Hiotaan liikkeitä 5

Viimeinen tokokurssikerta, nyyh! Mutta onneksi elokuussa jatkuu taas!

Aloitettiin liikkeestä istumisella. Mähän päätin opettaa Vilkalle istumisen uudestaan, eli etujalkatekniikalla sekin. On koiralle helpompaa (ehkä) hahmottaa stopeissa kun stoppaa etujalat paikalleen ja hinaa pepun alle. Eikä opettaminenkaan ollut kovin vaikeaa, ollaan sählätty noiden kaukojen vaihtojen kanssa, tai siltä se hyvin pitkälti on tuntunut, mutta jotain ollaan tehty oikein, koska Vilka tekee oikein nätin etujalat paikallaan istumisen jo!! Käskynä siihen tulen liittämään "top" jossain vaiheessa. 

Noutoesineen pito, liike joka tulee jo uudessa alokasluokassa vastaan. Meillä ongelmana on kapulan pureskelu ja nyt myös se, kun treenattiin tätä perusasennossa (senhän saa valita, onko koira edessä vai sivulla, mutta taas sitä kuuluisaa kokonaisuutta ajatellen mä opetan tämän perusasennossa, sinne ne kapulat jatkossakin tullaan palauttamaan) niin V nousi paikaltaan kapula suussa. Ja sitten varmaan painostin liikaa ja myöhemmin likka ei suostunut enää ottamaan koko kapulaa suuhun. Äh, pureskelusta huomautin siis sanallisesti. No, tätä ollaan treenattu ihan tosi vähän vasta.

Kaukot, meidän uusi suosikki, tai ainakin mun. Näiden vaihtojen treenaaminen tälläetujalkatekniikalla on niiin hauskaa (vielä). :D Nyt pitäisi tekniikkatreenien lisäksi miettiä myös niitä käsimerkkejä. Eli ohjaaja saa lisää mietintätöitä.
I-m vaihto on meille ehkä kaikkein vaikein, kaikissa muissa ollaan saatu edes etäisesti oikeaa liikettä muistuttavia vaihtoja tehtyä, mutta i-m vaihdossa Vilka lysähtää kyljelleen. Ja sehän on juurikin se vaihto, mikä uudessa ALOssa on. Tarpeeksi nopealla käsiliikkeellä sain Vilkan istumisesta tavallaan seisomisen kautta maahan, mutta aion yrittää tällä tekniikalla, koska muutakaan en ole keksinyt. Luotan siihen, että sen väliseisomisen saan kitkettyä sieltä ajan myötä pois, usko on kova ;)

Lopuksi paikallamakuu ja nyt oli sen verran hirveä paikallaololiike, että en aio palata siihen. Vilka ei pysynyt hetkeäkään paikalla, joten se siitä, kiitos.
Neuvoksi kuitenkin saatiin tähän etupalkka, vaikka koiran focus onkin palkassa niin, josko siitä kuitenkin olisi apua, yritetään, kunhan toivutaan paikallaolomasennuksesta!

Nojoo, tehtiin me loppuun Sannan neuvon mukaisesti vielä omatoimisesti paikallamakuita, kun seuraava ryhmä rupesi treenaamaan. Olin itse vaan jo aika turhautunut, joten aluksi saatiin onnistunut suoritus, sitten seuraavat meni taas ihan sekoiluksi ja kun päätin, että nyt lopetetaan onnistumiseen niin sitä vähän jouduttiin siinä hakemaan, mutta tuli se sieltä sitten. 

Hiotaan liikkeitä 4

Ah, taas odotettu maanantai ja ohjatut treenit! Oltiin samassa paikassa kuin sunnuntaina. 

