Tokoa, tokoa..

Tiistaina käytiin taas Sannan kurssilla, siellä aiheena oli paikkikset, hyppy ja merkin kierto.

Paikkis on meille se mulle harmaita hiuksia aiheuttava, joku ehkä ihmettelee, koska koira kuitenkin siellä on koko kevään ja kesän treeneissä poikkeuksetta pysynyt. Mutta. Se lonkalle valahtaminen, niin myös tällä kertaa ja huomasin sen vasta kun palasin jo koiran luokse, en siinä vaiheessa sitä enää korjannut. No okei, ongelma saattaa olla juuri siinä että kun siitä vaan huomautan enkä korjaa, joten ehkä otetaan tehotreeni tähän.
Vierestä lähti koira, Vilka silti pysyi joten siihen mulla on jo hyvin luottoa että pysyy, toki riippuu ihan häiriöstä ja kisoissa tilanne voikin olla jo ihan toinen.

Alokasluokan hypyn kanssa ollaan jo aika hyvällä mallilla, mitä nyt aksan mukaantulon myötä Vilka ottaa kierroksia hyppyesteestä sekä käy omatoimisesti tekemässä takaakiertoja myös tokohypyllä. Tähän selkeä valmistelu mukaan.
Nyt vaikeutettiin ja tehtiin vinohyppyjä ylempiä luokkia ajatellen, jätin koiran hyppyesteen taakse niin että se oli oikeanpuoleisen pystyriman (mikä se nyt on oikeasti, mitkä pitää varsinaisen riman paikoillaan? :D) kohdalle ja menin itse toiselle puolelle samaan kohtaan.
Tuli ekoilla kerroilla ohi, mutta pienellä käsiavulla muisti myös hypätä matkalla perusasentoon.
Näitä ruvetaan treenailemaan, ja ihan silmälläpitäen jo tässä vaiheessa EVL:n kiertonoutohässäkkää, koska siellä niitä vinohyppyjä kuitenkin tulee väistämättä. 

Merkin kierto, se minkä olen onnistunut totaalisesti pistää palasiksi. Meillä oli siis ihan hieno kiertoliike ennen, mutta ongelmana oli se, että Vilka teki hirvittävän laajan kaarroksen kiertäessään merkkiä. Tähän me saatiin Sannalta vinkki, että palkka lentää siinä vaiheessa yläetuviistoon kun koira on kiertänyt merkin. No, tätä tehtiin muutamia toistoja ja Vilka tottakai rupesi sitten odottamaan merkillä että koska se pallo lentää. Onnistuin siis vahingossa opettamaan koiralle aika täydellisen merkillemenon.. No, vähän vaihtelua treeniin niin että välillä palkkailin taakseni.
Mutta selvästi se on nyt hämmentänyt pikkukoiraa.

Valmistelin koiran, meillä se on "mennään tekemään merkinkierto", ja Vilka monesti tässä vaiheessa saattaa varastaa kiertoon, Sannan ohje oli, että sitä ei siitä huomauteta eikä kielletä, joten annoin mennä aina kun se vähääkään näytti että Vilkalla oli joku ajatuskin mukana lähtiessään.
Sanna antoi etäisyyden ja mun piti valmistella koira ja samalla kävellä merkkiä kohti. Itse huomaamatta kävelin aina vaan liian nopeesti, eli pitää muistaa hidastaa selvästi. Valmistelusta lähti muutaman kerran, matkalla melkein poikkeuksetta pysähtyi ja joko odotti palkkaa tai jäi kyselemään lisäohjeita. Niitä ei kuitenkaan saanut vaan tässä vaiheessa piti itse malttaa olla hipihiljaa ja antaa koiran miettiä. Ja kyllähän se sieltä joitakin kertoja löysi merkille ja palkka heti kun oli tötsän kiertänyt. 

Eli  k ä r s i v ä l l i s y y t t ä. Ja nimenomaan _ohjaajalle_. 

- Valmistelut AINA, ja aina uudestaan jos koira näyttää siltä että sillä ei ole hajuakaan mitä pitäisi tehdä. Aina. 

