Kohti unelmia ja tavoitteita, nauttien kuitenkin matkasta.

Olisi taas aika vuodesta kun pitäisi koota yhteen kulunut vuosi ja suunnata katseet ensi vuoteen. Nyt kuitenkin on aika ensin selventää vähän meidän syksyä.

Meillä oli tosi (ainakin meidän mittapuulla) tiivistahtiset kevät, kesä ja alkusyksy. Treenitauon ajoitin Vilkan juoksuihin, vaikka juoksut eivät olisi olleet varsinaisesti syy olla treenaamatta, mutta tauko jokatapauksessa oli tarkoitus pitää. Tauko venähti ja se on edelleen, vaikka juoksuista on kulunut jo aikaa jonkin verran. Olen hokenut itselleni ja koirille että "kyllä me sitten taas kun loma alkaa" vaikka tiedän että ei ne koirat mieti että okei, kun nyt tämän viikon vielä jaksan niin sitten tehdään jotain kivaa. Ei, se on vaan oman syyllisyyden tunteen tukahduttamista, tai ainakin yritystä tukahduttaa se piru siellä olkapäällä joka hokee, että pitäisi mennä ja tehdä. Ja tiedän että pitäisi. Eikä asiaa auta nykypäivän facebookit sun muut, joissa se elämä on täydellistä nyt ja aina. Se ei kuitenkaan ole se koko totuus. Siksi haluan kirjoittaa julkisesti tänne blogiin tästä. 

On totta, että me ei olla ihan hirveästi tehty nyt viime aikoina, mutta eiköhän se into sieltä taas tule.

Viime vuonna olen kirjoittanut tälle vuodelle seuraavat tavoitteet:

Siirin tavoitteet vuodelle 2015

* Pysyä terveenä. 

- Noh, ihan ei ole toteutunut. Tammikuussa heti Vilkan taklauksesta puuta päin, siitä akuutimmat selkävaivat ja kuvista löytyneet spondyloosimuutokset. Silmään ilmestynyt liikakasvu, joka elää vieläkin ihan omaa elämäänsä. Välillä se kasvaa ja välillä se lähtee pois, mietinnässä tehdäänkö sille mitään. Mutta positiivisena kuitenkin vuoden loppupuolella annetut akupunktiot ja luottoeläinlääkärin lohduttavat sanat siitä, että Siirin selkä ei ole koskaan ollut noin hyvässä kunnossa, mitä tämä ell on sitä hoitanut (ja kuitenkin useamman vuoden).

* Pitää Vilka kurissa ja nuhteessa ;) Tässä on parantamisen varaa, Siiri on liian kiltti..

- Taitaa se Siiri kuitenkin vielä noista kahdesta se pomo olla :D

* Tokoilla omaksi iloksi, hassutella. 

- Tätä me ollaan tehty! Ja voi että se ilo joka kerta kun kentälle pääsee, aww.

* Korkata ehkä vetskukehät.

 - SNJ erkkariin mietin jos olisin Siirin ilmoittanut, mutta päätin jättää väliin. No nyt Siirillä on silmässä se liikakasvu, joten voi olla että ei vetskukehiä enää korkatakkaan. 

Vilkan tavoitteet vuodelle 2015

* Saada tekeminen tuntumaan kivalta. Tällähetkellä se on lähinnä sitä että mä teen sirkustemppuja ja koiraa kiinnostaa maassa oleva lumi enemmän.

 - No tähän ollaan saatu huima edistys! Meillä on ollut treeneissä kuin harkkakokeissakin niitä hetkiä, kun töitä ollaan tehty yhdessä. 

* Noutojuttuja harjoitella enemmän. Palautusten kanssa jatkaa töiden tekemistä. 

- Noutojutut jäivät vähemmälle kyllä, pakko myöntää. Toko vei meidät mennessään.

* Jos eka tavoite saadaan kuntoon niin tutustua tokon uusiin sääntöihin ja opetella liikkeitä.

- Meillä on pari valmista liikettä, eli kyllä ollaan tämäkin tavoite saatu täytettyä. Vielä puutteita on paljon, mutta uudella innolla niiden pulmien kimppuun ensi vuonna, niin eiköhän siitä hyvä tule!

* Agilityn alkeiskurssille olisi kiva päästä, sitten kun fyysinen kasvu on siinä vaiheessa että voidaan osallistua.

- Ei päästy osallistumaan.

* Kaikki riippuu tuosta ekasta kohdasta. Mutta. Saada koiratanssi koreografia tehtyä ja opeteltua. Mähän jo vitsillä sanoin kavereille että korkataan meidän koiratanssi kisaura ensi vuoden messarista. ;) Tai sitten ei.

 - Juu ei :D 

* Metsästämään pakko-H:ta. 

- Tämä ylitettiin reilusti! Vilkahan siis haki Noutajakoirajärjestön erikoisnäyttelystä lokakuussa junnuluokassa ERIn, en vieläkään ymmärrä, miten se on mahdollista, mutta niin se vaan on :)

Sen lisäksi, päästiin myös kokeilemaan pk-jälkeä ja hurahdettiin kyllä siihen molemmat Vilkan kanssa, jatketaan varmasti lajin parissa ensi vuonnakin.

Ohjaajan tavoite oli löytää kärsivällisyyttä. Olen mä sitä Vilkan kanssa joutunut jostain kaivamaan, sen kanssa on pitänyt opetella hengähtämään ja laskemaan siihen kymmeneen. Se on niin nopeasti reagoiva, loputtoman utelias ja ehkä hieman hölmö välillä. :)

Tavoitteet vuodelle 2016

Siiri:

Siirille toivotaan terveyttä, ja että ei menettäisi sitä omaa iloista ilmettään. Tokoillaan myös koiran iloksi. :)

Vilka:

Tokokisojen korkkaus. Se on se meidän selvä päätavoite ensi vuodelle.

MH-luonnekuvaus. 

Rallytokoon tutustuminen. Kisoihin jos saadaan opeteltua ratoja. 

 

Ja koska ikuinen agilitykuume vaivaa ohjaajaa, niin toki olisi vihdoin kiva sitä päästä kokeilemaan. Toivotaan :)

Mutta ehkä Vilkan kisatavoitteitakin tärkeämpää, tavoitteena nauttia elämästä, muistaa iloita pienistä asioista, antaa koirille paljon rapsutuksia ja rakkautta ja yrittää pysyä positiivisena. :)

Hyvää uutta vuotta 2016 kaikille!

Elossa ollaan!

Kevyen kuukauden blogihiljaisuuden jälkeen on hyvä taas palata kirjoittelemaan. Tauon syynä ei ole mikään muu kuin vanha tuttumme ajanpuute. Työt yrittävät sinnikkäästi sabotoida kaikkea vapaa-ajan ohjelmaa. 

Ja jos ihan totta puhutaan, niin meitä minua on vaivannut pieni tokoväsähtäminen.

Koitan kuitenkin koota nyt vähän yhteen sitä, mitä me ollaan tehty, koska ihan täysin ei olla laakereilla levätty!

Meillä pyörii Sannan tokon alkeiskurssi, elokuussakohan se alkoi se eka niistä ja nyt viime perjantaina alkoi seuraava, mutta meillä ne on mennyt nyt nonstoppina, joten ohjaaja on ollut vähän pihalla että monesko kerta on menossa. 5 kertaa on yksi kurssi ja meille tulee nyt 10 peräkkäistä kertaa eli kaksi kurssia. 

Mitä me ollaan tehty? 
Maahanmenoja, ja Vilkalla on nyt selvästi joku maahanmeno-kausi, neiti tarjoaa istu-käskylläkin välillä maahanmenoa.. Maahanmeno on nyt tosi vahva, mutta ollaan sitä kyllä aika paljon treenailtukin. Ja itseasiassa olen onnistunut opettamaan Vilkalle maahanmenon etujalkatekniikalla ihan "maahan"-käskylläkin. Mikä on aika hauskaa, koska alunperin "maahan" on tarkoittanut maahanmenoa ylipäätään, eli ns. normaalisti takajalat paikallaan :D 

Merkin kiertoa. Wuhuu, me ollaan otettu ihan mieletön harppaus eteenpäin tässä! Vilka ymmärtää nyt mitä tässä haen, epävarmaa suorittamista edelleen, ei mm. lähe perusasennosta vielä välttämättä kiertoon, nytkähtää eteenpäin, mutta jää kysyvän näköisenä viereen että ai mitä, saanko mennä? Tai sitten saattaa lähteä ja stopata vähän matkan päähän. Tai sitten lähtee ja menee merkille, mutta tekee kaarroksen merkin edessä?! Osaa kuitenkin ihan oikeasti kiertää merkin, mutta koittaa selvästi mennä helpomman kautta välillä ;) Hölmö koira. Mutta treeniä treeniä, hyvällä mallilla kuitenkin. 

Hyppyä. Vilka sai kehuja hienosta melkein valmiista hyppyliikkeestään. Ainoa ongelma tässä on varastaminen ja liikkurin käskyihin reagointi. Eli tähän vaan liikkuria avuksi ja hämykäskyjä sieltä. 

Luoksetuloa. Toisen kerran wuhuu, koska meillä ei ole enää törmäämisongelmaa! Ihan käsittämätöntä, että pieni jalan asennon muutos voi auttaa noin paljon ja ajattelin sen häivyttämisen olevan oma projektinsa, mutta ei, tosi kivuttomasti päästiin siihen, että voin seistä aivan normaalisti ja koira ymmärtää ottaa sen verran etäisyyttä ettei törmää.