Aloitettiin ihan keskustelemalla siitä, että jos etenee luokka kerrallaan, niin kokonaiskuva on vaikea hahmottaa. Ja juuri kun olin ennen treenjä lukenut taas uusia sääntöjä läpi ja silmäilemällä jo avointa ja ylempiäkin luokkia. Ihan sen takia, että en halua hinkata pelkkää alokasluokkaa, vaan yrittää nimenomaan hahmottaa kokonaisuutta. Meillä saattaa hetki mennä, että kisaamaan päästään, koska olen ne etujalkakaukot päättänyt (yrittää) opettaa, ja niissä todennäköisesti menee kauemmin opettaa kuin takajalkakaukoja. Joten ihan senkin takia en aio treenata pelkkää alokasluokkaa ensimmäiseen kisastarttiin asti.

Liikkeestä maahanmeno, me ei olla ikinä treenattu, mutta kun kokeilin mitä Vilka sanoo jos suoraan seuruusta käsken maahan, niin neiti painui maihin. On se kiva kun se ei perusasennosta mene ilman käsiapua maahan, mutta liikkeestä menee :D Sannan kanssa keskusteltiin käskysanoista ja etujalkakaukojen opettamisen vaikutuksesta juurikin esim. liikkeestä maahanmenoon. Mun pitäisi nyt jäsennellä omassa päässäni ensinnäkin käskysanat ja miettiä kokonaisuutta. Mikä käsky mihinkäkin. Ja miettiä jo myös liikkeestä istumista, koska se tulee uusissa säännöissä jo avoimessa luokassa. Ja opettaako sekin etujalkatekniikalla, mitä Sanna suositteli ja kun sitä hetken mietin, päätin että niin sen teen. Koska jos ohjaaja ei ole perillä, mitä tehdään ja miten, niin miten voi koiraltakaan odottaa sitä?

Omatoimisesti odotellessa treenattiin vähän peruutusta ja kaukojen vaihtoja. Peruutus sujuu parin askeleen verran, mutta pikkuhiljaa vaikeustasoa lisäten. Naksutin oli taas kiva kaveri tässä, pitäisi vaan enemmän muistaa käyttää. 

Hypyssä ohjaaja sai nuhteita kun auttoi koiran perusasentoon. Tiedostan sen ongelman, mun pitäisi varmaan teipata kädet jalkoihin kiinni. Ekalla kerralla tuli kivasti yli, tokalla yrityksellä kiersi ja kolmannella Sanna sanoi, että nyt otetaan ihan kisamaisesti, eli en saa auttaa yhtään. Jouduin ihan keskittymään itsekkin, Vilka just käskyn annettuani katsoi muualle, eikä lähtenytkään ekalla. Tokalla käskyllä tuli ja ilman apuja perusasentoon. Sanna sanoi, että tässä sen näkee, että koira osaa, kun vaan ohjaaja pitää itsensä kurissa, kielsi multa kaikenlaiset kädenheiluttelut. :D

Lopuksi ennen paikkamakuita otettiin vielä jakkaratreeniä. Eli meille ihan tuttu juttu, koiran etutassut jakkaralle ja kun itse liikkuu oikealle niin koira liikkuu samalla vasemmalle, näinköhän se nyt oli :D Meidän vuorolla Sanna kysyi, että osaako Vilka hakeutua sivu-käskyllä perusasentoon ja ekalla kerralla V hieman oikaisi, hyppäsi alas, mutta tuli kuitenkin perusasentoon niin, että tassut olivat jakkaralla, joten sai palkan. Sanna käski mua liikkumaan ja pyytämään uudestaan ja nyt pysyi tassut oikealla paikalla ja liikkui sivulle, pätevä!! Tätä ollaan kotonakin tehty kyllä, viime aikoina tosin vähän turhan harvoin. Eli jakkara taas esiin kotonakin. 

Paikkamakuut olivat meille tänään isoin ongelma. Vilka meni maahan, pysyi aina ensimmäiseen välipalkkaukseen asti ja sitten nousi. Eli meille nyt tehotreenit tähän!!

Otettiin myös ensimmäistä kertaa paikallaistuminen ja jäin ihan koiran eteen. Taisi siinäkin nousta. 

