torstai 21. kesäkuuta 2018

Back in business


Yökukkujana ja tällä hetkellä vapaalla olevana tuli yhtenä iltana ajatus yötreeneistä. Eilen sitten toteutin tämän suunnitelman, pakkasin treenirepun ja lähdimme Vilkan kanssa kentälle 23.30. 

Mulla oli ajatuksena kokeilla ruutua kun viime sunnuntaina agilityn SM-kisoista tarttui vihdoin matkaan valkoiset ruutunauhat. Sannan kurssilla teimme huomion, että Vilka ei välttämättä hahmota ruutunauhoja kunnolla, toiset nauhat kun mulla on tummanliilat, joka on koiralle värinä hankala. 

Tietenkään pelkkä nauhojen värin vaihtaminen ei ongelmia poista noin vaan, mutta nyt voidaan taas vihdoin treenata ruutua kun siinä on jotain järkeä sitä tehdä. 

Aloitettiin siis ruudulla ja selvästi paremmin Vilka hakeutui ruutuun, tai edes sinne sisälle, kun toisien nauhojen kanssa jää ruudun eteenkin välillä. Mutta muuten sitä kyllä tahkottiin sitten oikein urakalla. 
Vilka ei ihan taas tiennyt, mitä siltä haluan ja sehän ratkaisee asiat juoksemalla, "jos jotain et tiedä, juokse" on neidin motto. Se juoksi ruudusta mun luokse ja loppujenlopuksi Vilkan ruutu oli sitä, että se juoksi ruutuun ja samantien pois. Jouduin aika voimakkaasti huomauttamaan, että tuo ei käy, mutta yhä se vaan jatkoi. Pidettiin tauko ja tehtiin muuta.

Ohjattua tehtiin vähän eri tavalla. Vilka edellisissä treeneissä jumitti kapulalle lähetyksissä, joten kotona keksin kokeilla vaihtaa kapulan leluun. Ensin oli kapula - kapula - lelu ja parin toiston jälkeen tein lelu - kapula - lelu. Ainoa riski mitä mietin, oli se, että Vilka jää leikkimään lelulla, mutta kokeiltiin silti.
Nyt ei jumittanut yhtään, vaan lähti ekasta käskystä ja käsimerkkikin oli jo maltillinen, menisi kisoissa ehkä läpi vielä, aiemminhan olen vielä hyvin voimakkaasti lähettänyt Vilkan kapulalle. Ja hienosti palautui lelu viereen ihan niinkuin kapulakin olisi tullut, eli ehkä voimme jatkaa välillä tällaisiakin treenejä.

Vaihdoin toisenkin reunakapulan leluun ja kävin viemässä kaksi kapulaa kauemmas taakseni. Vilka jää tosi vahvasti kiinni kapuloihin ja niin kävi nyttenkin. Rivissä oli siis lelu - kapula - lelu, ja kun lähetin oikealle, meinasi Vilka lähteä mun takaa hakemaan niitä kapuloita, jotka oln sinne hetki sitten vienyt. En poistanut kuitenkaan häiriötä, vaan kerroin, että se ei ollut se mitä halusin, odotin hetken ja merkkasin omalla katseella sen, mitä halusin Vilkan noutavan ja rauhallisella, vähän liioitellulla käsimerkillä lähetin oikealle. Ja lähtihän se ja siitä superpalkka. Tällaisia treenejä ehdottomasti lisää sitten kun ohjattu on muuten hyvällä mallilla, tarvii viljellä kapuloita siis itseni taakse ja koiran silti lähdettävä taaksepäin noutoon.
Mietin vielä viimeisen toiston tekemistä kapulalla, mutta toisaalta järkeilin niin, että nyt sillä jää selkeä halu lähteä ohjattuun suuntaan, joten jätettiin siihen. Treenattiin tällä kertaa vain oikeaa suuntaa. 

Palattiin ruudun pariin. Otin loppupalkan (=märkäruoka) taskuun, ajatuksena palkata sitten hyvin onnistuneesta sillä. No, sama ongelma jatkui vaan, palkkapurkki takaisin repulle, koska se veti nyt vielä enemmän koiraa mun puoleen ja otin myös alustan käyttöön ruutuun, halusinhan kertoa koiralle jotenkin sen, mitä siltä haluan. Ei olla pitkään aikaan käytetty ruudussa alustaa, koska mulla on sellainen tuntuma, että Vilka ei alustan kanssa ajattele muuta kuin sitä. Kyllä se alustalle osaa juosta, siitä ei ole kyse. Mutta tähän kohtaan se oli oiva apu, kun halusin koiran pysyvän ruudussa, en juoksevan sinne päättömästi ja sieltä pois. 
Alkuun Vilka ei tajunnut koko alustaa, tai ei osannut sitä hakea, sitten näytin sen ja nyt sain koiran pysymään ruudussa, pari kertaa ja palkka ja vapautus pois. Alusta pois ja nyt oli jo jotain ajatusta taas, vaikka paikka ei ollut optimaalinen. Jäin liioitellun kauaksi odottamaan ja kehuin koiraa läheyspaikalta rauhallisesti ennen kuin menin varsinaisesti palkkaamaan ja vapauttamaan. 

