Tänään taas harkkatokoiltiin Jokelassa. Sain houkuteltua ystäväni mukaan, oli kiva nähdä pitkästä aikaa! :)
Luokkajärkkä oli EVL, ALO, AVO. Ja me Vilkan kanssa alon ainoina.
Ensin oli seuraaminen. Pidin koiran hihnassa, koska se on nyt muutamaan otteeseen karannut treeneistä milloin pallon ja milloin frisbeen perään. Olin itse luottavaisempi ja meidän tekeminen tuntui oikeasti kivalta! Pieniä juttuja siellä oli, vasemmalle käännös mm. oli huono, mutta ollaan taas sitä tosi vähän nyt treenailtu, joten ei ihme.
Liikkeestä maahanmeno taisi olla seuraavana. Nyt otin hihnan irti ja tässä meidän ongelma oli ja on, että Vilka ei mene maahan ilman apuja. Nytkin teki istumisen kautta sen ensin. Pysyi kuitenkin vaikka poistuin pidemmälle kun normaalisti! Perusasentoon taisi tarvita kaksi käskyä?
Liikkeestä seisominen. Ollaan ihan tosi vähän treenattu, seuraaminen kivaa, pysäytyksen tein niin, että annoin pysä-käskyn ja käännyin vaan koiran eteen. Jäi seisomaan ja pysyi kun siirryin viereen.
Luoksetulo. Jäi kivasti ja malttoi odottaa, matka ei ollut kovin pitkä, ehkä 6-7 askelta. Lähti hyvin, eikä törmännyt vaan tuli ihan tosi kivasti!!! En tuntenut edes hipaisua, joten ihan huippua, ilman mitään apuja *tuuletus!*
Hyppy. Hehheh, tätä ollaan otettu viimeksi edellisessä harkkakokeessa, joten tänään tehtiin se sitten kolme kertaa, ennen kuin onnistui. Ekalla tuli ohi ja meni suoraan Tuulin luokse. Tokalla tuli muuten vaan ohi. Sitten tehtiin välissä yksi niin, että kädellä autoin yli ja kolmannella se lamppu syttyi, aa tää se hyppy hei olikin! :D Voi pieni pönttö!
Noutoesineen pito ja kaukot jäivät tekemättä, koska ne on vaan edelleen niin kesken.
Paikallamakuut loppuun, tai me tehtiin makuu ja muut neljä teki istumisen. Mulla Vilkalla etupalkka, en käynyt välipalkkaamassa ja kyllä se siellä pysyi ja oli suht rauhallisena. Lonkalle valahti, mutta siitä en jaksanut nipottaa, tarvitaan vaan varmuutta nyt siihen pysymiseen. Vapautin suoraan maasta namikipolle ja sitten pidettiin bileet.
Mulla oli ennen suoritusta hirveän epävarma olo. Suorituksen jälkeen musta tuntui taas pitkästä aikaa siltä, että me tehtiin niitä töitä yhdessä. Kaikki virheet johtuivat siitä, että ei olla niitä asioita treenattu niin paljon, eli peiliin katsomisen paikka. Perusasennot olivat vinoja, niihin huomiota enemmän ja myös niitä perusasentoon nousuja esim. maasta yms pitää treenata enemmän.
Joka toisessa postauksessa todettua varmaan, mutta treeniä treeniä siis ;)
sunnuntai 16. elokuuta 2015
Tokon alkeet 1
Meillä on ollut jokseenkin huono tuuri tämän Sannan pitämän I-kurssin kanssa, edellisen sotki juoksut ja nyt aloituksen sekoitti kennelyskä, joka meidän taloon rantautui. Ensin Vilka köhi ja sitten Siiri. Noh, onnekas olen ollut, koska Siiri ei ole koskaan aikaisemmin sairastanut, eli 8 vuotta kuitenkin koirallista elämää takana ilman kennelyskää.
Noh, tokalle kerralle päästiin mukaan ja todellakin nyt aloitettiin ihan alkeista. Hassua kun ollaan jo treenattu yhden kurssin verran edistyneempien kanssa ja nyt sitten palattiin taas tänne alkeisiin. Aloitettiin ihan kontaktilla perusasennossa ja sen häiriköimisellä, eli vietiin käsiä koiran pään ulkopuolelle. Meidän pitäisi ehdottomasti tehdä enemmän kontaktinpito treenejä. Jotenkin ne vaan aina jää.. Ja nimenomaan pito, itse ainakin täytyy kiinnittää huomiota siihen, ettei palkkaa siitä kun kontakti sahaa.