Vilka on tosi rauhallisen oloinen paikallaoloissa, siitä plussaa. Ja myös siitä, että vaikka se nyt on sikaillut niissä muuten niin ei kuitenkaan tähän saakka ainakaan ole kiinnostunut muista koirista, eli sekin on iso iso plussa. Eli jos lähtee niin kyllä se mun luokse on tulossa. Nyt vaan tehokasta treenausta tähän tämä viikko ja ensi viikolla sitten katsotaan mikä on tulos. Vaihdan tähän lopullisesti nyt käskyn, eli aloitetaan ihan alusta periaatteessa. Odota-käsky on vähän liian arkinen, eli se tulee helposti sanottua jossain lenkillä, siitä varmaan on lähtenyt se, että Vilka ei enää ole ihan varma, mitä siltä vaadin. 

Jos pedolle antaa pikkusormen se ei vie koko kättä vaan kaiken tehon

Kaksista eri tokotreeneistä tulee nyt kaksi postausta.

Eilen käytiin Jokelassa meidän sekalaisen treeniporukan kanssa tokoilemassa ja siitä nyt ensin juttua. 

Olin viettänyt koko päivän kotona koneella MM-tokon livestreamin äärellä, ja sen huomasi Vilkasta treenipaikalla. Teki mieli kääntyä samantien autolle ja ajaa kotiin. Pieni perkele kuvastaa varmaan parhaiten neidin käytöstä. 
Mä oon ottanut tavaksi nyt oikeasti suunnitella treenit, mutta eilen ei kyllä ollut mitään valmista suunnitelmaa tehtynä. Eli lähtökohdat olivat taas vallan loistavat. 

Oltiin tälläkertaa hieman eri paikassa, ja siinä on sopivasti hiekkakenttä ja nurmikenttä vierekkäin. Me tarvitaan nyt nimenomaan nurmitreeniä, joten sopi meille hyvin. 

Musta tuntui taas, niinkuin taannoin Golden Ringin tokotiimin järjestämässä koulutuksessa, että me oltiin palattu taas ihan alkuun siinä, että ympäröivä maailma kiinnostaa enemmän kuin minä. Ihan kun mulla olisi ollut käsissä taas se koira, jonka kanssa vasta havahduttiin ongelmaan. Mulle iski taas se epätoivo. Alkuun otettiin ryhmässä paikkamakuut ja me poistuttiin rivistä ennen kun edes koko liikettä aloitettiin. Koiraa kiinnosti liikaa vieressä oleva koira, joten en todellakaan jäänyt testaamaan, että mitä koira tekee kun jää ittekseen riviin. Poistuttiin taaemmas ja tehtiin varsinaisen rivin takana oma paikallamakuu. Motivaatio tavallaan laski entisestään, mutta toisaalta sisuunnuin ja päätin, että me ei nyt luovuteta. 

Ihan tarkkaan en muista, mitä kaikkea tehtiin vielä ennen taukoa, mutta ihan pieniä juttuja, kontaktia, seuraamisen vasemmalle käännöksiä. 

Meillä oli nyyttäripiknik-treenit, ja juotiin rose Pommaccia skumppalaseista, koska oli tarkoitus juhlistaa SM-menestyjiä treenien yhteydessä, mutta valitettavasti kumpikaan heistä ei päässyt paikalle. Meillä oli kuitenkin kiva piknik ja maittavat eväät. Vilka oli kauempana tolpassa kiinni ja hetken se jaksoi siellä vähän protestoida kaivamalla nurmikkoa (jätin huomioimatta, vaikka mietinkin, että minkäköhänlainen kuoppa sinne syntyy), lopetti kuitenkin aika pian ja odotti loppuajan tosi nätisti hiljaa!