Vasemmalle käännöksiä seuraamisessa. Saatiin Sannalta palautetta siitä, että Vilka tekee vasemmalle käännökset pompun kautta ja se pitäisi saada tekemään ne takaosalla. Luulen, että tässä on ollut kyse vaan mun omasta toiminnasta, koska Vilka on oikeasti tosi taitava takaosan käyttäjä, ollaanhan me 12 viikkoisesta asti treenattu jakkaralla niin että etutassut siinä ja takapää liikkuu ainoastaan. Ja aika pienellä korjausliikkeellä tähänkin on saatu iso muutos, naksutin esiin ja pienestä takaosan liikkeestä käännöksessä naks ja palkka ja nyt näyttää jo huomattavasti paremmalta. 

Perusasentoja. Vilkan pa on valunut vähän turhan eteen ja tähän olen kiinnittänyt nyt enemmän huomiota. Mm. olen opetellut palkkaamaan joskus selän takaa, ja otin Vilkalle tähän vihjesanan ,"okei!", millä tietää että saa napata palkan mun selän takaa. Ihan kivasti se ymmärsi jo ekalla treenikerralla tämän idean. Ohjaaja se taitaa olla enemmän sekaisin omien käsiensä kanssa..  

Siinäpä se oikeastaan on. Kaukot ovat olleet aikalailla tauolla muhimassa, niitä pitää ruveta myös tekemään taas, mutta ne on siitä kivoja kun ovat enemmän sisällä treenattavia juttuja, eli sateisten ankeiden iltojen hupi ;)

Koirani oli tänään juuri niin pätevä, kun mitä sen olen treenannut

Tänään taas harkkatokoiltiin Jokelassa. Sain houkuteltua ystäväni mukaan, oli kiva nähdä pitkästä aikaa! :)

Luokkajärkkä oli EVL, ALO, AVO. Ja me Vilkan kanssa alon ainoina.

Ensin oli seuraaminen. Pidin koiran hihnassa, koska se on nyt muutamaan otteeseen karannut treeneistä milloin pallon ja milloin frisbeen perään. Olin itse luottavaisempi ja meidän tekeminen tuntui oikeasti kivalta! Pieniä juttuja siellä oli, vasemmalle käännös mm. oli huono, mutta ollaan taas sitä tosi vähän nyt treenailtu, joten ei ihme.

Liikkeestä maahanmeno taisi olla seuraavana. Nyt otin hihnan irti ja tässä meidän ongelma oli ja on, että Vilka ei mene maahan ilman apuja. Nytkin teki istumisen kautta sen ensin. Pysyi kuitenkin vaikka poistuin pidemmälle kun normaalisti! Perusasentoon taisi tarvita kaksi käskyä?

Liikkeestä seisominen. Ollaan ihan tosi vähän treenattu, seuraaminen kivaa, pysäytyksen tein niin, että annoin pysä-käskyn ja käännyin vaan koiran eteen. Jäi seisomaan ja pysyi kun siirryin viereen.

Luoksetulo. Jäi kivasti ja malttoi odottaa, matka ei ollut kovin pitkä, ehkä 6-7 askelta. Lähti hyvin, eikä törmännyt vaan tuli ihan tosi kivasti!!! En tuntenut edes hipaisua, joten ihan huippua, ilman mitään apuja *tuuletus!*

Hyppy. Hehheh, tätä ollaan otettu viimeksi edellisessä harkkakokeessa, joten tänään tehtiin se sitten kolme kertaa, ennen kuin onnistui. Ekalla tuli ohi ja meni suoraan Tuulin luokse. Tokalla tuli muuten vaan ohi. Sitten tehtiin välissä yksi niin, että kädellä autoin yli ja kolmannella se lamppu syttyi, aa tää se hyppy hei olikin! :D Voi pieni pönttö! 

Noutoesineen pito ja kaukot jäivät tekemättä, koska ne on vaan edelleen niin kesken.

Paikallamakuut loppuun, tai me tehtiin makuu ja muut neljä teki istumisen. Mulla Vilkalla etupalkka, en käynyt välipalkkaamassa ja kyllä se siellä pysyi ja oli suht rauhallisena. Lonkalle valahti, mutta siitä en jaksanut nipottaa, tarvitaan vaan varmuutta nyt siihen pysymiseen. Vapautin suoraan maasta namikipolle ja sitten pidettiin bileet. 

Mulla oli ennen suoritusta hirveän epävarma olo. Suorituksen jälkeen musta tuntui taas pitkästä aikaa siltä, että me tehtiin niitä töitä yhdessä. Kaikki virheet johtuivat siitä, että ei olla niitä asioita treenattu niin paljon, eli peiliin katsomisen paikka. Perusasennot olivat vinoja, niihin huomiota enemmän ja myös niitä perusasentoon nousuja esim. maasta yms pitää treenata enemmän.

Joka toisessa postauksessa todettua varmaan, mutta treeniä treeniä siis ;)

Tokon alkeet 1

Meillä on ollut jokseenkin huono tuuri tämän Sannan pitämän I-kurssin kanssa, edellisen sotki juoksut ja nyt aloituksen sekoitti kennelyskä, joka meidän taloon rantautui. Ensin Vilka köhi ja sitten Siiri. Noh, onnekas olen ollut, koska Siiri ei ole koskaan aikaisemmin sairastanut, eli 8 vuotta kuitenkin koirallista elämää takana ilman kennelyskää.

Noh, tokalle kerralle päästiin mukaan ja todellakin nyt aloitettiin ihan alkeista. Hassua kun ollaan jo treenattu yhden kurssin verran edistyneempien kanssa ja nyt sitten palattiin taas tänne alkeisiin. Aloitettiin ihan kontaktilla perusasennossa ja sen häiriköimisellä, eli vietiin käsiä koiran pään ulkopuolelle. Meidän pitäisi ehdottomasti tehdä enemmän kontaktinpito treenejä. Jotenkin ne vaan aina jää.. Ja nimenomaan pito, itse ainakin täytyy kiinnittää huomiota siihen, ettei palkkaa siitä kun kontakti sahaa. 

Maahanmenoja tehtiin, meidän liikkeestä maahanmeno on tällähetkellä hyyvin epävarma. Tehtiin peruuttamalla ja siitä liikkeestä alas. Vilkalla näyttää kaukojen tekniikka iskostuneen päähän jo mikä näkyi tässäkin. Positiivista tietysti, että kaukojen treeni on tuottanut tulosta. Pitää vaan kiinnittää huomiota, että ei tee maahanmenoja istumisen kautta.

Sitten olin toivonut luoksetulon törmäämisongelmaan apuja. Lähtötilanne siis on se, että Vilka tuli niin sataa luokse ja ihan suoraan mun jalkoihin. Se ensinnäkin sattuu mua ja toiseksi, ihan turhat pistemenetykset kokeessa. Tähän saatiin Sannalta ohjeeksi laittaa vasen jalka hieman koukkuun, siis ihan pitää maassa mutta koukussa. Jos koira koskee siihen niin liioiteltu "aiiiii, jalka lähtee irti, sattuu"-reaktio. Matkaa ei otettu paljon, ja jo parin toiston jälkeen rupesi pikkuneiti ymmärtämään, että törmääminen ei ole ok. Sanna sanoi, että toinen vaihtoehto olisi rakentaa tötteröistä jotain esteitä, mutta niiden häivyttäminen on sitten taas oma hommansa. Ja henk.koht. en usko, että ne olisi ainakaan yhtä tehokkaita, voi olla että Vilka vähät välittäisi niistä. 

Loppuun vielä paikallaolot. Nyt ei tehty liikkuroituna vaan rivissä ja jokainen teki kuitenkin itsekseen. Mä otin taas etupalkan, Vilka pysyi hienosti, mutta valahti lonkalle. Se on nyt se meidän ongelma. Mietin, voiko koira olla jumissa selästä niin, että ottaa sen lonkka-asennon mielummin? Vaikka se periaatteessa on kait sallittua niin en silti halua koiran lonkalle valahtavan. 

Megabileet koiran kanssa, ajatuksia harkkakokeesta

Huh. Käytiin tänään Sannan organisoimassa tokon harkkakokeessa. 

Mua ensinnäkin jännitti ja mä mietin että pidä koira tyytyväisenä, pidä itsesi tyytyväisenä. Noh, se ajatus ei ihan vienyt loppuun asti, koska neidillä himppasen oli energiaa joka purkautui vetämisenä ja kaikkena muuna "kivana" toimintana. Eli jouduin antamaan palautetta, mutta annoin kyllä aika herkästi sitten sitä positiivistakin.
Vilka tietää reitin tuonne kentälle, joten se rupesi keulimaan ihan huolella jo paaljon ennen kentällemenoa. Sitten stop ja ihan etanavauhtia kohti kenttää ja koiran vire mahdollisimman alas, tai että ei ainakaan kiihdyttäisi itseään lisää sillä että puolijuostaan kentälle, kun kiirettä ei ollut. Mä vaan olen aikamoinen pikakävelijä ihan normaalistikin.

Mentiin ajatuksella, että liikkuroidaan kuten virallisissakin, mutta saa palkkailla, saa tehdä omalla tavalla. Me luonnollisestikin tehtiin alokasluokkaa ja jätettiin sieltä pois noutoesineen pito ja kaukot. Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että kummatkaan eivät ole vielä siinä kunnossa, että ne mitenkään onnistuisi, reilua koirallekkin näin.