Maahanmenoja tehtiin, meidän liikkeestä maahanmeno on tällähetkellä hyyvin epävarma. Tehtiin peruuttamalla ja siitä liikkeestä alas. Vilkalla näyttää kaukojen tekniikka iskostuneen päähän jo mikä näkyi tässäkin. Positiivista tietysti, että kaukojen treeni on tuottanut tulosta. Pitää vaan kiinnittää huomiota, että ei tee maahanmenoja istumisen kautta.
Sitten olin toivonut luoksetulon törmäämisongelmaan apuja. Lähtötilanne siis on se, että Vilka tuli niin sataa luokse ja ihan suoraan mun jalkoihin. Se ensinnäkin sattuu mua ja toiseksi, ihan turhat pistemenetykset kokeessa. Tähän saatiin Sannalta ohjeeksi laittaa vasen jalka hieman koukkuun, siis ihan pitää maassa mutta koukussa. Jos koira koskee siihen niin liioiteltu "aiiiii, jalka lähtee irti, sattuu"-reaktio. Matkaa ei otettu paljon, ja jo parin toiston jälkeen rupesi pikkuneiti ymmärtämään, että törmääminen ei ole ok. Sanna sanoi, että toinen vaihtoehto olisi rakentaa tötteröistä jotain esteitä, mutta niiden häivyttäminen on sitten taas oma hommansa. Ja henk.koht. en usko, että ne olisi ainakaan yhtä tehokkaita, voi olla että Vilka vähät välittäisi niistä.
Loppuun vielä paikallaolot. Nyt ei tehty liikkuroituna vaan rivissä ja jokainen teki kuitenkin itsekseen. Mä otin taas etupalkan, Vilka pysyi hienosti, mutta valahti lonkalle. Se on nyt se meidän ongelma. Mietin, voiko koira olla jumissa selästä niin, että ottaa sen lonkka-asennon mielummin? Vaikka se periaatteessa on kait sallittua niin en silti halua koiran lonkalle valahtavan.
Noh, tokalle kerralle päästiin mukaan ja todellakin nyt aloitettiin ihan alkeista. Hassua kun ollaan jo treenattu yhden kurssin verran edistyneempien kanssa ja nyt sitten palattiin taas tänne alkeisiin. Aloitettiin ihan kontaktilla perusasennossa ja sen häiriköimisellä, eli vietiin käsiä koiran pään ulkopuolelle. Meidän pitäisi ehdottomasti tehdä enemmän kontaktinpito treenejä. Jotenkin ne vaan aina jää.. Ja nimenomaan pito, itse ainakin täytyy kiinnittää huomiota siihen, ettei palkkaa siitä kun kontakti sahaa.
Maahanmenoja tehtiin, meidän liikkeestä maahanmeno on tällähetkellä hyyvin epävarma. Tehtiin peruuttamalla ja siitä liikkeestä alas. Vilkalla näyttää kaukojen tekniikka iskostuneen päähän jo mikä näkyi tässäkin. Positiivista tietysti, että kaukojen treeni on tuottanut tulosta. Pitää vaan kiinnittää huomiota, että ei tee maahanmenoja istumisen kautta.
Sitten olin toivonut luoksetulon törmäämisongelmaan apuja. Lähtötilanne siis on se, että Vilka tuli niin sataa luokse ja ihan suoraan mun jalkoihin. Se ensinnäkin sattuu mua ja toiseksi, ihan turhat pistemenetykset kokeessa. Tähän saatiin Sannalta ohjeeksi laittaa vasen jalka hieman koukkuun, siis ihan pitää maassa mutta koukussa. Jos koira koskee siihen niin liioiteltu "aiiiii, jalka lähtee irti, sattuu"-reaktio. Matkaa ei otettu paljon, ja jo parin toiston jälkeen rupesi pikkuneiti ymmärtämään, että törmääminen ei ole ok. Sanna sanoi, että toinen vaihtoehto olisi rakentaa tötteröistä jotain esteitä, mutta niiden häivyttäminen on sitten taas oma hommansa. Ja henk.koht. en usko, että ne olisi ainakaan yhtä tehokkaita, voi olla että Vilka vähät välittäisi niistä.