Evästauon jälkeen otettiin merkit ja mentiin vähän kauemmas nurmikolle tekemään pari luoksetuloa, tässä tai tauon aikana tapahtui jokin merkittävä muutos. Vilka taas varasti lähdössä, mä en ymmärrä miksi se tekee niin, tai ymmärrän joo, se ei tiedä mitä "odota" tarkoittaa. Mutta kun palautan sen varastamisen jälkeen takaisin ja teen pari kertaa pelkkää odottamista, koira toimii. Kun taas olen miettinyt että otan luoksetulon, koira varastaa. Vilka lukee mun ajatukset?
No saatiin me taas pari oikein kivaa luoksetuloa tehtyä, Vilka lähtee kivasti, vauhti on hyvä ja perusasentoon osaa jo hakeutua suht hyvin. Vielä kun tuon varastamisen saa pois niin meillähän on ensimmäinen valmis liike tässä!

Sanna oli ottanut molemmat hypyt mukaan, joten päästiin tekemään avohyppyä. Otin ihan alkuun pari kertaa niin, että liikkeessä pyysin Vilkan hyppäämään, koska tämä oli ensimmäinen kerta avohypyllä, ekalla kerralla Vilka alitti riman. Miksi koira, joka muuten tykkää pomppia kengurun lailla, ahtasi itsensä riman ALI? :D Voi pöhkö. Tokalla kerralla kuitenkin sain sen yli.
Luoksetulohyppynä käytin ensin sivu-käskyä ja tämä Vilkan mielestä tarkoitti esteen kiertämistä. Pöhpöh, palautus takaisin. Kokeilin toisen kerran ja taas sama. Vaihdoin käskyä "hyppy"-käskyyn ja sieltähän se pinkaisi yli niin hienosti! 

Tehtiin vähän kaukojen vaihtoja, pikkuhiljaa sitä ideaa Vilkalle, että ne etujalat pysyisi paikallaan. Katsotaan nyt mitä tästä tulee.. 

Loppuun vielä vähän seuraamista. Ai vitsi, mä en tiedä, MITÄ koiralle on mahtanut tapahtua, mutta se seurasi kauniisti, ei poikittanut ainakaan mun silmään ja piti kontaktin! Ja mulla sai kädet mennä vapaasti, eikä niissä ollut namin namia. WAU! Ihan lyhyttä pätkää siis otetaan edelleen, mutta ihan v-a-l-t-a-v-a harppaus eteenpäin! Sanomattakin selvää, että tässä vaiheessa todella oli sellainen fiilis, että kannatti tulla ja kannatti olla eikä luovuttaa. :) Lopetettiin meidän superfiilikseen.

Kentällä oltiin kolmisen tuntia ja mietin, että Vilkalle täytyy tehdä tällaisia treenejä enemmän. Olla siellä kentällä ja osoittaa, että hommia pitää ja kannattaa tehdä, vaikka ympärillä olisi tai tapahtuisi mitä. Antoi uskoa siihen, että kyllä se kova työ palkitaan. Me pystytään tähän, ihan varmasti!

Ja niinkuin ystäväni mulle totesi "Eikö treenaaminen olis kamalan tylsää jos se olis niin helppoa?!". Niinpä :D

Vilkan synttärikakku

Meillä vietettiin viime viikolla synttäreitä, kun lauman nuorin jäsen saavutti yhden vuoden iän! Ajattelin Vilkasta kirjoittaa pidemmän postauksen ja meidän tähän astisesta yhteisestä taipaleesta, mutta kirjoitan ensin tästä syötävästä osasta synttäreitä. Samalla osallistumme Hurttahuoneen kokkaa koiralle-haasteeseen!

Vilkan 1-vuotiskakku rakentui seuraavasti:

Purkki koiranruokaa

Lisäksi tarvittiin lautanen ja pari piparkakkumuottia

Lusikoin koiranruokaa muotin sisään ja painelin tiiviiksi

Kuorrutus tapahtui jääkaapista löytyneellä Turkkilaisella luomujogurtilla

Lusikoin jogurttia sopivan kerroksen ja koitin saada sen nätisti siihen

Koristelin kakun kuivalihalla

Ja päälle tottakai yksi kynttilän virkaa toimittanut rouhetikku

Eikä talouden toistakaan herkkusuuta jätetty ilman, Siirille oma pikkukakku

Ja sitten vaan ääntä kohti!