Aloitettiin paikkamakuilla. Otin meille tarkoituksella namikipon, eli etupalkka Vilkalle. Ei mennyt ekalla maahan vaan vasta autettuna ja en käynyt palkkaamassa välissä. Valahti lonkalle ja lopulta nousi. Olin menossa korjaamaan kun aika olikin täysi. Laitoin kyllä maahan ja ensimmäistä kertaa nyt nostin perusasentoon ja vapautin kyllä kipolle. Hmm. Tavallaan olin hirmu tyytyväinen, ettei se jojoillut. Ensimmäinen kerta minuutti paikallaan ilman välipalkkaa. Ja se, että kehään tullessa Vilka jostain syystä riehaantui yhdestä koirasta, joka kaiken lisäksi vielä makasi Vilkan vieressä rivissä, ja neiti ei häiriköinyt muita. No, toki olisin voinut kieltää siltä loppupalkan, mutta näin nyt tälläkertaa. 
Meille on tullut tästä vähän mörkö, mä epäilen, että se ei pysy häiriössä, tai siis toisinsanoen pelkään, että pilaa jonkun muun suorituksen, varmasti koira aistii sen. Nyt oli tosi rauhallinen kun en katsonut sitä ja yritin miettiä jotain kuviteellista kauppalistaa. :D Eli ohjaajan ajatukset kuriin.
Yksittäisliikkeissä oltiin suoritusvuorossa jo toisina. Aloitettiin seuraamisella, kaavio oli aika lyhyt, mikä oli kiva, mutta ai kun meni ihan haahuiluksi. Tein ihan tarkoituksella täysin palkkaamatta suorituksen aikana, ja se kyllä valitettavasti näkyi. Toki me ollaan treenattu aika vähän palkatta, joten, peiliin katsomisen paikka taas! Mutta silloin kun koira oli mukana, se oli kivannäköistä, eli töitä töitä!

Liikkeestä maahanmeno. Seuraaminen ihan ok, ei mennyt pelkällä käskyllä maahan, eikä pysynyt kun siirryin sivulta eteen. En tiedä mitä tässä tapahtui.
Luoksetulo. Malttoi odottaa, jes! Huomio meni kentän laidalle, mutta testin vuoksi annoin silti tule-käskyn ja kyllähän se kuunteli ja tuli taas hyvällä vauhdilla, suoraan päin, mutta sitä se tekee normitreeneissäkin että..
Hyppy. Malttoi tässäkin odottaa ja "hyppy"-käskyllä yli ja perusasentoon ilman mitään muita apuja. Jes! Meillä on siis yksi valmis liike ;)

Mutta.

Ehkä tärkein asia oli se, että okei, meidän suoritus meni alle odotusten. Tai ei itseasiassa kun tavoite oli että koira ei karkaa kehästä. Mutta noin suorituksellisesti, paljon parannettavaa. Me kuitenkin saatiin loppuun yksi hienosti mennyt liike ja siitä ilosta palkkasin jo kehässä lelulla ja juostiin yhdessä kehästä iloisina. Katselin siinä muiden suorituksia ja muistin taas sen, että ei ne EVL:n koiratkaan aina onnistu, miksi siis odotan sitä vuotiaalta koiralta, jolla ei helmikuussa ollut vielä juuri mitään hajua yhdestäkään tokoliikkeestä, paitsi ehkä perusasennosta ja parin askeleen seuraamisista. Mieleen palasi juurikin helmikuulta, Synnoven sanat: koirasi on juuri niin hyvä kun sen olet treenannut.

Ja itse olen taas henkisesti kasvanut, epäonnistuminen ei ole enää maailmanloppu. Mitä pirun väliä jos yksi koesuoritus menee pieleen. Tärkeintä ei ole se päämäärä (koesuoritus) vaan se matka, joka on kuljettu yhdessä. Huomasin sen EVL:ää seuratessa, siellä kun epäonnistuttiin niin naureskellen korjattiin eikä siltikään välttämättä onnistunut. Ja oikeasti faktahan on se, että niistä epäonnistumisista oppii eniten. Jos suoritus menee kaikkien taiteiden sääntöjen mukaan niin itse ainakin teen silloin varsinaista ajatustyötä huomattavasti vähemmän kuin niiden kertojen jälkeen, kun kaikki tai mikään ei ole sujunut. Itse voin ainakin myöntää että harvemmin tulee kysyttyä itseltä "Miksi me onnistuttiin?" Yleensä se on ihan päinvastoin, "Mikä oli vikana, miksi me ei tänään ylletty onnistumiseen?". Vaikka toki niitä onnistumisiakin pitäisi varmaan analysoida. 

Katsotaan onko ajatukset vielä samankaltaisia kun se oikea koesuoritus joskus epäonnistuu ;) 

Käytettiin tilaisuus hyödyksi muutenkin, ensinnäkin malttitreeniä odotella kehän laidalla. Välillä tehtiin jotain pientä. Mutta yksi minkä muistin oikeastaan kun kävelimme juna-asemalle, oli se, että koiran kanssa pitää pitää hauskaa. Mulle tuli joku ihme tarve vaan kesken kävelyn ruveta innostamaan ja kehumaan koiraa ja hetkessä meillä olikin käynnissä suuremman luokan megabileet yhdessä. Ja mikä hienointa, mulla oli sen jälkeen kuin eri koira hihnan päässä. Eli note to myself: Yllätä koira! Vilka oli tämän jälkeen vähän silleen, että "Mitä sitten, mitä tehdään??" ja näinhän sen pitää mennä, rikkoa rutiineja. Sama toistettiin asematunnelissa, ensin innostin koiraa ja sitten jo mentiin täysiä ylös ramppia laiturille ja meillä oli niiin kivaa! Kuulostaa ihan hullulta, mutta Vilka kyllä syttyy aika nopeasti tollaselle hassuttelulle. 

Olen oppinut olemaan vertailematta itseäni ryhmätreeneissä muihin, siihen, jonka koira on FI TVA tai siihen joka kisaa SM-tasolla ja on siellä ollut viiden parhaan joukossa. Välillä tulee mietittyä, että sekin koira on melkein samanikäinen kuin Vilka ja mitä kaikkea sekin jo osaa.. Silloin pyrin aina miettimään, että me tehdään omaa juttuamme, miettimättä missä muut menevät. Tänään mua ei hävettänyt se, mitä kehässä tehtiin, en miettinyt, että miltäköhän tämäkin mahtaa näyttää ja voi ei. Ei, me käytiin tsekkaamassa, missä vaiheessa mennään ja mitä pitää vielä työstää. 

Mulla oli tokomasennus ennen tämänpäiväistä harjotuskoetta, enää ei ole. Nyt mulla on sellainen olo, että hei me pystytään tähän!

PK-jälki kurssi

Eilen oli huippupäivä! Päivästä ei valitettavasti ole kuvia, mutta koska kuvaton postaus on tylsä niin käytän jotain kuvituskuvia.

Välillä niin pöljä koirani <3

Kaveri tuli hakemaan meidät ja auton nokka suunnattiin kohti Orimattilaa ja peltojälkikurssia. Ensin vähän teoriaa alkuun ja kouluttajana toiminut Satumarja Stenman vähän kyseli koirista ja siitä, että mitä on tehty. Mä kerroin Vilkasta sen, että on hyyvin vilkas tapaus ja että ollaan tehty pari jälkeä, mutta ongelmana on ensinnäkin koiran liian korkea vire (vinkkejä sen saamiseen alas) ja se, että olen itseoppinut lukemalla jäljestä, eli meidän kohtaamissa ongelmatilanteissa menee ohjaajalla sormi suuhun. Ja näihin asioihin tarvitaan ihan käytännössä näytettynä, että mitä tehdä. 

Tehtiin jäljet porrastetusti, mä tein jonkun ehkä 30m jäljen, joka askeleella oli nappula (=neidin aamuruoka) ja loppupalkkana iki-ihana oma Ke-Hu. Jälki kerkesi vanhentua varmaan sellasen puolisen tuntia (ehkä?). Me oltiin Vilkan kanssa vuorossa tokavikoina ja neidillä oli himppasen virtaa. Se haisteli maata jo mennessä ja tähän vinkki, että pää sieltä vaan reilusti ylös hihnan avulla, että selvästi ero siihen, että vielä ei olla hommissa, nyt ei tarvi haistella. Satumarja oli muuta ryhmää pyytänyt seuraamaan meidän mukana, jotta koira tottuisi siihen, että siellä kulkee takana muita ja sivuilla. Vilka ei juurikaan ihmisistä ottanut mitään häiriötä, pari kertaa kävi pomppimassa saadakseen huomiota, mutta totesi, että ihan tylsiä, ei ne mua huomaa!
Ennen jäljelle siirtymistä piti koiran vire saada alaspäin. Ihan rauhassa käskin istumaan ja tässä Vilkan ongelma on, että vaikka seistessä nenä oli oikeaan suuntaan, pyörähti se istuessa ympäri. Jäljen alkukohtaa lähestyttäessä se selvästi sai jonkun tosi vahvan hajun nenään ja ajattelin sen pyörähtelyn johtuvan siitä. Satumarja opasti, että koira ihan fyysisesti, rauhallisesti ja nätisti käännetään taas oikeinpäin. Vilka koitti kyllä pyörähdellä ja ei oikein totellut istu-käskyjä. Saatiin kuitenkin koira vähän rauhallisemmaksi ja todettiin, että turha ottaa liikaa alkuun tätä ja ohjasin koiran jäljelle. Se lähtikin tosi kivasti ja onneksi jossain vaiheessa näytti myös sen yhden ongelmakohdan. Eli Vilka tekee jäljellä sitä, että koittaa pyörähtää ympäri ja saatiin neuvoksi ihan vaan blokata sen yritys kääntyä ympäri. Satumarja totesi, että Vilka ei paineistu vaikka olisin ihan sen takana, melkein jopa takapää vähän jalkojeni välissä ja liinasta kiinni aika liki. Se ei myöskään ottanut häiriötä, vaikka sitä silitti selästä kehujen yhteydessä. Vilka välillä keskeytti hommat ja jäi tuijottelemaan ympärilleen. Porukasta osa lähti kävelemään niin se oli yksi ihmetyksen aihe ja tähän Satumarja kommentoi että olisi pitänyt sanoa, ettei liiku mihinkään. Ja toisen kerran huomasi jossain kilometrin päässä tiellä menevän valkoisen auton :o Pari kertaa sitä joutui vähän innostamaan jatkamaan, mutta ei tarvinnut kun heilutella kädellä vähän heinää niin jo pieni nenä lähti taas töihin. 