Kävin hakemassa loppupalkan uudelleen taskuun ja ajattelin, että palkka heti kun koira on hyvällä asenteella ja jää ruutuun eikä tule sieltä itsekseen pois. Ekalla tais jotain hölmöillä, mutta toka oli jo parempi ja siitä sitten loppupalkka. Jälkikäteen mietittynä olisin voinut hieman kauemmin odottaa, mutta nyt ainakin minimoitiin virheen mahdollisuus.


Täytyy jatkaa siis treenejä, nyt on taas oma motivaatiokin vähän parempi ja tällaiset yötreenit ovat kyllä ehdottomasti jatkossakin meidän ohjelmassa mukana, itse kun tunnetusti olen parhaimmillani iltamyöhäisellä.

torstai 3. toukokuuta 2018

Ohjaajan motivaatio ja sen puute


Tämä teksti tulee sisältämään nyt ihan omia pohdintoja ja ajatuksia, mitä on herännyt tässä.

Olen miettinyt paljon meidän harrastamista ja treenaamista. Treeneissä on aina ollut kivaa, niihin lähteminen ei ole ollut pakkopullaa, mutta tekemisestä puuttuu se jokin. Toki onnistumisista saa edelleen paljon iloa ja nimenomaan aitoa iloa. Ja puhun nimenomaan omasta tekemisestä. Tosin jos en itse anna 100% niin en voi sitä koiraltakaan vaatia tai odottaa ja väistämättä se tulee jossain vaiheessa näkymään myös koirassa. 

Pohdin syitä ja ratkaisuja tähän jatkuvasti. Yhtenä syynä voi olla meidän tämänhetkinen tilanne. Siirto avoimesta voittajaan on ollut isompi kuin kuvittelin, vaikka siitä on jutellut monien kanssa, jotka nyt tai joskus ovat saman vaiheen läpikäynyt, niin sen ymmärtää vasta konkreettisesti kun siinä vaiheessa on itse. Meillä se on nyt. En sano, että alempien luokkien liikkeet on saanut opetettua vasemmalla kädellä, mutta kyllä eron huomaa nyt ylempiin luokkiin siirryttäessä. 
Meillä tällä hetkellä ei ole yhtäkään valmista liikettä voittajaan. Voisinkin tehdä oman postauksen siitä, missä liikkeessä on mitäkin ongelmaa tai pulmaa. 


Toisena syynä näen sen, että yksi iso motivaatio eli ohjatut kurssit loppuivat. Toki nuo missä ollaan käyty, ei ole maailman ainoita kursseja. Meille haasteen aiheuttaa kulkeminen, ollaan täysin julkisten kulkuneuvojen sekä omien jalkojen ja tassujen varassa, mitä tulee liikkumiseen treeneihin. On ollut suorastaan lottovoitto kun ollaan päästy ulkokausilla ohjattuihin koulutuksiin lyhyen junamatkan ja pienten kävelymatkojen päähän. Toki tiedän, että kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin tämäkin. Tämä vaan tuli meidän kannalta tosi kriittiseen vaiheeseen. Mutta ihan loputtoman kiitollinen olen kyllä Sannalle, kun melkein 4 vuotta on meitäkin jaksanut opastaa ja neuvoa! 

Jotenkin kaikki iski mulle kun treeneissä Vilkan kanssa leikkiessä se oli vaan leikkimistä, eikä siinä itsellä ollut sellaista fiilistä mukana. Ja viime kesänä painotin itselleni sosiaalisen palkan merkitystä ennen varsinaista palkkaa ja ennenkaikkea sitä, että koiralle todella näytetään se, että ollaan tyytyväisiä. Ja ei se ettenkö olisi ollut treeneissä tyytyväinen Vilkaan. Itsestä vaan uupuu nyt sitä paloa tähän hommaan.