- Valmistellessa HIDAS eteneminen, ei tarvi juosta kohti merkkiä.

- Anna koiralle aikaa miettiä ja itse keksiä ratkaisu. Toki jos näyttää siltä että on ihan kuutamolla niin sitten pois ja valmisteluineen uusiksi koko juttu. 

Taas aksaamassa

Jeij, kolmen viikon juoksutauon jälkeen päästiin eilen taas aksaamaan! Mä en tiedä kumpi siinä omaa vuoroa aina odotellessa oli enemmän innoissaan, koira vai ohjaaja. Mä tosin en sentään ruvennut vinkumaan niinkuin eräät..

Meillä oli varakoutsit, koska molemmat meidän "omista" kouluttajista oli pois.

Ekalla pisteellä tutustuttiin ekalla kierroksella muuriin ja pituuteen. Meille niissä ei ollut mitään vaikeutta. 

Toisella kierroksella lisättiin sitten hyppy+ putki+muuri ja vähän yllättäviä ongelmia tuli putken kanssa. Toki kolme viikkoa taukoa ja ennen eilistä vasta kaksi aksakertaa takana ja putki oli vielä lisäksi mutkalla. En vaan osannut odottaa että putken kanssa tulisi pulmaa niin en sitten kokeillut suoralla putkella ensin. 

Lähinnä se putkeen meno oli se ongelma, sitten kun Vilkan sinne sain ohjattua niin kyllä se sitten oikein sen suoritti.

Ja sitten hyppy+pituus. Tässä ei mitään ongelmaa muuta kun pientä malttamattomuutta kun jätin hypyn taakse Vilkan odottamaan.

Toisella pisteellä oli aiheena kepit. Me ollaan niitä tehty vain kerran ennen eilistä, neljällä kepillä ja ohjureiden kanssa. Alkuun Vilka kävi ihan liian kovilla kierroksilla ja piti vähän rauhoittaa.
Kouluttaja oli keppien lopussa palkan kanssa ja Vilka tarvitsi aika paljon käsiapuja, mutta loppua kohden rupesi saamaan vähän jo ideasta kiinni ja asento parantui selvästi kun saatiin sen focus siihen että palkka on edessäpäin eikä niin paljon enää seurannut mun kättä.

Toisella kierroksella aiheena oli keinu. Meidän oli tarkoitus tehdä niin että kun keinu oli tuettuna, ohjaisin Vilkan keinulle matalalta ja saataisiin 2on2offia tehtyä kontaktilla. Vilka kuitenkin pomppi keinulaudan yli ja mun käden liikkeet oli liian hätäisiä eikä tästä tullut mitään :D
Tehtiin sitten ihan tarjoamisen kautta, eli aina kun kävi pompauttamassa keinun maahan, sai palkan. Keinu oli siis edelleen tuettuna toisesta päästä niin että keinulauta oli ehkä 10cm irti maasta.
Erehtyi myös tarjoamaan takatassujaan sinne, josta sai sitten ihan superpalkan.
Vahvistui taas käsitys siitä että Vilkan kanssa kannattaa ehdottomasti opettaa asioita tarjoamisen kautta, houkuttelemalla menee niin helposti pelkäksi säätämiseksi ja sähläämiseksi. Ja siinä pitää itse tietää tasan mitä tekee, Vilka nappaa kaikki pienetkin väärät liikkeet ja sitten on myöhäistä korjata kun itse tajuaa erheensä..

Kohdetyöskentelyä

Sanna järjesti eilen sunnuntaina kurssilaisilleen ilmaisen naksutin ja kohdetyöskentely-koulutuksen. Me toki ilmottauduttiin mukaan ja lähdettiin agilityn SM-kisojen livestreamin ääreltä kohti Jokelaa.