Vilka jäljesti pisimmillään jonkun 15m pätkän sujuvasti keskeytyksettä, sitten iski vähän jo koiralle väsy, eli jälki oli aavistuksen liian pitkä. Mulla oli ruokapurkki taskussa ja Satumarja sanoi, että voin vaivihkaa kaivaa sen ja tipauttaa varovasti koiran eteen, eli tavallaan päättää jäljen ennen kun se oikeasti olisi loppunut. Mutta sitten lelu jo tulikin samalla hetkellä näkyviin ja annoin koiran jäljestää oikeasti loppuun ja voi koiran riemua kun se löysi lelun! Satumarja sanoi, että ihan selkeästi lelu on Vilkalle se the juttu, eli aivan oikea päätös oli laittaa se loppuun. 

Vilka sai paljon kehuja, kuulemma vilkas koira, joka kuitenkin työskentelee äärimmäisen hyvin, hyvällä rytmillä ja tarkasti. Ja se mikä tuntui jotenkin erityisesti, oli Satumarjan sanat "Teillä on kuitenkin hyvä suhde". Mulla meinasi mennä pasmat sekaisin, kun koira oli vielä jäljellä ja sitten ihminen, joka näkee meidät ensi kertaa eikä tiedä meidän taustasta, sanoo tuon. En varmaan ihan heti, jos koskaan, unohda sitä. Tajusin siinä vaiheessa, kuinka hirvittävän pitkä matka me ollaan tultu siitä helmikuusta, kun istuin huippukouluttajan (joka oli siis aivan ihana ihminen, eikä kouluttajassa ollut syy mun angstiin) koulutuksen jälkeen kyyneleet silmissä autossa ja musta tuntui, että koko koiraharrastus on sieltä ja syvältä ja lopetan justheti siihen paikkaan. Meillä on vielä matkaa edessä, mutta muistutin taas itselleni kotona sen tosiasian, että koira on vasta täyttänyt vuoden. 

- Jäljen voi tehdä peruuttamalla, eli jos tuntuu, että etuperin eteneminen ja namien viskominen tuntuu vaikealta niin peruuttamallakin onnistuu. Hyvä vinkki oikeasti.
 - Alkuun nami joka askeleelle ja kun aloitetaan treenaamaan tyhjiä niin ei niin että joka toisella nami ja joka toisella tyhjää, koiran on vaikea saada rytmistä kiinni. Mielummin niin että ensin vaikka 20 askelta namia ja sitten vaikka 5 tyhjää ja taas namia.
 - Tuulen suunta huomioitava alkuun, eli myötätuuleen mielummin.
 - Esineiden ilmaisussa kannattaa ottaa huomioon se, mitä koira tarjoaa luonnollisesti. Jos maahanmeno ei ole luontevaa, sitä on turha väkisin opettaa vaan sen takia koska kaikki muut ;) noutaja voi tarttua, tai koira voi seistä esineellä. 
 -Uusi asia erikseen, kaikkea treenattavaa ei tarvitse tai kannata tunkea samaan kertaan.
 - Jäljelle voi keskellekkin laittaa vaikka hanskan tai pallon motivoimaan. Koiralle tärkeintä on se löytämisen ilo.

Kaksi tallikoiraa

Maanantaina kaverini soitti ja kysyi haluaisinko koirineni lähteä seuraksi tallille. Asiasta oli puhuttu aiemminkin, mutta nyt sitten toteutettiin. Kaverini on niitä harvoja (koirattomia) ihmisiä, jotka suostuvat ottamaan koirat autoon takapenkille ja vielä ehdottaa että viedään ne uimaan, ihana! 

Tällainen oli koirien fiilis kun pääsi autosta vapauteen!

Koirat olivat onnesta sekaisin kun pääsivät vapaaksi. Omistajalla nousi stressikierrokset hieman kun piti pitää huoli, että koirat käyttäytyvät, eivät ole jaloissa kun tallilla tehdään hommia ja siirrellään hevosia yms. Ja Siirille hevosmäärä oli liikaa, se kun rupesi louskuttamaan ja ai että mä vihaan kun se louskuttaa tyhjää. Se on normaalisti niin hiljainen koira ja mä en vaan jaksa kuunnella kun se rupee komentamaan haukkumalla. Piti sitten ottaa panta sille ja käskyn alle vierelle. 

Hehe, tää kuikelo pitäisi viedä alle 3kk päästä erkkariin kehään..

Katsoin sivusta kun kaveri touhusi hepan kanssa ja ratsasti kentällä. Itsehän en siis hevosista juuri mitään ymmärrä, hienoja eläimiä ja niitä on kiva käydä silittelemässä, mutta siinä se, mitä niiden päälle tajuan :-) Mutta ai että, siellä oli ihania varsoja ja en tiedä, musta ne menee samalle viivalle koiranpennun söpöyden kanssa, niine pitkine koipineen ja pumpulihäntineen ne olivat ehkä jotain maailman söpöintä!

Tallikoira

Lopuksi käveltiin vielä pieni pätkä hiekkatietä, mieli lepäsi niissä maisemissa. Hassua kun oltiin kuitenkin lähempänä Helsinkiä kun mitä Hyvinkää on, mutta silti maisemat olivat niin maalaiset kun olla ja voi. Koirat tosiaan pääsi uimaan, Vilka on ihan uskomaton haistaessaan veden, ei tarvitse lenkillä olla isokaan oja ja sen ei tarvitse näkyä kun neidin nenä kertoo, että tuolla on vettä ja mulla on oikeasti piteleminen siinä sen jälkeen. Nytkin se juoksenteli tiellä ja kaverin kanssa molemmat nähtiin kun neiti haistoi että lampi on lähellä ja sen jälkeen kuului molskispolskis :D

Vilka on myös ihan uskomaton uimari, jokainen, joka on nähnyt millä vauhdilla se lähtee noutoon niin on sanonut että se menee ihan mieletöntä vauhtia. Nykyään ui jo tosi pitkälle, kun juhannuksen aikaan arasteli lähteä pitkiin noutoihin. Ainoastaan jos se ei rannalta näe noudettavaa asiaa niin se arastelee, eli pitää vaan saada se uskomaan, että mene vaan, siellä se on.

Koirat pääsivät vielä juoksemaan pellolle ja itse onnellisena katoin kun Siirikin innostui juoksemaan. Se kuulostaa hölmöltä, Siirihän on kuitenkin vasta 8-vuotias, mutta valitettavasti kaikki ongelmat selän kanssa vanhentavat sitä ja alkuvuoden tapaturman vuoksi se arastelee Vilkaa joissain tilanteissa. Mutta nyt se leikki nuoruuden innolla Vilkan kanssa ja sekös omistajan mieltä lämmitti.

Mulla oli väsyneitä koiria sen 2,5h jälkeen, Vilka nukahti autoon melkein istualteen, se kertoo jotain.. ;-)

Tokotreenit vanhan kouluni kentällä

Käytiin tänään tyttöjen kanssa vähän treenailemassa. Vilkan kanssa on tarkoitus nyt ottaa enemmän palkattomuus treenejä ja liikkeiden ketjuttamista. Meillä on loppujenlopuksi aika harvoin mahdollisuus liikkurointiin, mutta lähdin kuitenkin tekemään harjoitteita, joissa liikkuri jossain vaiheessa olisi varmaan ihan paikallaan.


Tänään yhdistettiin kaksi treenaamisen kohdetta. Eli seuraamisessa mun pitää alkaa Vilkaa totuttamaan siihen, että mun käsi heiluu tavallaan vähän sen pään takana ja periaatteessa sivusuunnassa. Ollaan perusasennossa tehty harjotteita, jossa olen heilutellut kättä ja totuttanut siihen, että siellä se ohjaajan käsi heiluu. Otettiin siis ihan seuraamista, johon yhdistin juoksuosuuden ja muutaman täyskäännöksen. Vilka teki hienosti töitä, eikä takana heilunut käsikään paljon häirinnyt. Hyvästä tekemisestä palkkasin kehuilla ja vapautin. Siirryttiin kuviteelliseen seuraavan liikkeen aloituspaikkaan ja itseäni varten höpötin siinä liikkurin sanat, "liike alkaa, käsky" ja sitten vapautus ja kunnon palkka. Tässä tulee treenattua samalla myös noita siirtymiä ja tätä koirakot tekivät paljon helmikuisessa Synnoven koulutuksessa.

Luoksetuloa otettiin ajatuksella, että keskitytään siihen lopun perusasentoon. Vilkalla on vähän ongelmana, että tulee liian kohti ja nyttenkin ekalla yrittämällä törmäsi muhun ihan kunnolla, mulla ihan polvet notkahti. Toisella kerralla otin lelun ja roikotin sitä vasemmalla puolellani, että saisin Vilkan focuksen vähän enemmän sinne päin. Ja kolmannella ehkä hieman autoin kädellä, mutta nyt jo paremmin hakeutui sinne vasemmalle ja teki kyllä aika kivan perusasennon PAITSI että veti taas vähän ohi, ne jarrut, ne jarrut.. 
Ja meillähän luoksetulossa on jo merkitkin, tokikaan mitään stoppeja ei tehdä, mutta ihan vaan sen takia, että koira tottuu niihin jo tässä vaiheessa. 

