty pari jälkeä, mutta ongelmana on ensinnäkin koiran liian korkea vire (vinkkejä sen saamiseen alas) ja se, että olen itseoppinut lukemalla jäljestä, eli meidän kohtaamissa ongelmatilanteissa menee ohjaajalla sormi suuhun. Ja näihin asioihin tarvitaan ihan käytännössä näytettynä, että mitä tehdä. 

Tehtiin jäljet porrastetusti, mä tein jonkun ehkä 30m jäljen, joka askeleella oli nappula (=neidin aamuruoka) ja loppupalkkana iki-ihana oma Ke-Hu. Jälki kerkesi vanhentua varmaan sellasen puolisen tuntia (ehkä?). Me oltiin Vilkan kanssa vuorossa tokavikoina ja neidillä oli himppasen virtaa. Se haisteli maata jo mennessä ja tähän vinkki, että pää sieltä vaan reilusti ylös hihnan avulla, että selvästi ero siihen, että vielä ei olla hommissa, nyt ei tarvi haistella. Satumarja oli muuta ryhmää pyytänyt seuraamaan meidän mukana, jotta koira tottuisi siihen, että siellä kulkee takana muita ja sivuilla. Vilka ei juurikaan ihmisistä ottanut mitään häiriötä, pari kertaa kävi pomppimassa saadakseen huomiota, mutta totesi, että ihan tylsiä, ei ne mua huomaa!
Ennen jäljelle siirtymistä piti koiran vire saada alaspäin. Ihan rauhassa käskin istumaan ja tässä Vilkan ongelma on, että vaikka seistessä nenä oli oikeaan suuntaan, pyörähti se istuessa ympäri. Jäljen alkukohtaa lähestyttäessä se selvästi sai jonkun tosi vahvan hajun nenään ja ajattelin sen pyörähtelyn johtuvan siitä. Satumarja opasti, että koira ihan fyysisesti, rauhallisesti ja nätisti käännetään taas oikeinpäin. Vilka koitti kyllä pyörähdellä ja ei oikein totellut istu-käskyjä. Saatiin kuitenkin koira vähän rauhallisemmaksi ja todettiin, että turha ottaa liikaa alkuun tätä ja ohjasin koiran jäljelle. Se lähtikin tosi kivasti ja onneksi jossain vaiheessa näytti myös sen yhden ongelmakohdan. Eli Vilka tekee jäljellä sitä, että koittaa pyörähtää ympäri ja saatiin neuvoksi ihan vaan blokata sen yritys kääntyä ympäri. Satumarja totesi, että Vilka ei paineistu vaikka olisin ihan sen takana, melkein jopa takapää vähän jalkojeni välissä ja liinasta kiinni aika liki. Se ei myöskään ottanut häiriötä, vaikka sitä silitti selästä kehujen yhteydessä. Vilka välillä keskeytti hommat ja jäi tuijottelemaan ympärilleen. Porukasta osa lähti kävelemään niin se oli yksi ihmetyksen aihe ja tähän Satumarja kommentoi että olisi pitänyt sanoa, ettei liiku mihinkään. Ja toisen kerran huomasi jossain kilometrin päässä tiellä menevän valkoisen auton :o Pari kertaa sitä joutui vähän innostamaan jatkamaan, mutta ei tarvinnut kun heilutella kädellä vähän heinää niin jo pieni nenä lähti taas töihin. 

Vilka jäljesti pisimmillään jonkun 15m pätkän sujuvasti keskeytyksettä, sitten iski vähän jo koiralle väsy, eli jälki oli aavistuksen liian pitkä. Mulla oli ruokapurkki taskussa ja Satumarja sanoi, että voin vaivihkaa kaivaa sen ja tipauttaa varovasti koiran eteen, eli tavallaan päättää jäljen ennen kun se oikeasti olisi loppunut. Mutta sitten lelu jo tulikin samalla hetkellä näkyviin ja annoin koiran jäljestää oikeasti loppuun ja voi koiran riemua kun se löysi lelun! Satumarja sanoi, että ihan selkeästi lelu on Vilkalle se the juttu, eli aivan oikea päätös oli laittaa se loppuun. 

Vilka sai paljon kehuja, kuulemma vilkas koira, joka kuitenkin työskentelee äärimmäisen hyvin, hyvällä rytmillä ja tarkasti. Ja se mikä tuntui jotenkin erityisesti, oli Satumarjan sanat "Teillä on kuitenkin hyvä suhde". Mulla meinasi mennä pasmat sekaisin, kun koira oli vielä jäljellä ja sitten ihminen, joka näkee meidät ensi kertaa eikä tiedä meidän taustasta, sanoo tuon. En varmaan ihan heti, jos koskaan, unohda sitä. Tajusin siinä vaiheessa, kuinka hirvittävän pitkä matka me ollaan tultu siitä helmikuusta, kun istuin huippukouluttajan (joka oli siis aivan ihana ihminen, eikä kouluttajassa ollut syy mun angstiin) koulutuksen jälkeen kyyneleet silmissä autossa ja musta tuntui, että koko koiraharrastus on sieltä ja syvältä ja lopetan justheti siihen paikkaan. Meillä on vielä matkaa edessä, mutta muistutin taas itselleni kotona sen tosiasian, että koira on vasta täyttänyt vuoden. 

- Jäljen voi tehdä peruuttamalla, eli jos tuntuu, että etuperin eteneminen ja namien viskominen tuntuu vaikealta niin peruuttamallakin onnistuu. Hyvä vinkki oikeasti.
 - Alkuun nami joka askeleelle ja kun aloitetaan treenaamaan tyhjiä niin ei niin että joka toisella nami ja joka toisella tyhjää, koiran on vaikea saada rytmistä kiinni. Mielummin niin että ensin vaikka 20 askelta namia ja sitten vaikka 5 tyhjää ja taas namia.
 - Tuulen suunta huomioitava alkuun, eli myötätuuleen mielummin.
 - Esineiden ilmaisussa kannattaa ottaa huomioon se, mitä koira tarjoaa luonnollisesti. Jos maahanmeno ei ole luontevaa, sitä on turha väkisin opettaa vaan sen takia koska kaikki muut ;) noutaja voi tarttua, tai koira voi seistä esineellä. 
 -Uusi asia erikseen, kaikkea treenattavaa ei tarvitse tai kannata tunkea samaan kertaan.
 - Jäljelle voi keskellekkin laittaa vaikka hanskan tai pallon motivoimaan. Koiralle tärkeintä on se löytämisen ilo.