Aloitettiin ihan perusteista, pieni osuus teoriaa, joka oli aikalailla tuttua juttua.
Sanna näytti oman koiransa kanssa, mitä kohdetyöskentely ja naksuttimen käyttö käytännössä tarkoittaa. Toki tässä työtä tehtiin koiran kanssa, jolle naksutin ja tarjoaminen olivat tuttuja ennestään. Aluksi aloitettiin sillä että esillä oli namikippo ja Sanna kertoi koiralleen sanomalla vaan että "mun", että kipossa olevat nakit olivat Sannan, ei koiran. Sitten Sanna naksutteli vaan siitä että koira otti kontaktia ja aina heitti maata pitkin namin, poispäin itsestään. Tämäkin motivoi varsinkin saalisviettistä koiraa, kun palkka ei lennä tai tule suoraan suuhun.

Sitten otettiin targetti, se oli ennestään vieras koiralle ja alkutilanne siis on se että naksautetaan kun koira vain katsoo targettia. Siitä edetään sitten mihin nyt on tarkoitus edetä, jos tassulla koskettaminen, niin aluksi pienistä hipaisuistakin, vaikka ne tapahtuisi vahingossa.

Sitten harjoitus ilman koiria, Sannalla oli kädessään pallo ja meillä ohjaajilla naksuttimet. Piti arvioida, milloin pallo osuu maahan ja naksauttaa juuri sillä hetkellä kun pallo koskettaa maata. Ennakointi oli siis se the juttu.
Seuraavassa harjoituksessa vähän vaikeutettiin, Sanna heittikin pallon ylöspäin ja piti arvioida, koska pallo oli korkeimmillaan. Haastavaa! Piti seurata Sannan kättä, että aikooko heittää korkealle vai tekeekö vaan ihan matalan heiton.

Mutta summasummarum. Koiraa pitää osata lukea, jotta naksutinkoulutuksella saadaan toivottuja tuloksia, pitää oppia ennakoimaan ja niinkuin tarkkailtiin pallotehtävässä Sannan kättä niin yhtälailla sitä koiraa pitää tarkkailla.

Sitten omien koirien kanssa hommiin.

Vilkan kanssa naksutinta ollaan käytetty, joten sitä ei tarvinut erikseen siihen ehdollistaa enää. Aloitettiin kuitenkin mekin ihan siitä, että naksutin kontaktista. Siitä siirryttiin sitten oman targetin käyttämiseen, aika hyvin Vilka jo tarjoaa targetille menoa, vaikka ihan kovin montaa kertaa ei nyt olla sitä vielä otettu, aika uusi juttu meillä siis. Tai ollaanhan me sitä tehty, mutta nyt aloitettu ihan tosissaan targetin opettelu. 

Sitten vaihdettiin tasapainotyynyyn, kun sellainen oli kerrankin saatavilla. Aika hyvin Vilka tarjosi sillekkin, melkein heti löysi etutassunsa sinne. Takatassujen kanssa oli sitten vaikeampaa, ei meinannut millään ymmärtää, muutaman kerran hipaisi vahingossa ja vaikka niistä naksuttelin niin ei ruvennut vielä tarjoamaan varsinaisesti takatassujaan sinne.

Huomasi kyllä, että ei kauaa tarvitse koiran kanssa tehdä tällaista, missä se joutuu todella ajattelemaan kun se jo väsähtää. Täytyisi vaan vieläkin enemmän tehdä tällaista.

Sanna näytti myös kun on opettanut molemmille koirilleen nenäkosketuksen käteen ja sanoi, että se voisi  olla hyödyllinen meille. Me ruvettiin sitä opettelemaan ja aika pian Vilka rupesi tarjoamaan nenäkosketusta mun käteen, uskomatonta. Lähdettiin siis ihan siitä, että Vilka oli vähän matkan päässä ja vain katsoi mun kättä, naksuttelin siitä. Siitä se tuli lähemmäs ja hetken päästä koitti koskettaa kättä nenällä. Huipputyyppi!

* Koiraa ei kielletä naksutinkoulutuksessa, jos koira tekee jotain mitä siltä ei toivota, se jätetään huomiotta, koska koira on kuitenkin siinä ollut itse aktiivinen, eli se mitä siltä odotetaankin.

* Namit näkyville, ei piiloon taskuun. Opetetaan koiraa jättämään namit kertomalla että ne on ohjaajan.