Sitten alkoi sikailu ja pikkuneiti lähti jäähylle. Mä oon aika selkeä siinä suhteessa, että jos sikailee niin sillon ei tarvi treenata vaan joutuu pois. Uuden mahdollisuuden saa tauon jälkeen ja siinä on mahdollista sitten näyttää, että joko kiinnostaa tekeminen. Nyt mulla oli Siiri mukana ja hömppätokoiltiin hetki sen kanssa. Pikkuneiti oli ihan kiltisti ja hiljaa (rasti kuvitteelliseen seinään) ja tekemisen ilme oli sitten jo ihan eri kun tauon jälkeen jatkettiin hommia. 

Tehtiin perusasennosta maahanmenoja, ei aina mennyt ekalla, mutta sitten vaan uusiksi ja kyllä sieltä jo saatiin niitä täpäköitä maahanmenoja ekalla käskyllä. 

Perusasennot tuppaa olemaan välillä vähän vinoja ja siihen pitäisi nyt kiinnittää huomiota. Se osaa korjata kyllä, mutta jos vaadin siltä suoruutta, se joskus pomppaa kokonaan pois vähän sen näkösenä että hitto kun sulle ei mikään kelpaa. :D Mutta mä olen arvottanut vähän palkkojakin tässä, eli jos tulee vinoon ja huomautan ja siitä korjaa niin suulliset kehut ja sitten taas jos kerralla tekee kunnolla niin nami/lelu. Eli että ei ole ihan sama miten tekee vaan aina pitää antaa parastaan, eikä vähän sinne päin-tyylillä.

Vaikeinta on itsensä voittaa, mut loppuun asti sitkeät koittaa

Käytiin eilen Jokelan tokoporukalla treenaamassa ja meillä oli yksi parhaista treeneistä ikinä! Kentällä vietettiin jotakuinkin 1,5h aikaa ja suunnittelin treenit, mutta loppujenlopuksi tehtiin paljon muutakin. Ulkopuolisen silmiin meidän tekeminen näytti varmaan ihan päämäärättömältä sähläykseltä, mutta koko treenien ajan oikeastaan musta tuntui että me tehdään töitä YHDESSÄ. Ja se on paljon se, vielä helmikuussa me oltiin minä ja koira kun käytiin Synnove Matren koulutuksessa (josta en muuten ole tehnyt blogiin päivitystä! :o), mutta eilen me oltiin me. Onhan Vilka toki vielä nuori ja ihan pienessäkin ajassa tapahtuu suurta kehitystä, ihan kakarahan se vieläkin on. 

Ihan ensin mun täytyy mainita, kuinka meidän junamatkat sujuvat, koska sponsoroitiin taas eilen VR:ää ja valittiin juna meidän matkantekovälineeksi. Vilka meni molemmilla kerroilla junaan heti luvan saatuaan itse vapaaehtoisesti ja kun olen yrittänyt opettaa siihen, että koira menee ennen mua junaan. Ihan siitä varmasti erittäin todennäköisestä syystä, että jos ovet jostain syystä menisikin kiinni, niin koira ei ole se joka jää laiturille hihna kaulassa kiinni. Hyi koko mielikuva. No, jokatapauksessa, tällähetkellä se menee juurikin niin, joten turvallisuus on tässäkin asiassa mietitty. Mä olen erittäin iloinen siitä, että Vilkan ollessa pikkupentu, me liikuttiin heti paljon ja mahdollisimman monessa erilaisessa paikassa.
Matka Jokelaan Hyvikäältähän ei kestä kun sen 7min, eli siinä ajassa ei koirakaan oikeastaan ehdi rauhoittua, mutta ihan mukava matkakaveri se on. Jos vaunussa on ruuhkaa, jäämme eteiseen seisoskelemaan. Vilka on hieman levoton junassa, haluaa tutkia kaiken ja mennä joka paikkaan, ihanaa omistaa loputtoman utelias koira ;)

Itse treeneihin sitten.

Aloitin ihan kontaktilla perusasennossa. Katsoin itse eteen ja sivusilmällä vaan vilkuilin, pitääkö koira kontaktin. Kehuin sanallisesti ja palkkailin välillä. Hienosti piti!

Mun oli tarkoitus katsoa millä mallilla meidän seuruu on, koska me ei olla sitä nyt ihan tietoisesti treenattu hetkeen. Tein ensin ihan yhden askeleen pätkiä. Vilkalla on sekä perusasentoontulokäsky että seuruukäsky sama "sivu". Mulle helpompaa kun on sama käsky ja toivottavasti koirallekkin :)  Ekat toistot meni ihan kivasti, mutta sitten koira jäikin vaan istumaan paikalle. Vilkalle tuntuu välillä olevan hankala erottaa istu ja sivu-käskyt. En tiedä oliko kyse tästä, koska istu meillä tarkoittaa todella istumista ja paikoilleen jäämistä vaikka itse liikkuisinkin. 
Autoin sitten namilla koiraa onnistumaan ja parin toiston jälkeen palkkasin lelulla. 

Ihana Ke-Hu!
Kuvituskuva, ei eilisistä treeneistä

Millä mallilla meidän seuruu sitten on? Aika kivalla. Vilka ei poikita enää ja olen 99,9% varma, että se johtui mun kädestä, kun väisti sitä. Nyt mä huomasin, että pidän käden paikoillani eli mun pitäisi se saada liikkumaan kuitenkin. En tiedä kuinka luonnolliselta mun kävely tulee näyttämään, mutta mun vasen käsi tulee liikkumaan vähän sivuttain Vilkan pään takana. Kuulostaa erittäin hyvältä näin, mutta ei se niin pahalta näytä, miltä kuulostaa :D
Vilkan paikka on kiva, se on tiivis ja aina välillä mun on pakko katsoa noutajan häntää ja aina se yleensä vispaa. Yksi paras ominaisuus noutajissa, töitä tehdessäänkin niiden häntä huiskuttaa. Käännöksissä on vielä töitä, kaikkein eniten vasemmalle käännöksessä, mutta eiköhän sekin saada kuntoon.

Muut tekivät ryhmässä paikallamakuun, me tehtiin vähän sivummassa, koska mä olen nyt ihan tosi epävarma tämän liikkeen kanssa :( Ainoa liike, joka kokeissa pitää olla ehdottoman varma. Siis en tarkoita, etteikö muilla olisi väliä, mutta yksittäisliikkeet jos menee pipariksi, pilaa oman suorituksen, ryhmäliike jos on epävarma, voi pahimmassa tapauksessa pilata muidenkin suorituksen. 

Tehtiin eilen etupalkalla, mutta Vilkan focus ei kuitenkaan ollut kovin intensiivisesti palkkakipossa, ja se pysyi silti. Eli valoa tunnelin päässä? Koska nyt tarvitaan niitä onnistumisia. Valittiin meidän paikka huonosti, koska kentän vieressä menee siis frisbeegolf-rata ja eiköhän me oltu siinä aloitusheittopaikan puolella ja siihen tuli pojat juuri heittämään. Vilka vilkaisi lentävää kiekkoa, mutta pysyi! Kävin vähän varmistelemassa palkkaamalla sitä maahan. Pojat siinä vitsaili kun koiria oli rivissä, että näinköhän pysyvät jos kiekko vähän "vahingossa" lentäisi väärään suuntaan :D Mulla oli hauskaa kun kuulin heidän koko keskustelun.
Aikaa en tiedä, kauanko oli, koska vapautin aiemmin kun muut palasivat koiriensa viereen. Hyvä fiilis kuitenkin, se pysyi!!!

Kuvituskuva, ei eilisistä treeneistä

Tehtiin seuraamista houkutuksen vieressä. Houkutus oli namikippo, jossa oli nakinpaloja. Aloitettiin ensin kauempaa ja siirryttiin pikkuhiljaa lähemmäs, V taisi pari kertaa vilkaista kippoa, mutta muuten pysyi kontakti. Siis oikeesti, ei mulla riitä mitkään ylisanat enää. 

Vilka pääsi tekemään myös muutaman luoksetulon. Jätin sen istu-käskyllä odota-käskyn sijaan. Ilmeisesti se toimii paremmin, koska nyt se oli rauhallinen, ei varastanut, ja kun käännyin, pystyin odottamaan vielä hyvin tovin ennen luoksetulokäskyä. Loppu perusasennot oli vinoja, mutta muuten ihan täydellisiä taas. Vilkan vauhti on ihailtavaa, se lähtee kuin raketti ja tulee hyvällä vauhdilla loppuun asti. 

Päästiin tekemään hyppyä avoesteellä. Muistutin Vilkalle ensin mitä siltä vaadin, tehtiin lennosta yksi hyppy. Sitten jätin sen esteen toiselle puolelle ja taas istu-käskyllä jätin, eikä mitään varastamisia ollut. Hyppy-käskyn saatuaan neiti kuitenkin tuli ohi. Vasta kun jätin lähemmäs estettä niin muisti hypätä, toinen toisto perään ja superlelupalkka! 