Loppuun vielä paikallaolot. Nyt ei tehty liikkuroituna vaan rivissä ja jokainen teki kuitenkin itsekseen. Mä otin taas etupalkan, Vilka pysyi hienosti, mutta valahti lonkalle. Se on nyt se meidän ongelma. Mietin, voiko koira olla jumissa selästä niin, että ottaa sen lonkka-asennon mielummin? Vaikka se periaatteessa on kait sallittua niin en silti halua koiran lonkalle valahtavan.
sunnuntai 2. elokuuta 2015
Megabileet koiran kanssa, ajatuksia harkkakokeesta
Huh. Käytiin tänään Sannan organisoimassa tokon harkkakokeessa.
Mua ensinnäkin jännitti ja mä mietin että pidä koira tyytyväisenä, pidä itsesi tyytyväisenä. Noh, se ajatus ei ihan vienyt loppuun asti, koska neidillä himppasen oli energiaa joka purkautui vetämisenä ja kaikkena muuna "kivana" toimintana. Eli jouduin antamaan palautetta, mutta annoin kyllä aika herkästi sitten sitä positiivistakin.
Vilka tietää reitin tuonne kentälle, joten se rupesi keulimaan ihan huolella jo paaljon ennen kentällemenoa. Sitten stop ja ihan etanavauhtia kohti kenttää ja koiran vire mahdollisimman alas, tai että ei ainakaan kiihdyttäisi itseään lisää sillä että puolijuostaan kentälle, kun kiirettä ei ollut. Mä vaan olen aikamoinen pikakävelijä ihan normaalistikin.
Mentiin ajatuksella, että liikkuroidaan kuten virallisissakin, mutta saa palkkailla, saa tehdä omalla tavalla. Me luonnollisestikin tehtiin alokasluokkaa ja jätettiin sieltä pois noutoesineen pito ja kaukot. Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että kummatkaan eivät ole vielä siinä kunnossa, että ne mitenkään onnistuisi, reilua koirallekkin näin.
Aloitettiin paikkamakuilla. Otin meille tarkoituksella namikipon, eli etupalkka Vilkalle. Ei mennyt ekalla maahan vaan vasta autettuna ja en käynyt palkkaamassa välissä. Valahti lonkalle ja lopulta nousi. Olin menossa korjaamaan kun aika olikin täysi. Laitoin kyllä maahan ja ensimmäistä kertaa nyt nostin perusasentoon ja vapautin kyllä kipolle. Hmm. Tavallaan olin hirmu tyytyväinen, ettei se jojoillut. Ensimmäinen kerta minuutti paikallaan ilman välipalkkaa. Ja se, että kehään tullessa Vilka jostain syystä riehaantui yhdestä koirasta, joka kaiken lisäksi vielä makasi Vilkan vieressä rivissä, ja neiti ei häiriköinyt muita. No, toki olisin voinut kieltää siltä loppupalkan, mutta näin nyt tälläkertaa.
Meille on tullut tästä vähän mörkö, mä epäilen, että se ei pysy häiriössä, tai siis toisinsanoen pelkään, että pilaa jonkun muun suorituksen, varmasti koira aistii sen. Nyt oli tosi rauhallinen kun en katsonut sitä ja yritin miettiä jotain kuviteellista kauppalistaa. :D Eli ohjaajan ajatukset kuriin.
Yksittäisliikkeissä oltiin suoritusvuorossa jo toisina. Aloitettiin seuraamisella, kaavio oli aika lyhyt, mikä oli kiva, mutta ai kun meni ihan haahuiluksi. Tein ihan tarkoituksella täysin palkkaamatta suorituksen aikana, ja se kyllä valitettavasti näkyi. Toki me ollaan treenattu aika vähän palkatta, joten, peiliin katsomisen paikka taas! Mutta silloin kun koira oli mukana, se oli kivannäköistä, eli töitä töitä!
Liikkeestä maahanmeno. Seuraaminen ihan ok, ei mennyt pelkällä käskyllä maahan, eikä pysynyt kun siirryin sivulta eteen. En tiedä mitä tässä tapahtui.