*Palkka poispäin koirasta.

Missä mennään tokon osalta?

Nyt on tokon osalta blogin päivittäminen jäänyt niin pahasti jälkeen, että on mahdoton ruveta kirjoittamaan kevään ja kesän jokaisesta treenisessiosta erikseen. Me ollaan nimittäin treenattu nyt aika paljon, meillä on Sannan kursseista nyt menossa jo kolmas kolmen kuukauden sisään, siihen päälle sitten omatoimitreenit ja Jokelan omatoimiporukan treenit. Mutta jotta blogi ei aivan kuolisi pystyyn niin lienee korkea aika päivittää edes jotain siitä, mitä ollaan tehty tämän vuoden päätavoitteen (tokon osalta) eteen!

Koitan käydä liike liikkeeltä läpi, että missä mennään ja mitkä on ongelmat.

Seuraaminen: 
Aika hyvällä mallilla ainakin omasta mielestä. Toissaviikolla Sanna kysyi meidän ongelmat seuruussa ja keksin ainoastaan sen, että käännöksissä Vilka joskus istahtaa. Siihen saatiin neuvoksi tehdä ns. silmukoita molempiin suuntiin:

Lähtöpaikka siis violetti pallo, seuruutetaan silmukan läpi ja heti silmukasta ulostullessa (punainen rasti) palkkaus. Meille, kun ongelma on käännöksissä istuminen, palkka lennosta, eli ei koiraa perusasentoon.

Seuraamisessa ollaan tehty jo paljon alokasluokan kaavioita vaikeampia juttuja. Käännökset onnistuu sekä juoksussa, että hitaassa käynnissä, sekä sivuttaisaskeleita ollaan välillä treenailtu. Ne ovat vielä hakusessa, mutta näillä lähinnä haen vaihtelevuutta kaavioihin, jotta en tylsistytä koiraani ihan tyystin.

Liikkeestä maahanmeno:
Tämäkin liike suhteellisen hyvällä mallilla, ainoa ongelma, joka paljastui liikkuroinnissa, oli Vilkan ennakointi. Ensinnäkin reagoi jo liikkurin sanoihin liikkeen alussa "Liikkeestä maahanmeno, liike alkaa". Pyysinkin sitten painottamaan tota MAAHANmeno sanaa, ja parilla kerralla Vilka meni jo siinä kohtaa maihin. Tähän täytyy saada vielä toistoja ja varmuutta. Liikkeelle lähtiessä, se ennakoi jo tötterön kohdalla maahanmenon.
Muuten liike siis on hyvällä mallilla, Vilka kestää sen, että menen sen taakse ja nyt olen pari kertaa spurtannut sieltä juoksuun Vilkan ohi. Jokusen kerran lähti, mutta aika hyvin (Vilkaksi) kestää nykyään myös mun spurttailut :D 
Huomio itselle, Vilka kun tekee etujalkatekniikalla noi istumiset, maahanmenot niin mun täytyy koiran viereen palatessa mennä niin, että mun varpaat ja koiran varpaat ovat tasassa, koska muuten Vilka nousee liian eteen perusasentoon. 

Luoksetulo:
Pitkään aikaan ei olla kunnolla treenattu, mutta tämä aika varma. Kunhan vaan pysyy, eikä varasta ennen käskyä. Olen nyt jopa tehnyt pari haarahyppyä ennen tule- käskyä ja Vilka sen kestää, eikä lähde, joten aika luottavaisin mielin tämän suhteen. 
Tehtiin Sannan yhdellä kurssikerralla kunnon häiriöluoksetulot kun koiran matkan varrelle aseteltiin noutokapulaa, lelua yms. Mulla oli aika vahva luotto siihen, että Vilka sieltä tulee läpi, välittämättä häiriöistä, mutta siinä kohtaa kun pari edellistä koiraa haksahti niin pieni epävarmuus iski. Luotto koiraan kuitenkin kannatti, koska Vilka vilkaisi yhtä lelua, mutta tuli kyllä niin täysiä suoraan mun luokse kun ikinä tassuistaan pääsi :)