Olin myös muodostanut ongelman itselleni edellisenä yönä. Vilka tekee siis etujalkakaukot ja siinä koira perusasennosta maahan mennessä tavallaan poistuu siitä pa paikalta. Mietin, että nouseeko se luonnollisesti takaisin perusasentoon. Kokeilin tätä eilen ja kyllä se sieltä sen pepun nosti niin, että siinä ei mitään ongelmaa. Onneksi välillä nämä ongelmat on näin helppo ratkoa ;)

 Kuulostaa siltä että olen tehnyt ihan hullun pitkät treenit, mutta taukoja tietenkin pidettiin. Ja tietoinen valinta tehdä pitkän kaavan mukaan. Haluan Vilkalle opettaa ja näyttää, että vaikka ympärillä joku treenaisi merkillemenoa (eilen pahapaha häiriö kun toinen pääsee juoksemaan merkille!) niin silti se keskittyisi tekemään töitä mun kanssa. Ja myös sitä, että välillä joutuu tekemään paljon töitä ja pitkään, mutta aina se kannattaa. Ja eilen hyytymisen merkkejä työmoottorissa ei näkynyt kuin vasta ihan lopuksi, kun olin jo treenit päättänyt ja enää vain hetki hengattiin kentällä. Mutta aivan siis huippusuoritus vuoden ikäiseltä koiralta ja oikeasti niin huipputreenit että me ensin sen voimalla suorastaan liideltiin juna-asemalle ja kotiin ja mä vielä sillä energialla kävin 11km pyörälenkillä. Tarviiko mun vielä kertoa, kuinka huipputyyppi Vilka on?! <3

Hiotaan liikkeitä 5

Viimeinen tokokurssikerta, nyyh! Mutta onneksi elokuussa jatkuu taas!

Aloitettiin liikkeestä istumisella. Mähän päätin opettaa Vilkalle istumisen uudestaan, eli etujalkatekniikalla sekin. On koiralle helpompaa (ehkä) hahmottaa stopeissa kun stoppaa etujalat paikalleen ja hinaa pepun alle. Eikä opettaminenkaan ollut kovin vaikeaa, ollaan sählätty noiden kaukojen vaihtojen kanssa, tai siltä se hyvin pitkälti on tuntunut, mutta jotain ollaan tehty oikein, koska Vilka tekee oikein nätin etujalat paikallaan istumisen jo!! Käskynä siihen tulen liittämään "top" jossain vaiheessa. 

Noutoesineen pito, liike joka tulee jo uudessa alokasluokassa vastaan. Meillä ongelmana on kapulan pureskelu ja nyt myös se, kun treenattiin tätä perusasennossa (senhän saa valita, onko koira edessä vai sivulla, mutta taas sitä kuuluisaa kokonaisuutta ajatellen mä opetan tämän perusasennossa, sinne ne kapulat jatkossakin tullaan palauttamaan) niin V nousi paikaltaan kapula suussa. Ja sitten varmaan painostin liikaa ja myöhemmin likka ei suostunut enää ottamaan koko kapulaa suuhun. Äh, pureskelusta huomautin siis sanallisesti. No, tätä ollaan treenattu ihan tosi vähän vasta.

Kaukot, meidän uusi suosikki, tai ainakin mun. Näiden vaihtojen treenaaminen tälläetujalkatekniikalla on niiin hauskaa (vielä). :D Nyt pitäisi tekniikkatreenien lisäksi miettiä myös niitä käsimerkkejä. Eli ohjaaja saa lisää mietintätöitä.
I-m vaihto on meille ehkä kaikkein vaikein, kaikissa muissa ollaan saatu edes etäisesti oikeaa liikettä muistuttavia vaihtoja tehtyä, mutta i-m vaihdossa Vilka lysähtää kyljelleen. Ja sehän on juurikin se vaihto, mikä uudessa ALOssa on. Tarpeeksi nopealla käsiliikkeellä sain Vilkan istumisesta tavallaan seisomisen kautta maahan, mutta aion yrittää tällä tekniikalla, koska muutakaan en ole keksinyt. Luotan siihen, että sen väliseisomisen saan kitkettyä sieltä ajan myötä pois, usko on kova ;)

Lopuksi paikallamakuu ja nyt oli sen verran hirveä paikallaololiike, että en aio palata siihen. Vilka ei pysynyt hetkeäkään paikalla, joten se siitä, kiitos.
Neuvoksi kuitenkin saatiin tähän etupalkka, vaikka koiran focus onkin palkassa niin, josko siitä kuitenkin olisi apua, yritetään, kunhan toivutaan paikallaolomasennuksesta!

Nojoo, tehtiin me loppuun Sannan neuvon mukaisesti vielä omatoimisesti paikallamakuita, kun seuraava ryhmä rupesi treenaamaan. Olin itse vaan jo aika turhautunut, joten aluksi saatiin onnistunut suoritus, sitten seuraavat meni taas ihan sekoiluksi ja kun päätin, että nyt lopetetaan onnistumiseen niin sitä vähän jouduttiin siinä hakemaan, mutta tuli se sieltä sitten. 

Hiotaan liikkeitä 4

Ah, taas odotettu maanantai ja ohjatut treenit! Oltiin samassa paikassa kuin sunnuntaina. 

Aloitettiin ihan keskustelemalla siitä, että jos etenee luokka kerrallaan, niin kokonaiskuva on vaikea hahmottaa. Ja juuri kun olin ennen treenjä lukenut taas uusia sääntöjä läpi ja silmäilemällä jo avointa ja ylempiäkin luokkia. Ihan sen takia, että en halua hinkata pelkkää alokasluokkaa, vaan yrittää nimenomaan hahmottaa kokonaisuutta. Meillä saattaa hetki mennä, että kisaamaan päästään, koska olen ne etujalkakaukot päättänyt (yrittää) opettaa, ja niissä todennäköisesti menee kauemmin opettaa kuin takajalkakaukoja. Joten ihan senkin takia en aio treenata pelkkää alokasluokkaa ensimmäiseen kisastarttiin asti.

Liikkeestä maahanmeno, me ei olla ikinä treenattu, mutta kun kokeilin mitä Vilka sanoo jos suoraan seuruusta käsken maahan, niin neiti painui maihin. On se kiva kun se ei perusasennosta mene ilman käsiapua maahan, mutta liikkeestä menee :D Sannan kanssa keskusteltiin käskysanoista ja etujalkakaukojen opettamisen vaikutuksesta juurikin esim. liikkeestä maahanmenoon. Mun pitäisi nyt jäsennellä omassa päässäni ensinnäkin käskysanat ja miettiä kokonaisuutta. Mikä käsky mihinkäkin. Ja miettiä jo myös liikkeestä istumista, koska se tulee uusissa säännöissä jo avoimessa luokassa. Ja opettaako sekin etujalkatekniikalla, mitä Sanna suositteli ja kun sitä hetken mietin, päätin että niin sen teen. Koska jos ohjaaja ei ole perillä, mitä tehdään ja miten, niin miten voi koiraltakaan odottaa sitä?

Omatoimisesti odotellessa treenattiin vähän peruutusta ja kaukojen vaihtoja. Peruutus sujuu parin askeleen verran, mutta pikkuhiljaa vaikeustasoa lisäten. Naksutin oli taas kiva kaveri tässä, pitäisi vaan enemmän muistaa käyttää. 

Hypyssä ohjaaja sai nuhteita kun auttoi koiran perusasentoon. Tiedostan sen ongelman, mun pitäisi varmaan teipata kädet jalkoihin kiinni. Ekalla kerralla tuli kivasti yli, tokalla yrityksellä kiersi ja kolmannella Sanna sanoi, että nyt otetaan ihan kisamaisesti, eli en saa auttaa yhtään. Jouduin ihan keskittymään itsekkin, Vilka just käskyn annettuani katsoi muualle, eikä lähtenytkään ekalla. Tokalla käskyllä tuli ja ilman apuja perusasentoon. Sanna sanoi, että tässä sen näkee, että koira osaa, kun vaan ohjaaja pitää itsensä kurissa, kielsi multa kaikenlaiset kädenheiluttelut. :D

Lopuksi ennen paikkamakuita otettiin vielä jakkaratreeniä. Eli meille ihan tuttu juttu, koiran etutassut jakkaralle ja kun itse liikkuu oikealle niin koira liikkuu samalla vasemmalle, näinköhän se nyt oli :D Meidän vuorolla Sanna kysyi, että osaako Vilka hakeutua sivu-käskyllä perusasentoon ja ekalla kerralla V hieman oikaisi, hyppäsi alas, mutta tuli kuitenkin perusasentoon niin, että tassut olivat jakkaralla, joten sai palkan. Sanna käski mua liikkumaan ja pyytämään uudestaan ja nyt pysyi tassut oikealla paikalla ja liikkui sivulle, pätevä!! Tätä ollaan kotonakin tehty kyllä, viime aikoina tosin vähän turhan harvoin. Eli jakkara taas esiin kotonakin. 

Paikkamakuut olivat meille tänään isoin ongelma. Vilka meni maahan, pysyi aina ensimmäiseen välipalkkaukseen asti ja sitten nousi. Eli meille nyt tehotreenit tähän!!

Otettiin myös ensimmäistä kertaa paikallaistuminen ja jäin ihan koiran eteen. Taisi siinäkin nousta. 

Vilka on tosi rauhallisen oloinen paikallaoloissa, siitä plussaa. Ja myös siitä, että vaikka se nyt on sikaillut niissä muuten niin ei kuitenkaan tähän saakka ainakaan ole kiinnostunut muista koirista, eli sekin on iso iso plussa. Eli jos lähtee niin kyllä se mun luokse on tulossa. Nyt vaan tehokasta treenausta tähän tämä viikko ja ensi viikolla sitten katsotaan mikä on tulos. Vaihdan tähän lopullisesti nyt käskyn, eli aloitetaan ihan alusta periaatteessa. Odota-käsky on vähän liian arkinen, eli se tulee helposti sanottua jossain lenkillä, siitä varmaan on lähtenyt se, että Vilka ei enää ole ihan varma, mitä siltä vaadin. 