Hiotaan liikkeitä 3

Tänään oli taas treenit. Ai että, mä nykyään niin odotan maanantaita, ja joka kerta olen tullut treeneistä uutta intoa puhkuen! En ole ollenkaan sellainen, joka jaksaisi yksin hinkata kentällä tokoa pitkään, vaan välillä on pakko päästä ohjattuihin treeneihin. 

Kentällä kerkesin taas moneen kertaan tuumia, että mitä ihmettä mä teen ton koiran kanssa. Kerroin sen koiralle ja se vaan tapittaa silmiin, voi huoh.. 

Aloitettiin jäävillä, joista käsittelyssä tänään seisominen. Hiukan hakusessa vielä on, että käsky todella tarkoittaa, että jäädään seisomaan. Ottaen huomioon meidän treenimäärä niin olisi hölmöä odottaa mitään muuta. 

Omatoimisesti otettiin seuruuta ja jos kentällä olisi ollut seinä, olisin varmaan käynyt hakkaamassa päätäni siihen. Voi poikittaminen! Käsi oli normaalisti alhaalla, mutta silti koira on sellaisessa asennossa, että kun yrittää kääntyä vasempaan, se jää auttamattomasti jalkoihin. Neuvoja otetaan vastaan? Mitä mä teen sen kanssa, ilman, että mun täytyy tehdä mitään 30 askeleen suoria normaalissa käynnissä. En aio pilata Vilkan motivaatiota seuruuseen, jos se on vältettävissä mitenkään.
Myöhemmässä vaiheessa kokeilin palkan paikkaa selvästi irti kropasta, mutta kohta mulla on ongelmana taas sen namikäden saaminen normaaliin paikkaan. Ja tehtiin pari lyhyttä suoraa, johon sisällytin juoksuosuuden ja musta siinä kohtaa paikka oli vähän parempi, ei niin pahaa poikittamista. Ehkä Vilka haluaa vaan kertoa, että vauhtia tää on tylsää. :D

Hyppy, iloinen yllätys tänään. Vilka oli kyllä oikea röyhkimys, varasti varmaan 3 kertaa.. Mutta iloinen yllätys sikäli, että kun vihdoin malttoi odottaa (sivuhuomautuksena, tänään oli hieman havaittavissa pientä yli-innokkuutta, joka näkyi juurikin varastamisena odotteluissa yms.) niin tuli hienosti sivu-käskyllä yli, eikä edes yrittänyt kiertää! Ja ihan fiiliksissä se sieltä tuli, toisella yrityksellä vähän taas varasti (mur), koska oli vaan niiiin siistiä! Mua lähinnä vaan nauratti ja yritin epätoivoisesti pitää sen omana tietonani. Sain mä sen tirskahduksiltani sen pysymään ja toisen kerran tultiin hieenosti yli. Hieman este kolisi, mutta se johtui luultavasti vaan siitä kun Vilka oli niin innoissaan ja liian lähellä estettä, jotakuinkin 2m päässä. 

Hypyn jälkeen treenattiin omatoimisesti odottamista. Nyt pysyi hienosti.

Luoksetuloissa ei juurikaan mitään ongelmaa, hienosti jäi. Ainoastaan nyt perusasennossa pysymistä täytyy treenata, lähti jo kerran kun ei hetkeen tapahtunut mitään. Mutta tuli luokse vauhdilla ja autoin perusasentoon. Sanna sanoi, että se tulee nyt ihan kohti, mutta oppinee ajan kanssa hakeutumaan vähän sivulle, kun vaan ohjaaja (krhm) uskaltaa ottaa pitkiä luoksetuloja suoraan sivulle. 