Kapulan pito:
Tähän tehotreeni auttoi ja meillä pidellään ohjatun noudon sekä metallikapulaa nyt aika kauniisti. Mä olen tullut siihen tulokseen, että en nyt sorvatulla kapulalla juuri treenaa, koska alokasluokassa ja käsittääkseni avoimessakin saa käyttää omaa ohjatun noudon kapulaa niin me mennään sillä. Varmuutta vielä siihen pitoon niin siirrytään sitten sorvattuun.
Vilka on nimittäin aika herkkis tässä, pienikin huomautus pureskelusta saa neidin sylkemään koko kapulan suustaan ja sen jälkeen siihen ei enää kosketa. Hirveä työ tehtiin ensin metallikapulalla, niin, että liikuttiin ja annoin kapulan koiralle, eikä se juuri koskaan silloin pureskellut. Sitten päästiin siihen vaiheeseen, että Vilka seisoi ja piti kapulaa, koska sen mielestä ei voinut istua kapula suussa. Ensin hakkasin päätäni seinään kun koitin saada sen istumaan kapula suussaan, mutta tarpeeksi kun hakkaa päätä seinään niin tulee se ihan sama-fiilis, niin tässäkin. Ajattelin, että asennosta viis, kunhan kapula pysyy suussa! Siitä sitten siirryin siihen, että koira seisoi, kapula suuhun ja siitä käsky istumaan, ja jossain vaiheessa palikat loksahteli paikoilleen ja koira rupesi itse tarjoamaan perusasentoa kapula suussa. Nyt onnistuu jo kapulan anto koiran ollessa valmiiksi perusasennossa, ainoa, että kestoa pitäisi tähän saada. Vilka rupeaa aika pian tuijottelemaan ympärilleen tyypilliseen tapaansa, kapula pysyy kyllä suussa, eikä sitä pahemmin pureskella. 

Hyppy:
Aika hyvällä mallilla tämäkin, mitä nyt aksan tullessa kuvioihin, rupesi koira tarjoamaan takaakiertoja tässäkin :D Tähän tarvitaan oikeastaan vain malttia ja sitä että kuuntelee mua eikä liikkuria. 

Kaukot:
Voi kaukot. Meillä nyt tässä treenin alla on etujalkatargetin opettaminen. Vilka periaattessa pystyy tekemään istu-maahan vaihdon liikuttamatta etutassujaan, mutta tarvitsee vielä selkeän ohjauksen kädellä ja sen ohjauksen pitää olla juuri oikeanlainen, pienikin liike väärään suuntaan saa koiran siirtämään toista etutassuaan. Myös m-i vaihdossa tulee pientä liikettä etutassuissa.

Paikkamakuu:
Vilka pysyy tosi kivasti treeneissä paikallaan, mutta valahtaa nyt turhan usein varsinkin häiriötreeneissä lonkalle ja mä en sitä haluaisi siltä hyväksyä, vaikka se yhden kerran asennonvaihdos on periaatteessa sallittu. Mutta kun se koira ei osaa laskea, niin kohtahan sille sitten on epäselvää että montako kertaa siellä saa sitä asentoa muuttaa. Haluan olla tässä(kin) mustavalkoinen koiralle ja olla hyväksymättä mitään liikehdintää. Tähän ei ole mitään taikakeinoa vielä löytynyt, jatkamme työstämistä siis.

Meillä alkaa siis liikkeet kaukoja lukuunottamatta olla aikalailla kisavalmiit. Meillä vaan on suuri ongelma kokonaisuuksien kanssa, edellisessä harkkakokeessa se karkasi kaksi kertaa kehästä liikkeiden välissä. Tämä on siis nyt se suurin syy, miksi me ei olla vielä kisattu. Syyskuuhun asti armonaikaa periaatteessa, koska silloin on rotumestaruustoko ja sinnehän me olemme menossa. Ennen sitä on kyllä jo katottu pari koetta, eli nyt ahkeraa treeniä vaan ja varmuutta ohjaajalle.