Luoksetulo. Malttoi odottaa, jes! Huomio meni kentän laidalle, mutta testin vuoksi annoin silti tule-käskyn ja kyllähän se kuunteli ja tuli taas hyvällä vauhdilla, suoraan päin, mutta sitä se tekee normitreeneissäkin että..
Hyppy. Malttoi tässäkin odottaa ja "hyppy"-käskyllä yli ja perusasentoon ilman mitään muita apuja. Jes! Meillä on siis yksi valmis liike ;)
Mutta.
Ehkä tärkein asia oli se, että okei, meidän suoritus meni alle odotusten. Tai ei itseasiassa kun tavoite oli että koira ei karkaa kehästä. Mutta noin suorituksellisesti, paljon parannettavaa. Me kuitenkin saatiin loppuun yksi hienosti mennyt liike ja siitä ilosta palkkasin jo kehässä lelulla ja juostiin yhdessä kehästä iloisina. Katselin siinä muiden suorituksia ja muistin taas sen, että ei ne EVL:n koiratkaan aina onnistu, miksi siis odotan sitä vuotiaalta koiralta, jolla ei helmikuussa ollut vielä juuri mitään hajua yhdestäkään tokoliikkeestä, paitsi ehkä perusasennosta ja parin askeleen seuraamisista. Mieleen palasi juurikin helmikuulta, Synnoven sanat: koirasi on juuri niin hyvä kun sen olet treenannut.
Ja itse olen taas henkisesti kasvanut, epäonnistuminen ei ole enää maailmanloppu. Mitä pirun väliä jos yksi koesuoritus menee pieleen. Tärkeintä ei ole se päämäärä (koesuoritus) vaan se matka, joka on kuljettu yhdessä. Huomasin sen EVL:ää seuratessa, siellä kun epäonnistuttiin niin naureskellen korjattiin eikä siltikään välttämättä onnistunut. Ja oikeasti faktahan on se, että niistä epäonnistumisista oppii eniten. Jos suoritus menee kaikkien taiteiden sääntöjen mukaan niin itse ainakin teen silloin varsinaista ajatustyötä huomattavasti vähemmän kuin niiden kertojen jälkeen, kun kaikki tai mikään ei ole sujunut. Itse voin ainakin myöntää että harvemmin tulee kysyttyä itseltä "Miksi me onnistuttiin?" Yleensä se on ihan päinvastoin, "Mikä oli vikana, miksi me ei tänään ylletty onnistumiseen?". Vaikka toki niitä onnistumisiakin pitäisi varmaan analysoida.
Katsotaan onko ajatukset vielä samankaltaisia kun se oikea koesuoritus joskus epäonnistuu ;)
Käytettiin tilaisuus hyödyksi muutenkin, ensinnäkin malttitreeniä odotella kehän laidalla. Välillä tehtiin jotain pientä. Mutta yksi minkä muistin oikeastaan kun kävelimme juna-asemalle, oli se, että koiran kanssa pitää pitää hauskaa. Mulle tuli joku ihme tarve vaan kesken kävelyn ruveta innostamaan ja kehumaan koiraa ja hetkessä meillä olikin käynnissä suuremman luokan megabileet yhdessä. Ja mikä hienointa, mulla oli sen jälkeen kuin eri koira hihnan päässä. Eli note to myself: Yllätä koira! Vilka oli tämän jälkeen vähän silleen, että "Mitä sitten, mitä tehdään??" ja näinhän sen pitää mennä, rikkoa rutiineja. Sama toistettiin asematunnelissa, ensin innostin koiraa ja sitten jo mentiin täysiä ylös ramppia laiturille ja meillä oli niiin kivaa! Kuulostaa ihan hullulta, mutta Vilka kyllä syttyy aika nopeasti tollaselle hassuttelulle.
Olen oppinut olemaan vertailematta itseäni ryhmätreeneissä muihin, siihen, jonka koira on FI TVA tai siihen joka kisaa SM-tasolla ja on siellä ollut viiden parhaan joukossa. Välillä tulee mietittyä, että sekin koira on melkein samanikäinen kuin Vilka ja mitä kaikkea sekin jo osaa.. Silloin pyrin aina miettimään, että me tehdään omaa juttuamme, miettimättä missä muut menevät. Tänään mua ei hävettänyt se, mitä kehässä tehtiin, en miettinyt, että miltäköhän tämäkin mahtaa näyttää ja voi ei. Ei, me käytiin tsekkaamassa, missä vaiheessa mennään ja mitä pitää vielä työstää.
