"Eihän kengurua voi opettaa noutamaan!"

Vai voiko? Mulla on kultasennoutajan ja kengurunpoikasen sekoitus, tai siltä musta monesti ainakin tuntuu. Vilka on oikea koikkaloikkapomppukoira ja jo silloin kun se oli ihan pikkupentu niin ihmettelin kuinka korkealle voi pieni päästä. Vaikka salaa olen haaveillut koirasta, jonka voisi opettaa hyppäämään syliin (tästä ja monesta muusta syystä johtuen toivon Vilkan jäävän mahd. pieneksi ja kevyeksi), niin pomppiminen on välillä kovin rasittavaa.

Vilkan kasvattaja kävi lauantaina täällä meitä moikkaamassa ja samalla sain Vilkan rekkarit ja tein Omakoirassa omistajailmoituksen ja nyt näkyy kaikki Vilkankin tiedot Koiranetissä. Samalla tämä noutokoulutuksessa täysin amatööri ohjaaja sai vinkkejä miten ruveta ihan johdonmukaisesti opettamaan noutamisen saloja. Kieltämättä vähän (tai vähän ehkä enemmänkin) pihalla olen, nyt onneksi sain vinkkejä ihan malliesimerkkien (jota Vilkan hieno veli ja emä kyllä olivatkin!) voimin.
Samalla tuli selväksi mistä kenguruominaisuudet tulevat kun Duffy loikkasi korkealle, eli emäänsä on Vilka tullut ainakin siinä asiassa. Vilkassa on kyllä potentiaalia, toivottavasti mä en ummikkona ihan hukkaan heitä sitä..

Vilka lauantaina näytti oikeastaan ensimmäistä kertaa sen kuinka sen en missään nimessä halua käyttäytyvän treeneissä. Se oli rauhaton, haukkui, piippasi.. Pentukurssilla se ei ikinä käyttäytynyt noin ja nyt sitä pitää alkaa opettamaan ihan tosissaan että kun mitään ei tapahdu niin silloin ollaan rauhassa ja hiljaa ollaan vaikka tapahtuisikin. Pyh mikä possu!

Paikallaoloa ollaan otettu ruokakupilla ja ihan hienosti pysyy, häiriönä on ollut Siiri joka syö eli aika hyvin näin alkuun. Vilka siis istuu kun vien kipon kauemmas, palaan koiran viereen ja odotan hetken ja päästän kipolle.

Mulla on ollut elämää suuremmat turhautumiset ton pikkupiskin kanssa, meillä vähän kaikki tökkii tällähetkellä ja mulla on oikeasti ollut aika niin kortilla että me ei edes olla ehditty tekemään mitään. Hyvä kun molemmat koirat saa lenkitettyä ja kun muutenkin meidän pitäisi päästä tekemään lenkit eri aikaan, koska Siirin kanssa Vilka possuilee ja siihen on huomattavasti vaikeampi puuttua kun pitää yhden villikon sijaan hallita sekä se villikko että tuo toinen piskilö. Huomenna lähdetään omatoimitreeneihin ja mulla piti olla selvä visio siitä mitä teen, mutta todellisuudessa mulla ei ole vielä hajuakaan siitä. Rauhoittuminen on se juttu, mutta miten sitä lähdetään työstämään, se on asia erikseen. Mulla on joko vaihtoehtona turhauttaa koira, ja laittaa se puuhun kiinni huutamaan. Tai sitten mulla on vaihtoehtona komentaa se hiljaiseksi. Mieli tekisi kokeilla ensimmäistä vaihtoehtoa, veikkaan sen olevan tehokkaampi.
Koira vetää itsensä kierroksille, se on selvää, muuttuva tekijä on lähinnä aika jolloin koira turhautuu mesoamiseen, ohjaajana toivon ettei se kovin montaa tuntia kestä jotta päästään edes vikalla bussivuorolla kotiin.