Joten olen miettinyt taukoa tokosta, olen miettinyt välillä jopa lajin jättämistä kokonaan, en ehkä lopullisesti, koska edelleenkin tavoite on saada Vilkasta tokovalio, mutta nyt sekin tuntuu sellaiselta pakolta. Tai että olen päättänyt että se TVA on se juttu ja niin tulee tapahtumaan
Olen miettinyt lajinvaihtoa, mutta ne mitkä kiinnostaa niin niitä ei joko voi harrastaa (agility) tai sitten esteenä on autottomuus. Pitäisi päästä johonkin porukkaan ja mahdollisesti sopia kimppakyytejä. 

Se voi olla, että teen tästä itselleni suuremman ongelman kuin se oikeasti on. Mutta jospa kaiken kirjoittaminen auki tänne blogiin saisi vaikka solmuja auki ja ongelmaa pienemmäksi myös oman pääni sisällä.

Halikaverina aina paras!

torstai 12. huhtikuuta 2018

Ulkotreenikausi korkattu

Tänä vuonna ulkotreenikauden korkkaus meni myöhäisemmälle kuin viime vuonna.
Eilen se kuitenkin päästiin korkkaamaan ja jotain kertoo lajiin hurahtamisesta, että pelkästään kentälle astuminen sai aikaan sen että olisin hyvin voinut osallistua Vilkan ilorallatteluihin lelun kanssa.

Vilka ei tosin ollut treeneissä yhtään oma itsensä. Sillä on nyt juoksut päällä ja todella toivon ilmiön johtuvan siitä. Koska se oli Vilkaksi todella flegmaattinen, sellainen normikoira. Teki se paljon muutakin pöllöä, mutta se että Vilkan into juosta lelun kanssa laantui ennen kun ehdin leikin stopata, on hälyyttävää. Mutta kädet kyynärpäitä myöden ristissä, että mokomat oireet häviävät aikanaan juoksujen loppuessa.
Meillä alkoi siis Sannan kisa/ongelmakurssi. Eli 15min aikaa ja sen saa käyttää vapaasti. Me keskitytään tuohon ongelmakohtaan ja aletaan purkaa talven treeneistä kasaantunutta ongelmalistaa.

Tunnari. Meidän ongelma on tässä se, että Vilka hakee piilotetun oman kapulan, mutta se ei osaa yhdistää sitä, että se on nimenomaan se yksi tietty kapula, mikä pitää tuoda. Se ajattelee sen noutona.

Tehtiin testi, piilotettiin Vilkalle 3 kapulaa, joista yksi oma. Lähetin hakemaan ja pohdinnat osuivat oikeaan ja Vilka toi kahdella ekalla kerralla vuorotellen ne kaksi väärää kapulaa. Kolmannella se oma kun vaihtoehtoja ei enää ollut.

Nyt treenilistalle se, että oma on ns piilotettu, eli jonkun esteen takana, mutta niin ettei koira joudu tonkimaan sitä mistään. Vieraat rivissä kauempana ja koira lähetetään niiden yli hakemaan omaa. Ja vieraiden kapuloiden riviä hilataan lähemmäksi omaa.

Seuraaminen. Ongelmana poikittaminen, joka johtuu väärästä paikasta perusasennossa. Vilka seuraa katsekontaktia, vaikka sen tulisi seurata mun vasenta jalkaa. Jännä homma, vaikka kontaktia on toki opetettu, en ole esim. (laiskuuttani) huomauttanut kontaktin satunnaisesta tippumisesta.

Perusasentotreeniä, eli koiran paikkaa taaemmas, korjaan koiran oikeaan kohtaan vasenta jalkaa liikuttamalla ja siis ihan pienesti liikautan taaemmas niin koira korjaa paikan lähemmäs oikeaa.

tiistai 27. maaliskuuta 2018

Taas yhdet treenit

Eilen käytiin taas hallilla, otettiin samoja juttuja kun edelliselläkin kerralla.

Jatkettiin tunnaria hajuerotteluna. Plääh, ei juuri edistytä tässä, enkä tiedä ymmärtääkö koira vieläkään yhtään mitään, mitä siltä odotan. Onneksi me päästään kohta Sannan kisa/ongelmakurssille, oikein osuva meille. Siis noi ongelmat. 

Merkillemenoa tehtiin pääasiassa ilman kosketusalustaa ja hienosti Vilka tarjoaa sinne menoa, jopa niin hienosti, että kentän laidalle heitetyt merkit saivat koiran tarjoamaan sinne menoa, vaikka oltiin tekemässä ihan muuta. Ideasta on siis saatu kiinni. Ehkä.

Kaukoja tehtiin etujalkatargetin kanssa ja välillä ilman. Löysin tähän myös uuden tavan kun kokeiltiin nenäkosketuksella käteen ja oikeastaan parhaat i-m vaihdot saatiinkin yllättäen tällä. Jatketaan, eikä vielä(kään) luovuteta niiden etujalkakaukojen kanssa. Hyvä siitä vielä tulee.

