Hei me treenataan!

Me ollaan ahkeroitu tokon parissa, vähän niinkuin puolivahingossa. Tajusin tässä yhtenä päivänä että Siirin maahanmenosta on tullut  S U R K E A. Ollaan tehty tehotreenejä ja nyt jo alkaa koira painumaan maate ekalla käskyllä. Tehtiin myös i-m-s vaihtoja ja niistä on selvästi jäänyt tarkkuus pois kokonaan, tehtiin pienehköllä matolla niin että Siirin takatassut olivat maton reunalla niin nyt ihan konkreettisesti tajusin kuinka paljon se liikkuu vaihdoissa, hups..
Näillähän ei ole siis tavallaan mitään merkitystä, koska tokossa ei tulla kisaamaan koskaan, mutta mua vaan itseäni ärsyttää ja häiritsee kun ollaan lepsuiltu noissa ja nyt ne vaihdot on ihan kamalat. Nyt tehotreenataan ne kuntoon, ihan vaikka huvikseen, mutta täytyy korjata oma viitseliäisyyden puute!

Me ollaan ihan tosi laiskoja tekemään mitään, osasyy on se että meidän vakitreenikenttä on (suljettuna) ulkoluistelukenttänä tällä hetkellä ja se on tarpeeksi syrjässä, muita meille sopivia paikkoja ei oikeen löydy. Hyvä syy olla tekemättä mitään? :)

Mulla on ollut jo pitkään mielessä tehdä meidän koiratanssi koreografia valmiiksi, mikä ikuisuusprojekti se meille on! Pitäisiköhän tässä oikeasti skarpata. Käytiin messarissa kt-treeneissä ja tehtiin siellä ensimmäistä kertaa ikinä koreografiaa musiikin kanssa ja se oli ihan jumalattoman vaikeeta, en ehkä olisi ikinä uskonut miten hankalaan lajiin ollaan tokosta vaihdettu.. Kouluttajana oli Sini Eriksson ja tehtiin hänen nuoremmalle koiralle tehtyä koreografiaa. Ihan hirveetä yrittää pysyä musiikin tahdissa ja ehtiä tehdä kaikki ajallaan, ei helpoimmasta päästä tämä laji..

Kuvapäivitys

Kameraa tuli ulkoilutettua pitkän tauon jälkeen yhtenä päivänä kun aurinko näyttäytyi, tässä todisteita:

Siirin lempipuuhaa talvella on varastaa mun hanskat..

Tykkään susta niin että halkeen

Pelästyin eilen, pelästyin todella. En niinkään mitään ulkoista tekijää vaan sitä miten nopeasti aika menee. Tajusin eilen, että mun rakas riemupallo koirani täyttää reilun 3kk päästä jo 7 vuotta. 6 vuotta ei tuntunut vielä pahalta, mutta 7 alkaa jo tuntua, se tuntuu .. vanhalta. Tajusin sen siinä vaiheessa kun ohikulkija jäi silittämään Siiriä ja ikää kysyessään vastasin että täyttää keväällä 7, oli vastaus että aivan, niin vanha jo. Koska siitä on tullut näin vanha?! Mulla taitaa olla koirani puolesta paha ikäkriisi.. Muutenhan vanhenemista ei huomaa, sama pentu siitä löytyy edelleen mikä silloin -07 kesällä kasvattajalta haettiin, se on koira joka on päättänyt olla koskaan kasvamatta aikuiseksi. Onhan se toki järkeistynyt mutta vain juuri niissä tilanteissa, joissa ei sovi käyttäytyä kuin pahainen kakara, mutta heti tilaisuuden salliessa menee aikuismoodi pois päältä ja koiran valtaa kyltymätön pentumainen riemukkuus, se on kuin pallo joka on ääriään myöten täynnä iloa, riemupallo kuvaa siis parhaiten :) Mutta juuri siksi siitä niin tykkään, Siirin elämänasenteesta olisi oikeasti niin paljon itsellä opittavaa, se on vastakohtani, mutta ehkä juuri siksi niin täydellinen minulle. Se taito iloita pienistä jutuista, lenkillä koiran pistää ihan solmuun onnesta se kun ohikulkija hymyilee koiralle tai kun saa lapasen kantaakseen ja vastaan tulee ihminen jolle pääsee aarrettaan esittelemään, se on se ilo, jota purkittaisin tulevaisuutta varten jos mahdollista, elämäni koiran loppumatonta iloa jota se pyyteettömästi jakaa kaikille ♥