Loppuun vielä paikallamakuut seuraavan ryhmän koirakoiden kanssa. Perusasennossa pysymisessä vaikeuksia kun odotettiin että kaikki pääsevät riviin. Autettuna maahan. Siinä pysyi hienosti, välipalkkailin. Vieressä ollut koira näki jonkun ja säpsähti (pysyen kuitenkin maassa) ja mulla sydän jätti lyönnin välistä, mutta Vilka tyytyi vain katsomaan mikä toiselle tuli, kävin palkkaamassa siitä, pätevä!

Sitten juostiinkin junalle kun oli 8min aikaa, mutta kuinka ollakkaan juna oli myöhässä, joten asemalla tuli odottelua siltikin. 

Olispa aina maanantai ja kestäisipä tämä kurssi pidempään!

Hiotaan liikkeitä 2

Maanantaina oli taas ohjattujen tokotreenien aika. Mua hirvitti ennen kurssia, kun ei oikeesti oltu tehty paljon mitään, mutta nyt musta tuntuu että jo kahdessa viikossa ollaan edetty tosi paljon! Huikeaa :)

Aloitettiin seuraamisella. Jokainen sai ottaa itsekseen pieniä pätkiä, jossa paljon vaihteluita ja Sanna yksitellen kutsui sitten tekemään pientä pätkää liikkuroituna. Vilka meni itsekseen tehdessä jossain vaiheessa ihan lukkoon ja sille "sivu"-käskykin meni ihan ohi korvien, tai sitten se teki jotain iiihan muuta. Eikä käsiapukaan auttanut ymmärtämään, tästä siis päätelmä edellisessä postauksessa että käskyjen toimivuus on kiinni tähtien asennosta jne. Mä en tiedä, mikä tuli, ilmeisesti (=todennäköisesti) vaadin liikoja koiralta ja se ei enää tiennyt mitä tehdä, onnittelut itselleni siitä!
Liikkuroituna meillä meni ihan kivasti, ohjaaja vaan sai moitteita kun palkkakäsi oli liian ylhäällä. Poikitus luultavasti johtuu ihan siitä. Nyt vaan käsi alas ja tehokkaasti häivyttämään namia, helppoa, eiku.. Ja kerrottava Vilkalle, jos se meinaa tökkiä namikättä, että se ei ole hyväksyttävää käytöstä pikkutyypiltä. 

Sitten vuoroon hyppy, yksitellen taas tekemään ja muut sai sillä aikaa tehdä luoksetuloja. Taas oli merkkejä, jotta koirat tottuvat jo tässä vaiheessa että niitä siellä on, eikä hämäänny niistä. Vilka varasti taas, mur! Nyt kävin viemässä takaisin, ja otin uudestaan niin, että en kutsunut luokse vaan kävin palkkaamassa pelkästä odottamisesta. Sai siinä pari kertaa vain odottaa ja lopuksi otin vielä ihan luoksetulon ja nyt malttoi olla. 

Hypyssä sanoin meidän kokeilleen ihan matalalla esteellä ja silloin Vilka ei oikeen ymmärtänyt hypätä kunnolla ja kolautti vähän esteeseen. Sannan kanssa tultiin siihen tulokseen, että parempi sitten pitää vähän korkeampana, kenguru kyllä pääsee yli, siitä ei ollut epäilystä. Otetiin luoksetulohyppynä, ja ensin V yrittikin kiertää koko hökötyksen, mutta kun Sanna meni blokkaamaan neidin kiertoyritykset, saatiin muutama tosi hieno loikka yli ja superkehut! Nyt vaan pitäisi kotona väsätä hyppyeste..