Ruutua tehtiin, vaikka päätin sen jättää hautomaan. Kokeiltiin vähän erilaista lähestymistapaa, jonka keksin kaverin treenivuoron aikana. Lähetin Vilkan kiertoon ja siitä vauhdista suoraan ruutuun. Paikka ei parantunut oleellisesti, mutta vauhtia saatiin lisää.

Lopuksi Vilka pääsi putkirallittamaan, jätin tarkoituksella kentälle suoran ja mutkaputken. Muistui mieleen taas kuinka paljon kaipaan aksaamista Vilkan kanssa, muutamista pelkistä putkikuvioista tuli jo eufoorinen olo, ja toisaalta taas ihan hirveän haikeaa. Oma pää kipuilee edelleen tämän asian kanssa, tai ei nyt mitenkään alituiseen, mutta silloin tällöin. 
Agility on kuitenkin laji, jota haluan harrastaa lähtökohtaisesti terveen koiran kanssa, joten jatkamme satunnaisia ilotteluja.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Mitä ollaan tehty

Ei tule musta koskaan bloggaria, tässä sen näkee taas kun päivitystahti on tätä luokkaa.

Hallitreenit 20.2:

Seuraamiseen kokeilin palkkaa kainalossa, Vilkan kanssa sitä ei ole koskaan ennen (eikä tämän jälkeenkään, hups) tehty, joten ihan se ei ymmärtänyt että lelu olikin mun kainalossa kokoajan. 
Vilka poikittaa ja edistää seuraamisessa edelleen. 

Kaukoissa kokeilin miten luonnistuisi takajalkatekniikka. Muistiinpanoissa lukee että harkintaan. Olenko harkinnut, no en. Edelleen luotan siihen että joku kaunis päivä joku naputtaa koiran pääkoppaan täydellisten etujalkakaukojen koodiston. 
Ei vaan, ollaan nyt vahvistettu etujalkatargettia taas ja kokeiltu vaihtojakin sen kanssa. Ei täydellistä, mutta parempaan päin.

Ohjattua tehtiin kahdella kapulalla ja tämä oli sellainen päivä kun koiran piti hakea oikea niin sanoin vasen, kädellä sentään ohjasin oikein, ja päinvastoin. Huomasinpas että koira lukee selkeästi mun käsimerkkejä, ihan sama vaikka meni vasen ja oikea iloisesti sekaisin.



Hallitreenit 18.3.

Seuraamisessa keskitytty mielialaan ja pätkiä videoitiin. Hieman yli-innokkuutta, mutta mieliala oli hyvä. 
Poikittaa edelleen, mitähän tähän keksii..

Ohjatussa tehtiin kolmella kapulalla. Tehdään kolmella kapulalla jo nyt siksi, että jos aloitetaan kahdella ja voittajaluokan jälkeen se keskimmäinen, mitä ehdottomasti koskaan ei saa hakea, yhtäkkiä ilmestyy sinne niin se saattaakin muuttua turhan mielenkiintoiseksi. Ehkä koirasta riippuen, Vilka ainakin on vähän sen tyyppinen, että näin saattaisi hyvinkin käydä.
Yksissä treeneissä keskimmäinen kiinnosti vähän liikaa, mutta tällä kertaa Vilka ei ollut huomaavinaankaan koko kapulaa siellä keskellä.
Haki suunnat tosi kivasti ja malttoi odottaa ennen lähetystä.
Perusasennot kapulan kanssa huonoja, vasemmalta tullessa parempi kuin oikealta.

Ruudussa oli oikeastaan ensimmäistä kertaa positiivinen ongelma. Normaalisti Vilka joko jää ruudussa vähän liian eteen tai jos vahvistettu lyhyen ajan sisään targetilla niin stoppaa itse aika hyvin. Tällä kertaa vetikin ruudusta yli ja stoppasi vasta kun käskytin. Olin itse siis myöhässä käskyni kanssa. 

Hallitreenit 25.3.

Otettiin uutena juttuna merkille meno. Merkkinä oli matala tötsä, jonka taakse viistosti laitoin targetin. Sheippasin siis vaan alustalle ja merkille menoa. Kokeilin myös ilman alustaa, koska osaahan Vilka nyt alustalle mennä. Lähti lyhyellä matkalla kyllä kohti merkkiä ja naksulla merkkasin tästä jo. Jatketaan treeniä. Käskysana tähän, mutta ei piste, koska sillä istui. 