Mulla oli tokomasennus ennen tämänpäiväistä harjotuskoetta, enää ei ole. Nyt mulla on sellainen olo, että hei me pystytään tähän!
Mua ensinnäkin jännitti ja mä mietin että pidä koira tyytyväisenä, pidä itsesi tyytyväisenä. Noh, se ajatus ei ihan vienyt loppuun asti, koska neidillä himppasen oli energiaa joka purkautui vetämisenä ja kaikkena muuna "kivana" toimintana. Eli jouduin antamaan palautetta, mutta annoin kyllä aika herkästi sitten sitä positiivistakin.
Vilka tietää reitin tuonne kentälle, joten se rupesi keulimaan ihan huolella jo paaljon ennen kentällemenoa. Sitten stop ja ihan etanavauhtia kohti kenttää ja koiran vire mahdollisimman alas, tai että ei ainakaan kiihdyttäisi itseään lisää sillä että puolijuostaan kentälle, kun kiirettä ei ollut. Mä vaan olen aikamoinen pikakävelijä ihan normaalistikin.
Mentiin ajatuksella, että liikkuroidaan kuten virallisissakin, mutta saa palkkailla, saa tehdä omalla tavalla. Me luonnollisestikin tehtiin alokasluokkaa ja jätettiin sieltä pois noutoesineen pito ja kaukot. Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että kummatkaan eivät ole vielä siinä kunnossa, että ne mitenkään onnistuisi, reilua koirallekkin näin.
Aloitettiin paikkamakuilla. Otin meille tarkoituksella namikipon, eli etupalkka Vilkalle. Ei mennyt ekalla maahan vaan vasta autettuna ja en käynyt palkkaamassa välissä. Valahti lonkalle ja lopulta nousi. Olin menossa korjaamaan kun aika olikin täysi. Laitoin kyllä maahan ja ensimmäistä kertaa nyt nostin perusasentoon ja vapautin kyllä kipolle. Hmm. Tavallaan olin hirmu tyytyväinen, ettei se jojoillut. Ensimmäinen kerta minuutti paikallaan ilman välipalkkaa. Ja se, että kehään tullessa Vilka jostain syystä riehaantui yhdestä koirasta, joka kaiken lisäksi vielä makasi Vilkan vieressä rivissä, ja neiti ei häiriköinyt muita. No, toki olisin voinut kieltää siltä loppupalkan, mutta näin nyt tälläkertaa.
Meille on tullut tästä vähän mörkö, mä epäilen, että se ei pysy häiriössä, tai siis toisinsanoen pelkään, että pilaa jonkun muun suorituksen, varmasti koira aistii sen. Nyt oli tosi rauhallinen kun en katsonut sitä ja yritin miettiä jotain kuviteellista kauppalistaa. :D Eli ohjaajan ajatukset kuriin.
Yksittäisliikkeissä oltiin suoritusvuorossa jo toisina. Aloitettiin seuraamisella, kaavio oli aika lyhyt, mikä oli kiva, mutta ai kun meni ihan haahuiluksi. Tein ihan tarkoituksella täysin palkkaamatta suorituksen aikana, ja se kyllä valitettavasti näkyi. Toki me ollaan treenattu aika vähän palkatta, joten, peiliin katsomisen paikka taas! Mutta silloin kun koira oli mukana, se oli kivannäköistä, eli töitä töitä!
Liikkeestä maahanmeno. Seuraaminen ihan ok, ei mennyt pelkällä käskyllä maahan, eikä pysynyt kun siirryin sivulta eteen. En tiedä mitä tässä tapahtui.
Luoksetulo. Malttoi odottaa, jes! Huomio meni kentän laidalle, mutta testin vuoksi annoin silti tule-käskyn ja kyllähän se kuunteli ja tuli taas hyvällä vauhdilla, suoraan päin, mutta sitä se tekee normitreeneissäkin että..
Hyppy. Malttoi tässäkin odottaa ja "hyppy"-käskyllä yli ja perusasentoon ilman mitään muita apuja. Jes! Meillä on siis yksi valmis liike ;)
Mutta.