Jos pedolle antaa pikkusormen se ei vie koko kättä vaan kaiken tehon

Kaksista eri tokotreeneistä tulee nyt kaksi postausta.

Eilen käytiin Jokelassa meidän sekalaisen treeniporukan kanssa tokoilemassa ja siitä nyt ensin juttua. 

Olin viettänyt koko päivän kotona koneella MM-tokon livestreamin äärellä, ja sen huomasi Vilkasta treenipaikalla. Teki mieli kääntyä samantien autolle ja ajaa kotiin. Pieni perkele kuvastaa varmaan parhaiten neidin käytöstä. 
Mä oon ottanut tavaksi nyt oikeasti suunnitella treenit, mutta eilen ei kyllä ollut mitään valmista suunnitelmaa tehtynä. Eli lähtökohdat olivat taas vallan loistavat. 

Oltiin tälläkertaa hieman eri paikassa, ja siinä on sopivasti hiekkakenttä ja nurmikenttä vierekkäin. Me tarvitaan nyt nimenomaan nurmitreeniä, joten sopi meille hyvin. 

Musta tuntui taas, niinkuin taannoin Golden Ringin tokotiimin järjestämässä koulutuksessa, että me oltiin palattu taas ihan alkuun siinä, että ympäröivä maailma kiinnostaa enemmän kuin minä. Ihan kun mulla olisi ollut käsissä taas se koira, jonka kanssa vasta havahduttiin ongelmaan. Mulle iski taas se epätoivo. Alkuun otettiin ryhmässä paikkamakuut ja me poistuttiin rivistä ennen kun edes koko liikettä aloitettiin. Koiraa kiinnosti liikaa vieressä oleva koira, joten en todellakaan jäänyt testaamaan, että mitä koira tekee kun jää ittekseen riviin. Poistuttiin taaemmas ja tehtiin varsinaisen rivin takana oma paikallamakuu. Motivaatio tavallaan laski entisestään, mutta toisaalta sisuunnuin ja päätin, että me ei nyt luovuteta. 

Ihan tarkkaan en muista, mitä kaikkea tehtiin vielä ennen taukoa, mutta ihan pieniä juttuja, kontaktia, seuraamisen vasemmalle käännöksiä. 

Meillä oli nyyttäripiknik-treenit, ja juotiin rose Pommaccia skumppalaseista, koska oli tarkoitus juhlistaa SM-menestyjiä treenien yhteydessä, mutta valitettavasti kumpikaan heistä ei päässyt paikalle. Meillä oli kuitenkin kiva piknik ja maittavat eväät. Vilka oli kauempana tolpassa kiinni ja hetken se jaksoi siellä vähän protestoida kaivamalla nurmikkoa (jätin huomioimatta, vaikka mietinkin, että minkäköhänlainen kuoppa sinne syntyy), lopetti kuitenkin aika pian ja odotti loppuajan tosi nätisti hiljaa!

Evästauon jälkeen otettiin merkit ja mentiin vähän kauemmas nurmikolle tekemään pari luoksetuloa, tässä tai tauon aikana tapahtui jokin merkittävä muutos. Vilka taas varasti lähdössä, mä en ymmärrä miksi se tekee niin, tai ymmärrän joo, se ei tiedä mitä "odota" tarkoittaa. Mutta kun palautan sen varastamisen jälkeen takaisin ja teen pari kertaa pelkkää odottamista, koira toimii. Kun taas olen miettinyt että otan luoksetulon, koira varastaa. Vilka lukee mun ajatukset?
No saatiin me taas pari oikein kivaa luoksetuloa tehtyä, Vilka lähtee kivasti, vauhti on hyvä ja perusasentoon osaa jo hakeutua suht hyvin. Vielä kun tuon varastamisen saa pois niin meillähän on ensimmäinen valmis liike tässä!

Sanna oli ottanut molemmat hypyt mukaan, joten päästiin tekemään avohyppyä. Otin ihan alkuun pari kertaa niin, että liikkeessä pyysin Vilkan hyppäämään, koska tämä oli ensimmäinen kerta avohypyllä, ekalla kerralla Vilka alitti riman. Miksi koira, joka muuten tykkää pomppia kengurun lailla, ahtasi itsensä riman ALI? :D Voi pöhkö. Tokalla kerralla kuitenkin sain sen yli.
Luoksetulohyppynä käytin ensin sivu-käskyä ja tämä Vilkan mielestä tarkoitti esteen kiertämistä. Pöhpöh, palautus takaisin. Kokeilin toisen kerran ja taas sama. Vaihdoin käskyä "hyppy"-käskyyn ja sieltähän se pinkaisi yli niin hienosti! 

Tehtiin vähän kaukojen vaihtoja, pikkuhiljaa sitä ideaa Vilkalle, että ne etujalat pysyisi paikallaan. Katsotaan nyt mitä tästä tulee.. 

Loppuun vielä vähän seuraamista. Ai vitsi, mä en tiedä, MITÄ koiralle on mahtanut tapahtua, mutta se seurasi kauniisti, ei poikittanut ainakaan mun silmään ja piti kontaktin! Ja mulla sai kädet mennä vapaasti, eikä niissä ollut namin namia. WAU! Ihan lyhyttä pätkää siis otetaan edelleen, mutta ihan v-a-l-t-a-v-a harppaus eteenpäin! Sanomattakin selvää, että tässä vaiheessa todella oli sellainen fiilis, että kannatti tulla ja kannatti olla eikä luovuttaa. :) Lopetettiin meidän superfiilikseen.

Kentällä oltiin kolmisen tuntia ja mietin, että Vilkalle täytyy tehdä tällaisia treenejä enemmän. Olla siellä kentällä ja osoittaa, että hommia pitää ja kannattaa tehdä, vaikka ympärillä olisi tai tapahtuisi mitä. Antoi uskoa siihen, että kyllä se kova työ palkitaan. Me pystytään tähän, ihan varmasti!

Ja niinkuin ystäväni mulle totesi "Eikö treenaaminen olis kamalan tylsää jos se olis niin helppoa?!". Niinpä :D

Vilkan synttärikakku

Meillä vietettiin viime viikolla synttäreitä, kun lauman nuorin jäsen saavutti yhden vuoden iän! Ajattelin Vilkasta kirjoittaa pidemmän postauksen ja meidän tähän astisesta yhteisestä taipaleesta, mutta kirjoitan ensin tästä syötävästä osasta synttäreitä. Samalla osallistumme Hurttahuoneen kokkaa koiralle-haasteeseen!

Vilkan 1-vuotiskakku rakentui seuraavasti:

Purkki koiranruokaa

Lisäksi tarvittiin lautanen ja pari piparkakkumuottia

Lusikoin koiranruokaa muotin sisään ja painelin tiiviiksi

Kuorrutus tapahtui jääkaapista löytyneellä Turkkilaisella luomujogurtilla

Lusikoin jogurttia sopivan kerroksen ja koitin saada sen nätisti siihen

Koristelin kakun kuivalihalla

Ja päälle tottakai yksi kynttilän virkaa toimittanut rouhetikku

Eikä talouden toistakaan herkkusuuta jätetty ilman, Siirille oma pikkukakku

Ja sitten vaan ääntä kohti!

Hiotaan liikkeitä 3

Tänään oli taas treenit. Ai että, mä nykyään niin odotan maanantaita, ja joka kerta olen tullut treeneistä uutta intoa puhkuen! En ole ollenkaan sellainen, joka jaksaisi yksin hinkata kentällä tokoa pitkään, vaan välillä on pakko päästä ohjattuihin treeneihin. 

Kentällä kerkesin taas moneen kertaan tuumia, että mitä ihmettä mä teen ton koiran kanssa. Kerroin sen koiralle ja se vaan tapittaa silmiin, voi huoh.. 

Aloitettiin jäävillä, joista käsittelyssä tänään seisominen. Hiukan hakusessa vielä on, että käsky todella tarkoittaa, että jäädään seisomaan. Ottaen huomioon meidän treenimäärä niin olisi hölmöä odottaa mitään muuta. 

Omatoimisesti otettiin seuruuta ja jos kentällä olisi ollut seinä, olisin varmaan käynyt hakkaamassa päätäni siihen. Voi poikittaminen! Käsi oli normaalisti alhaalla, mutta silti koira on sellaisessa asennossa, että kun yrittää kääntyä vasempaan, se jää auttamattomasti jalkoihin. Neuvoja otetaan vastaan? Mitä mä teen sen kanssa, ilman, että mun täytyy tehdä mitään 30 askeleen suoria normaalissa käynnissä. En aio pilata Vilkan motivaatiota seuruuseen, jos se on vältettävissä mitenkään.
Myöhemmässä vaiheessa kokeilin palkan paikkaa selvästi irti kropasta, mutta kohta mulla on ongelmana taas sen namikäden saaminen normaaliin paikkaan. Ja tehtiin pari lyhyttä suoraa, johon sisällytin juoksuosuuden ja musta siinä kohtaa paikka oli vähän parempi, ei niin pahaa poikittamista. Ehkä Vilka haluaa vaan kertoa, että vauhtia tää on tylsää. :D

Hyppy, iloinen yllätys tänään. Vilka oli kyllä oikea röyhkimys, varasti varmaan 3 kertaa.. Mutta iloinen yllätys sikäli, että kun vihdoin malttoi odottaa (sivuhuomautuksena, tänään oli hieman havaittavissa pientä yli-innokkuutta, joka näkyi juurikin varastamisena odotteluissa yms.) niin tuli hienosti sivu-käskyllä yli, eikä edes yrittänyt kiertää! Ja ihan fiiliksissä se sieltä tuli, toisella yrityksellä vähän taas varasti (mur), koska oli vaan niiiin siistiä! Mua lähinnä vaan nauratti ja yritin epätoivoisesti pitää sen omana tietonani. Sain mä sen tirskahduksiltani sen pysymään ja toisen kerran tultiin hieenosti yli. Hieman este kolisi, mutta se johtui luultavasti vaan siitä kun Vilka oli niin innoissaan ja liian lähellä estettä, jotakuinkin 2m päässä. 