Ruutua tehtiin, tässä vauhti huono ja paikka huono. Kokeilin palkkailla ruudun taakse, mutta ehkä jätetään ruutu hetkeksi, kyllähän se sen osaa jo aika hyvin.

Tunnaria ruvettiin tekemään uudella tekniikalla. Tähän saakka olen piilottanut omaa ja muut kapulat ovat olleet vaan kasassa vieressä. Vilka osaa kyllä hakea oman vaikeistakin piiloista, mutta kun se laitetaan muiden kanssa riviin niin sieltä tulee satunnainen kapula.
Kokeillaan hajuerottelua. 
Ensin oli vain oma, jonka nostoa vahvistin. Kokeilin lisätä yhden vieraan kapulan, mutta vielä vähän arpomista. Koira myös väsähti, joten lopetettiin onnistuneeseen suoritukseen ja jatketaan toisella kerralla. 


sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Toko - kauden ekat hallitreenit




Jes, vihdoin kausikortti halliin ja tänään ensimmäiset treenit.

Yritän samalla aloittaa blogin säännöllisemmän päivityksen, monta kertaa tehty lupaus tämäkin. Sen verran uudistusta on, että aloitin bujo-tyyppisen treenipäiväkirjan. Yksinkertaistettuna kirjoitan sinne suunnitelmat ja läpikäynnit ja samalla lisään "Treenaa näitä"-listalle kaiken, mitä kussakin treenissä on tullut esille. Toivon, että lista helpottaa seuraavien treenien suunnittelemista ja kertoo, mitä ollaan tehty. Pysyisi kokonaisuus hallinnassa paremmin. 
Samalla ajattelin, josko treenit siirtyisivät paremmin tänne blogin puolellekkin. En usko, että varsinkaan näistä omatoimitreeneistä on varsinaisesti hyötyä kenellekkään muulle, mutta joskus tänne on helpompi itse palata, puhelimella kun pääsee kätevästi katselemaan.

Tämän päivän suunnitelma oli tehty vähän siltä pohjalta, että se on muokattavissa hyvin herkästi tilanteen mukaan. Lähinnä siis sen takia, että en tiennyt yhtään, miten (uusi) halliympäristö ja treenitauko vaikuttaa koiraan. Treenikaverin loistava idea, metsälenkki ennen treenejä, vei kyllä pahimmat pöljäenergiat ja mulla oli oikein maltillinen koira treeneissä. 
Pysyttiin siis aikalailla suunnitelmassa. 

(c) Viivi Kiviniitty
Lämppäämisen jälkeen aloitettiin ruudulla, ongelmanahan on ollut eteneminen ruutuun asti, jää herkästi ruudun eteen. Nyt meni kivasti, intoa inasen liikaa kun lähti ekalla kerralla jo virittelysanasta. Otti myös häiriöitä ekoilla kerroilla kyykyssä kuvaamassa olevasta treenikaverista, tämä siis treenilistalle. Istui myös kerran ruutuun, vanha ongelma tämäkin, tekee silloin tällöin. Kävin palauttamassa seisomaan, kävelin pois, ja kävelin takaisin vapauttamaan.
Tokavikalla toistolla ehkä ekaa kertaa ikinä Vilkan kohdalla vauhti tippui, meni jotenkin varovaisesti (Vilkaksi siis). Seuraavan palkkasin pallolla ruutuun.

 (c) Viivi Kiviniitty
 Ohjatussa tehtiin kolmella kapulalla, etäisyydet oli pieniä. Kahdella ekalla haki keskimmäisen, todella harvinaista. Kävin näyttämässä vasemman kapulan, eikä sen jälkeen ongelmaa. Kapuloiden kanssa sivulletulot vinoja, treenilistalle, nämä yleensä Vilkan vahvuus. Muuten ihan kiva asenne tässä. 

Seuraamisessa tehtiin vasemmalle käännöksiä. Muutama askel eteenpäin, käännös ja tarvittaessa pieni peruutus, niin että koira joutuu hakemaan paikan oikein. Vilka edistää ja poikittaa seuraamisessa ja perusasennot on vinoja, eli aika paljon tekemistä jatkossa tässä.

Luoksetulon stopit, ekalla ei kuunnellut (ja itseltä ei tullut tarpeeksi vahvaa käskyä) ja tuli läpi. Tokalla kuunteli hyvin ja viimesen otin läpi. Näitä tehdään nyt, jotta saataisiin vauhti sellaiseksi, että on vauhdikas, mutta fysiikan lait eivät olisi esteenä näyttäville stopeille.