Ehkä tärkein asia oli se, että okei, meidän suoritus meni alle odotusten. Tai ei itseasiassa kun tavoite oli että koira ei karkaa kehästä. Mutta noin suorituksellisesti, paljon parannettavaa. Me kuitenkin saatiin loppuun yksi hienosti mennyt liike ja siitä ilosta palkkasin jo kehässä lelulla ja juostiin yhdessä kehästä iloisina. Katselin siinä muiden suorituksia ja muistin taas sen, että ei ne EVL:n koiratkaan aina onnistu, miksi siis odotan sitä vuotiaalta koiralta, jolla ei helmikuussa ollut vielä juuri mitään hajua yhdestäkään tokoliikkeestä, paitsi ehkä perusasennosta ja parin askeleen seuraamisista. Mieleen palasi juurikin helmikuulta, Synnoven sanat: koirasi on juuri niin hyvä kun sen olet treenannut.
Ja itse olen taas henkisesti kasvanut, epäonnistuminen ei ole enää maailmanloppu. Mitä pirun väliä jos yksi koesuoritus menee pieleen. Tärkeintä ei ole se päämäärä (koesuoritus) vaan se matka, joka on kuljettu yhdessä. Huomasin sen EVL:ää seuratessa, siellä kun epäonnistuttiin niin naureskellen korjattiin eikä siltikään välttämättä onnistunut. Ja oikeasti faktahan on se, että niistä epäonnistumisista oppii eniten. Jos suoritus menee kaikkien taiteiden sääntöjen mukaan niin itse ainakin teen silloin varsinaista ajatustyötä huomattavasti vähemmän kuin niiden kertojen jälkeen, kun kaikki tai mikään ei ole sujunut. Itse voin ainakin myöntää että harvemmin tulee kysyttyä itseltä "Miksi me onnistuttiin?" Yleensä se on ihan päinvastoin, "Mikä oli vikana, miksi me ei tänään ylletty onnistumiseen?". Vaikka toki niitä onnistumisiakin pitäisi varmaan analysoida.
Katsotaan onko ajatukset vielä samankaltaisia kun se oikea koesuoritus joskus epäonnistuu ;)
Käytettiin tilaisuus hyödyksi muutenkin, ensinnäkin malttitreeniä odotella kehän laidalla. Välillä tehtiin jotain pientä. Mutta yksi minkä muistin oikeastaan kun kävelimme juna-asemalle, oli se, että koiran kanssa pitää pitää hauskaa. Mulle tuli joku ihme tarve vaan kesken kävelyn ruveta innostamaan ja kehumaan koiraa ja hetkessä meillä olikin käynnissä suuremman luokan megabileet yhdessä. Ja mikä hienointa, mulla oli sen jälkeen kuin eri koira hihnan päässä. Eli note to myself: Yllätä koira! Vilka oli tämän jälkeen vähän silleen, että "Mitä sitten, mitä tehdään??" ja näinhän sen pitää mennä, rikkoa rutiineja. Sama toistettiin asematunnelissa, ensin innostin koiraa ja sitten jo mentiin täysiä ylös ramppia laiturille ja meillä oli niiin kivaa! Kuulostaa ihan hullulta, mutta Vilka kyllä syttyy aika nopeasti tollaselle hassuttelulle.
Olen oppinut olemaan vertailematta itseäni ryhmätreeneissä muihin, siihen, jonka koira on FI TVA tai siihen joka kisaa SM-tasolla ja on siellä ollut viiden parhaan joukossa. Välillä tulee mietittyä, että sekin koira on melkein samanikäinen kuin Vilka ja mitä kaikkea sekin jo osaa.. Silloin pyrin aina miettimään, että me tehdään omaa juttuamme, miettimättä missä muut menevät. Tänään mua ei hävettänyt se, mitä kehässä tehtiin, en miettinyt, että miltäköhän tämäkin mahtaa näyttää ja voi ei. Ei, me käytiin tsekkaamassa, missä vaiheessa mennään ja mitä pitää vielä työstää.
Mulla oli tokomasennus ennen tämänpäiväistä harjotuskoetta, enää ei ole. Nyt mulla on sellainen olo, että hei me pystytään tähän!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)