Hypyn jälkeen treenattiin omatoimisesti odottamista. Nyt pysyi hienosti.

Luoksetuloissa ei juurikaan mitään ongelmaa, hienosti jäi. Ainoastaan nyt perusasennossa pysymistä täytyy treenata, lähti jo kerran kun ei hetkeen tapahtunut mitään. Mutta tuli luokse vauhdilla ja autoin perusasentoon. Sanna sanoi, että se tulee nyt ihan kohti, mutta oppinee ajan kanssa hakeutumaan vähän sivulle, kun vaan ohjaaja (krhm) uskaltaa ottaa pitkiä luoksetuloja suoraan sivulle. 

Loppuun vielä paikallamakuut seuraavan ryhmän koirakoiden kanssa. Perusasennossa pysymisessä vaikeuksia kun odotettiin että kaikki pääsevät riviin. Autettuna maahan. Siinä pysyi hienosti, välipalkkailin. Vieressä ollut koira näki jonkun ja säpsähti (pysyen kuitenkin maassa) ja mulla sydän jätti lyönnin välistä, mutta Vilka tyytyi vain katsomaan mikä toiselle tuli, kävin palkkaamassa siitä, pätevä!

Sitten juostiinkin junalle kun oli 8min aikaa, mutta kuinka ollakkaan juna oli myöhässä, joten asemalla tuli odottelua siltikin. 

Olispa aina maanantai ja kestäisipä tämä kurssi pidempään!

Hiotaan liikkeitä 2

Maanantaina oli taas ohjattujen tokotreenien aika. Mua hirvitti ennen kurssia, kun ei oikeesti oltu tehty paljon mitään, mutta nyt musta tuntuu että jo kahdessa viikossa ollaan edetty tosi paljon! Huikeaa :)

Aloitettiin seuraamisella. Jokainen sai ottaa itsekseen pieniä pätkiä, jossa paljon vaihteluita ja Sanna yksitellen kutsui sitten tekemään pientä pätkää liikkuroituna. Vilka meni itsekseen tehdessä jossain vaiheessa ihan lukkoon ja sille "sivu"-käskykin meni ihan ohi korvien, tai sitten se teki jotain iiihan muuta. Eikä käsiapukaan auttanut ymmärtämään, tästä siis päätelmä edellisessä postauksessa että käskyjen toimivuus on kiinni tähtien asennosta jne. Mä en tiedä, mikä tuli, ilmeisesti (=todennäköisesti) vaadin liikoja koiralta ja se ei enää tiennyt mitä tehdä, onnittelut itselleni siitä!
Liikkuroituna meillä meni ihan kivasti, ohjaaja vaan sai moitteita kun palkkakäsi oli liian ylhäällä. Poikitus luultavasti johtuu ihan siitä. Nyt vaan käsi alas ja tehokkaasti häivyttämään namia, helppoa, eiku.. Ja kerrottava Vilkalle, jos se meinaa tökkiä namikättä, että se ei ole hyväksyttävää käytöstä pikkutyypiltä. 

Sitten vuoroon hyppy, yksitellen taas tekemään ja muut sai sillä aikaa tehdä luoksetuloja. Taas oli merkkejä, jotta koirat tottuvat jo tässä vaiheessa että niitä siellä on, eikä hämäänny niistä. Vilka varasti taas, mur! Nyt kävin viemässä takaisin, ja otin uudestaan niin, että en kutsunut luokse vaan kävin palkkaamassa pelkästä odottamisesta. Sai siinä pari kertaa vain odottaa ja lopuksi otin vielä ihan luoksetulon ja nyt malttoi olla. 

Hypyssä sanoin meidän kokeilleen ihan matalalla esteellä ja silloin Vilka ei oikeen ymmärtänyt hypätä kunnolla ja kolautti vähän esteeseen. Sannan kanssa tultiin siihen tulokseen, että parempi sitten pitää vähän korkeampana, kenguru kyllä pääsee yli, siitä ei ollut epäilystä. Otetiin luoksetulohyppynä, ja ensin V yrittikin kiertää koko hökötyksen, mutta kun Sanna meni blokkaamaan neidin kiertoyritykset, saatiin muutama tosi hieno loikka yli ja superkehut! Nyt vaan pitäisi kotona väsätä hyppyeste..

Juteltiin vielä kaukokäskyistä, ja Sanna kysyi onko kukaan ajatellut opettaa kaukoja etujalkatekniikalla ja mähän sitä oon miettinyt, koska kaikkea täytyy kokeilla. Sanna sitten sanoi että harva ajattelee, mutta perusasennossa ja paikallaolossakin täytyy miettiä se miten koira menee maaten. Noh, olenko tätä ajatellut, öö en. Eli nyt olen jo opettanut koiran menemään maahan niin että takatassut pysyy paikallaan eli pitäisi lähteä kääntämään ihan toisin. Mutta yllytyshullu (ja vähän pimee) kun olen niin siinähän sitä haastetta on. Eipähän ole kiire kisaamaan kun näitä tarvitaan jo uudessa alokasluokassa :D Sanna sanoi, että niiden opettaminen kestää kauemmin mutta ne palkitsee sitten myöhemmin luoksarin stopeissa yms. Mutta summasummarum, oikotietä onneen ei ole, mutta me taidetaan kokeilla tätä alkuun ehkä vähän kivisempää tietä, koska hei, mitä elämä olisi ilman pieniä (tai vähän isompiakin) haasteita? 

Tokoa ja RotuRace 2015

Viime tokotreenien jälkeen, kävimme kentällä omatoimitreenaamassa vielä toisen kerran. Koitan muistella, mitä tehtiin ja miten meni.

Mulla oli ennen kentälle menoa jo ihan ylivireinen adhd koira (Vilka siis) toisessa hihnassa, ja jo siinä vaiheessa tiesin, että kierroksia on saatava alemmas. Ja ajattelin, että possuilusta ei pääse kyllä ekana hommiin, joten Vilka tolppaan kiinni ja Siiri tekemään. No, se ei juniorin kierroksia tokikaan laskenut vaan se rupesi haukkumaan. Ja ottaen huomioon, että olimme joskus iltakymmenen jälkeen kentällä, missä vieressä on taloja, niin en voinut sen antaa louskuttaa, oli pakko käydä hiljentämässä se. Ei se hommiin louskuttamalla päässyt, mutta huomiotahan se sai, ja sen kyllä tiedostin jo siinä vaiheessa kun komensin. Toisessa hetkessä olisin sen antanut rätkyttää ja jos ei olisi lopettanut, olisi jäänyt hommat tekemättä kokonaan. Pääsi se hommiin sitten jossainvaiheessa hiljennyttyään, mutta kierrokset oli tässä vaiheessa niin taivaissa, että oli pakko käyttää hetki, jotta sain sen hallintaan.

Perusasentoa vahvistettiin edelleen pelkällä käskyllä, nyt oikeen keskityin pitämään kädet sivulla. Sujuu jo paremmin, mutta kuten seuraavissa ohjatuissa treeneissä sain huomata, se on kiinni tähtien asennosta ja tuulen suunnasta. Siitä lisää omassa postauksessa.

Seuraamista tehtiin ihan parin askeleen jutuilla, jotta saisi käskyä vahvistettua. Varmuutta tähän lisää nyt vaan.

Luoksetulossa tähän saakka V pysynyt hyvin, mutta nyt se ekan kerran varasti lähdössä! Ja siinä hetkessä ei edes ohjaajan aivot toimineet kun vasta jälkeenpäin, eli se odottamisen vahvistaminen _siinä_ hetkessä olisi ollut varmasti paikallaan. No, saatiin me onnistunut suoritus, ainoa, että vauhti hidastuu kun tulee kohti, koska rupeaa odottamaan lelua siinä vaiheessa. 

Paikallamakuu, mun inhokkiliike, joka sujuu kahden kesken ihan tosi kivasti. Vilka makaa rauhallisen oloisena, mutta kuitenkin tarkkaavaisena. Ryhmätreeneissä tässä on ongelma (yllätysyllätys), siitäkin lisää myöhemmin. Mutta aikoja pidentämään, jospa saataisiin ne ongelmat tännekkin, niin pääsisi korjaamaan. 

Kuva ©Ville Heinisuo

Sunnuntaina käytiin taas osallistumassa Roturaceen. Siis leikkimielinen koirien juoksukilpailu, jossa mennään neljän koiran joukkueissa ja luokat ovat minit, medit, maksit, jätit ja vinttikoirat. Radalla 80m suora joko vieheen perässä tai kutsuttuna, joukkueen hitain ja nopein aika pudotetaan pois ja kahden keskimmäisen aika lasketaan yhteen. Nopein joukkue voittaa. 

Meillä oli kultsujoukkue Ihan Yhtä Hyvä! ja teemana oli se, että kultsuista on moneen, meillä oli näyttelyharrastaja, rallytokoilija, agilitaaja (minä) ja nomeharrastaja. Oli kiva päivä, Vilkan aika oli joukkueen toiseksi paras, 8,52, en ottanut sille viehettä, joten jos ensi vuonna saadaan joukkue kasaan niin lähdetään (verenmaku suussa ;)) parantamaan aikaa :)

Kuva © Ville Heinisuo