Loppuun tehtiin vähän erottelua. Haimme vähän jo EVL:n kiertonoutoa, kahden esteen välistä merkin kiertoa. Vilka on monesti lähtenyt kiertämään hyppyestettä, siis ei hyppää sitä, mutta kiertää koko esteen, hassu. Nyt haki kierron hienosti, mutta ekalla hyppäsi tullessa esteen, vaikka ei ikinä olla niin pitkälle tehty. Oikein periaattessa joo, mutta nyt haettiin vaan sitä kiertoa. Esteiden välistä kierto meni kivasti, mutta kun kasvatettiin välimatkaa niin jouduin käydä näyttämässä mitä haluan koiran kiertävän. Sitten onnistui pidemmälläkin matkalla. 

Mieliala oli ok koko treenin, teki 2 x 25min pätkää. 

tiistai 23. tammikuuta 2018

Tavoitteita tälle vuodelle

Siirin kanssa nautitaan jokaisesta yhteisestä päivästä, koitetaan pitää mummo virkeänä ja terveenä. Siinäpä sitä kohta 11-vuotiaalle tavoitetta :)

Vilkan pään menoksi olen suunnitellut seuraavaa:

Toko:

- Kaukot kuntoon. Etujalkatekniikka ontuu edelleen, nyt tehokuuri näiden kanssa.

- VOIvoi liikkeitä kohti kisakuntoa. Vielä on paljon tehtävää, mutta omaa treeniahdistusta 
helpotti tieto että 1.2.-30.4. välisen ajan me pääsemme treenaamaan halliin! Sittenhän kevät on jo pitkällä ja toivottavasti ulkokentille pääsee toukokuusta alkaen.

- Lisenssiasia sotki meidän kisatavoitteita. Vielä pohdin treenaanko koiran EVL kisavalmiiksi ensi vuodeksi ja kisaamme sitten vasta voittajassa. Tosin luulen ettei oma motivaatio riitä, joten vuoden loppupuolella mahdollisesti VOI startti. Koularia emme tästäkään luokasta kerää vaan EVL kutsuu meitä heti ekan VOI1 jälkeen.

Muita tavoitteita:

- Haluaisin päästä tekemään jotain nenäjuttuja, joko jälkeä tai noseworkia. Tai miksei molempiakin. 

- Mahdollisesti luonnetesti, jos osuu sopiva kohdalle


Ohjaajan tavoitteet:

- Pidä treenit monipuolisina, älä tylsistytä koiraa.

- Muista tekniikan ohella myös mieliala. 

 

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuosi 2017

Tavoitteena vuodelle 2017:
Siiri:
Saada lihaskunto takaisin. Koiran lihakset kuihtuivat kesän aikana, ja nyt niitä sitten kasvatellaan takaisin.
Iloita elämästä ja pysyä terveenä.

Siiri pysyi terveenä, oli välillä Vilkan treeneissä mukana ja pääsi kentälle hömppäilemään, eikä meinannut nahoissaan pysyä :)


Vilka:

Korkata tokon avoinluokka ja saada yksi AVO1:

Tämä me saavutettiin, kaikkien kesän vaikeuksien jälkeen henkinen voitto ja Uudenmaan piirimestiksissä se AVO1. Suorituksena erittäin tyytyväinen. 

Voittajaluokan liikkeet tutuiksi :

Tehtiin paljon voittajaluokkaa, jopa liikkuroituna ja kisamaisena (isommilla avuilla).

MH-luonnekuvaus ja/tai luonnetesti:

Vilka suoritti MH-kuvauksen hyväksytysti huhtikuussa. 

Tehdä säännöllisemmin jälkeä:

Jälki jäi kyllä ihan tyystin, valitettavasti. 

Saada kesäksi agility treenipaikka:

Saatiin paikka ja kerran ehdittiin käydä, sen jälkeen oli viralliset terveystutkimukset ja D/D lonkkatuomion saatuamme päätin jättää agilityn. Siitä ja päätöksestä enemmän: Liian hyvä ollakseen terve

Käydä virallisissa lonkka-, kyynär- ja selkäkuvissa + silmäpeilaus:

Toukokuussa käytiin, muuten priimaa, mutta lonkat sököt.

Iloita elämästä ja pysyä terveenä:

Jos nyt lonkkatuloksia oteta huomioon niin muuten Vilka pysyi suht terveenä. Jotain sillä keväällä taisi olla, mutta eläinlääkärikäynnit jäivät kahteen kertaan tänä vuonna, joista toinen siis nuo viralliset kuvaukset.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Suomi 100v 🇫🇮

Ihan älyttömästi olisi kirjoitettavaa, mutta tänään juhlitaan 100 vuotta täyttävää Suomea 🇫🇮❤️



sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Sannan valmennuskurssi

Ollaan nyt syyskuussa tehotreenattu Sannan valmennuskurssilla, ennen piirimestiksiä tehtiin kaksi kertaa kisamainen setti ja kaksi päivää ennen kokeita hiottiin vähän odottamisia kierrossa, ruudussa ja hypyssä.

