Mennyt ja tuleva vuosi

Viimeisiä viedään, nimittäin päiviä tästä vuodesta! On aika hieman palata kuluneeseen vuoteen ja samalla suunnata katsetta kohti vuotta 2015.

Meillä ei ollut tavoitteita tälle vuodelle Siirin kanssa. Oli varmaan tarkoitus vaan nauttia elämästä ja pitää hauskaa, no sitä me ollaan tehty. Maailman mullisti elokuussa pieni energiapakkaus ja sen jälkeen ei olekkaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita puuttunut elämästä.

Siirin tavoitteet vuodelle 2015

* Pysyä terveenä.

* Pitää Vilka kurissa ja nuhteessa ;) Tässä on parantamisen varaa, Siiri on liian kiltti..

* Tokoilla omaksi iloksi, hassutella. 

* Korkata ehkä vetskukehät.

Vilkan tavoitteet vuodelle 2015

* Saada tekeminen tuntumaan kivalta. Tällähetkellä se on lähinnä sitä että mä teen sirkustemppuja ja koiraa kiinnostaa maassa oleva lumi enemmän.

* Noutojuttuja harjoitella enemmän. Palautusten kanssa jatkaa töiden tekemistä. 

* Jos eka tavoite saadaan kuntoon niin tutustua tokon uusiin sääntöihin ja opetella liikkeitä.

* Agilityn alkeiskurssille olisi kiva päästä, sitten kun fyysinen kasvu on siinä vaiheessa että voidaan osallistua.

* Kaikki riippuu tuosta ekasta kohdasta. Mutta. Saada koiratanssi koreografia tehtyä ja opeteltua. Mähän jo vitsillä sanoin kavereille että korkataan meidän koiratanssi kisaura ensi vuoden messarista. ;) Tai sitten ei.

* Metsästämään pakko-H:ta. 

Ohjaajalle tavoite vuodelle 2015

* Kärsivällisyyttä. 

Vilkan joulutarina

Pitkään jo puhuttu kummallisesta asiasta nimeltä Joulu, mikä kumma se mahtaa olla, tuumii Pikkukoira. Tuo Isoprinsessa sen varmaan tietää kun on tainnut monta kertaa sen nähdä, ei vaan suostu kertomaan, sanoo vaan että näet sitten omin silmin. Omistajakin laittanut jotain ihme juttuja meidän kotiin ja sanoo vaan että niihin ei saa koskea. Yhtenä päivänäkin se laittoi lattialle kumman näköisiä tyyppejä istumaan, niillä oli hassut hatut joita koitin vähän maistella kun Omistaja yritti vissiinkin ottaa jotain Joulukuvaa ja sitten se vaan tiuskaisi että ÄLÄ SYÖ, pyh, yritin vaan tutkia onko se Joulu jotain syötävää. Lähdin siitä pois kokonaan kun ei kerran pieni koira saa tutkia kiinnostavaa asiaa.

Maahan oli taas yöllä satanut sitä ihanaa valkoista ainetta, tämäkö se Joulu on, se valkoinen juttu jossa on ihana saada riemuhepuleita? Ei Isoprinsessa taaskaan suostunut kertomaan, katsoi vaan mua sen näköisenä että maltahan pentu odottaa. Ai minä vai? Omistajakin aina muistaa mainita kuinka toivoisi minulle ripauksen kärsivällisyyttä, vieläkö tässä pitäisi malttaa odottaa muka?! Se Omistaja lähti taas aamulla päiväksi johonkin, aina se lähtee, höpöttää vaan jotain että jonkun se täytyy rahaa teidänkin elättämiseen hankkia, pyh, loikoilu on kivempaa, vois sekin koittaa joskus. Jäin ihan tosissani pohtimaan mikä se Joulu on?

Se ei kaikesta päätellen ole mitään syötävää, eikä mitään minkä päällä voi hepuloida. Jossain vaiheessa se Omistajakin tuli kotiin, se näytti siltä kun olisi kävellyt maailman ympäri, oli silminnähden helpottunut ja mutisi jotain raskaasta päivästä ja siitä että alkoi Joululoma.
Mietin pohdin ja pähkäilin, ei en vaan keksinyt.
Seuraavana aamuna Omistaja heräsi taas aikaisin, ajattelin sen lähtevän taas sinne jonnekkin mistä se siitä rahasta höpöttää, mutta se sanoikin että nyt on Joulu! Olin heti valppaana kuin vain Pikkukoira voi, missä?? Haluan nähdä Joulun ja kysyä miksi se on piilotellut näin kauan! Omistaja huomasi yhtäkkisen hepulini (se on oppinut tuntemaan ne kun saan niitä aika usein, hups..) ja sanoi että ei, ei Joulua näe, sen vain tuntee. Meni vähän ohi ja yli ymmärryksen, mutta kun ei se Omistaja lähtenytkään mihinkään muualle kuin minun ja Isoprinsessan kanssa pitkälle lenkille ihanaan lumiseen metsään niin silloin sen tajusin, Joulu taitaa tarkoittaa hyvää mieltä ja yhdessäoloa, joten haluan toivottaa kaikille oikein taianomaista joulua! <3

Terveisin, Vilka (ja Siiri ja Omistaja-Minttu)