Meidän viimeinen kerta, ja tätä myötä koko vuoden viimeinen koulutuskerta, oli toissapäivänä perjantaina. Takki oli aika tyhjä viime sunnuntain kokeen jälkeen ja pyysin Sannaa suunnittelemaan meidän pään menoksi jotain kivaa. 

Tehtiin voittajaluokkaa liikkuroituna, luonnollisesti, kun avoimen luokan hyvästelimme tuon yhden ykkösen jälkeen.

Aloitettiin hyppynoudolla ja sanoin, että en ole sitä nyt metallilla tehnyt ja nouto kyllä sujuu, mutta hyppy jompaankumpaan suuntaan tuppaa vielä unohtumaan. No hei, me olemme tehneet tätä ehkä yhden käden sormilla laskettavan määrän, niin ei kai mikään ihme.. 
Metskussa on vielä yksi kerros maalarinteippiä, joten siitäkin luonnollisesti päästävä eroon.

Ekalla kerralla Vilka muisti mennessä hypyn, mutta tuli kapulan kanssa kiertäen esteen. Uudestaan, taas mennessä muisti hypätä ja kun kääntyi kapulan kanssa, näytin kädellä, että haluan myös hypyn takaisinpäin, ja siinä ei mitään ongelmaa. Toistoja siis niin tulee rutiinia. :)

Sitten ruutu, tämähän nyt muuten on tuttua kauraa, mutta nyt tuli käsky ruudusta seuraamaan. Oli himpusti yli ruudun, mutta nyt ei nillitetty siitä. Hassusti ajautu vähän ulos, vähän tuli kaarrosta, joka ei Vilkalle ole tyypillistä. Mutta syy taisi olla se, että ennen meidän vuoroa tein ruutua ja targetti oli siellä, mihin ajautui, kun tehtiin eri suunnasta. Tuli ekalla käskyllä seuraamaan, vähän oli vauhtia liikaa tai jarrutus myöhässä, mutta eka kerta ikinä kun edes tehtiin tätä, aika makee!

Luoksetulo stopilla. Kaikki muuten ok, mutta stoppi valahti, koska liian kova vauhti vielä. Toistoja toistoja niin saadaan koirakin suhteuttamaan vauhti sellaiseksi, että on vauhdikas, mutta pystyy tekemään kunnolliset stopit. Mutta pysähtyi ekalla käskyllä, näitäkään ihan hirveästi ei olla tehty (ehkä 4-5 kertaa ennen tätä?)

Ohjattu nouto. Tässä sanoin "tarkkana", jolloin katsoisi ainakin ekan kapulan viennin. Seuruu merkille hyvä, samoin stoppi. Oikea kapula arvottu, ja vähän epäröi, eikä lähtenyt heti käskystä ja ehdin sanoa uudestaan "oik.." ja käsimerkki niin sitten jo lähti. 

Vitsi mikä tyyppi. Oliskohan ollu joskus keväällä tai alkukesästä kun aloiteltiin ohjattua ja hyppynoutoa treenaamaan ja luoksetulon stoppeja ihan nyt syksystä ja nyt teki ihan superhienosti kaikki! Pieniä kauneusvirheitä, mutta niistä päästään kun saadaan rutiinia, liikkeiden runko on jo hyvin selvillä. Sanna sanoi, että sen tekisi mieli itkeä mun puolesta kun katsoi Vilkan tekemistä, on se kyllä aika mieletön tyyppi! Nyt kun päästäisiin pitkälle syksyyn treenailemaan ulkona ja saataisiin hallipaikka niin tällä tahdilla meillä on voittajankin liikkeet jo hallussa!

maanantai 11. syyskuuta 2017

Uudenmaan piirinmestaruuskoe 10.9.2017

Kauan odotettu päivä koitti. Luulisi, että olisin ollut pelosta ja jännityksestä kankea, mutta yllättävän lungisti pystyin ottamaan. Oli siis aika ottaa selvää, mihin meidän taidot riittävät. 

Paikallaan istuminen 10:
Pää kääntyili hieman, mutta muuten rauhallinen. 

Liikkeestä seisominen 10:
Vähän oli ulapalla liikkeen alussa ja mietin jo mitä tästä mahtaa tulla. Vähän ennen liikkeellelähtöä pää kääntyi taaksepäin ja sanoin aika reippaan seuruu-käskyn. Havahtui ja lähti mukaan. Stoppi hyvä ja nyt ei ennakoinut loppuperusasentoa.

Merkin kierto 10:
Kaarroin aloituspaikkaan niin että sain otettua muutaman askeleen suoraan kohti merkkiä ja valmistelin sanomalla Vilkalle "kierto", jolla bongasi merkin heti. Lähti kivasti hyvällä vauhdilla, vähän turhan laaja kaarros kierron jälkeen, mutta toisaalta hyvä, koska märkä nurmikenttä niin turvallisuussyistä ihan hyvä näin.

Seuraaminen 8,5:
Paikka eli vähän turhan paljon, oli vinoutta ja myös vinoista perusasennoista tuomari sanoi loppupalautteessa. Kivalla asenteella kuitenkin koko kaavion ajan ja peruuttaminenkin sujui kohtuuhyvin.

Luoksetulo 10:
Tässä ei mitään. Vähän jännä oli maahanmeno, johtuiko märästä nurmesta vai mistä, mutta kuitenkin ekalla käskyllä. Malttoi odottaa mun käskyä ja totuttua vauhtia luokse ja kivasti perusasentoon.

Ruutu 9,5:
Tässä valmistelin kysymällä "missä?" ja bongasi hyvin. Lähetys oli yleisöön päin, mutta se ei Vilkaa haitannut. Hieno stoppi ja ekalla käskyllä maahan, jota vähän jännitin. On treeneissä mennyt istumaan monta kertaa. 

Hyppy 10:
Jäi hyvin odottamaan, malttoi käskyyn asti. 

Kaukot 5:
Eka m-i vaihto meille hyvä, maahanmenon teki "väärällä" tekniikalla, istumisessa liikkui taas ja maahan taas takajalat paikallaan kun etujalkatekniikalla pitäisi tehdä. Tämä olikin tiedossa ja lähtökohtana pidin että tämä menee nollille, joten 5 oli jopa plussaa. Ongelmat tiedossa, niitä ruvetaan nyt kunnolla työstämään. 

Nouto 9,5:
Taktikoin ja sanoin Vilkalle "odota" heti kun sain sen aloituspaikalle perusasentoon, juuri ennen kun liikkuri sanoi mitään. Ei se ollut sillä fiiliksellä, että varastaisi kapulalle, varsinkin kun ollaan tehty taas paljon kuuntelua tässä, mutta pieni varmistelu kuitenkin, kun se siinä kohtaa vielä on täysin sallittua. Nosto vähän huono, kapula pyöri, mutta siitä kuitenkin tosi siististi toisella yrittämällä ja vauhdikkaasti. 

Liikkeestä istuminen 8:
Tässä tietoinen päätös auttaa koiraa selkeästi, pieni hidastus ja omalla askelluksella autettu. Vaistomaisesti vielä kurkkasin vähän olan yli. 2p siis ihan ansaittu menetys, mutta tämäkin parempi kun puhdas 0 koko liikkeestä.

Kokonaisvaikutus 9,5:
Tuomari totesi, että positiivinen ongelma, koiralla on vauhtia ja energiaa ja on siksi hieman vallaton. Kuitenkin tykkäsi kovasti meidän yhteistyöstä ja se on aina se, mikä mieltä lämmittää eniten. 

= AVO1, 292p. KP.



Yhteinen kupla. Se klisee, mutta se ollaan nyt saavutettu aika kivasti tässä ja edellisessä kokeessa. Ja se on mielestäni se tärkein. Liikkeet opettaa koiralle, mutta mielentila ja yhteistyö onkin sitten toinen juttu. Varsinkin niin, että se kantaa myös kokeessa. Vilkalla ei tullut missään vaiheessa mitään vireen alenemista palkattomuudesta, taisi tietää, että kyllä se palkka sieltä tulee. Jännitystä toi vielä se, että mä tulin kipeeksi juuri ennen ja äänen riittämistä vähän jännitin, jos jotain. 

Tämä oli meille eräänlainen työvoitto. Kehässä kaikki oli sujuvaa ja vaivatonta, mutta kyllä sen eteen on tehty töitäkin tässä. Ja ottaa huomioon, että ihan tosissani siirsin jo realistiset haaveet avoimessa starttaamisesta puhtaasti ensi vuoteen. Ja se, että me startattiin kokeessa, jossa pyörii kaksi kehää samaan aikaan niin sekin on jo hirvittävän iso asia meille. Mä olen niiin ylpeä meistä yhdessä, tietysti ennenkaikkea koirasta :)