Juteltiin vielä kaukokäskyistä, ja Sanna kysyi onko kukaan ajatellut opettaa kaukoja etujalkatekniikalla ja mähän sitä oon miettinyt, koska kaikkea täytyy kokeilla. Sanna sitten sanoi että harva ajattelee, mutta perusasennossa ja paikallaolossakin täytyy miettiä se miten koira menee maaten. Noh, olenko tätä ajatellut, öö en. Eli nyt olen jo opettanut koiran menemään maahan niin että takatassut pysyy paikallaan eli pitäisi lähteä kääntämään ihan toisin. Mutta yllytyshullu (ja vähän pimee) kun olen niin siinähän sitä haastetta on. Eipähän ole kiire kisaamaan kun näitä tarvitaan jo uudessa alokasluokassa :D Sanna sanoi, että niiden opettaminen kestää kauemmin mutta ne palkitsee sitten myöhemmin luoksarin stopeissa yms. Mutta summasummarum, oikotietä onneen ei ole, mutta me taidetaan kokeilla tätä alkuun ehkä vähän kivisempää tietä, koska hei, mitä elämä olisi ilman pieniä (tai vähän isompiakin) haasteita? 

Tokoa ja RotuRace 2015

Viime tokotreenien jälkeen, kävimme kentällä omatoimitreenaamassa vielä toisen kerran. Koitan muistella, mitä tehtiin ja miten meni.

Mulla oli ennen kentälle menoa jo ihan ylivireinen adhd koira (Vilka siis) toisessa hihnassa, ja jo siinä vaiheessa tiesin, että kierroksia on saatava alemmas. Ja ajattelin, että possuilusta ei pääse kyllä ekana hommiin, joten Vilka tolppaan kiinni ja Siiri tekemään. No, se ei juniorin kierroksia tokikaan laskenut vaan se rupesi haukkumaan. Ja ottaen huomioon, että olimme joskus iltakymmenen jälkeen kentällä, missä vieressä on taloja, niin en voinut sen antaa louskuttaa, oli pakko käydä hiljentämässä se. Ei se hommiin louskuttamalla päässyt, mutta huomiotahan se sai, ja sen kyllä tiedostin jo siinä vaiheessa kun komensin. Toisessa hetkessä olisin sen antanut rätkyttää ja jos ei olisi lopettanut, olisi jäänyt hommat tekemättä kokonaan. Pääsi se hommiin sitten jossainvaiheessa hiljennyttyään, mutta kierrokset oli tässä vaiheessa niin taivaissa, että oli pakko käyttää hetki, jotta sain sen hallintaan.

Perusasentoa vahvistettiin edelleen pelkällä käskyllä, nyt oikeen keskityin pitämään kädet sivulla. Sujuu jo paremmin, mutta kuten seuraavissa ohjatuissa treeneissä sain huomata, se on kiinni tähtien asennosta ja tuulen suunnasta. Siitä lisää omassa postauksessa.

Seuraamista tehtiin ihan parin askeleen jutuilla, jotta saisi käskyä vahvistettua. Varmuutta tähän lisää nyt vaan.

Luoksetulossa tähän saakka V pysynyt hyvin, mutta nyt se ekan kerran varasti lähdössä! Ja siinä hetkessä ei edes ohjaajan aivot toimineet kun vasta jälkeenpäin, eli se odottamisen vahvistaminen _siinä_ hetkessä olisi ollut varmasti paikallaan. No, saatiin me onnistunut suoritus, ainoa, että vauhti hidastuu kun tulee kohti, koska rupeaa odottamaan lelua siinä vaiheessa. 

Paikallamakuu, mun inhokkiliike, joka sujuu kahden kesken ihan tosi kivasti. Vilka makaa rauhallisen oloisena, mutta kuitenkin tarkkaavaisena. Ryhmätreeneissä tässä on ongelma (yllätysyllätys), siitäkin lisää myöhemmin. Mutta aikoja pidentämään, jospa saataisiin ne ongelmat tännekkin, niin pääsisi korjaamaan. 

Kuva ©Ville Heinisuo

Sunnuntaina käytiin taas osallistumassa Roturaceen. Siis leikkimielinen koirien juoksukilpailu, jossa mennään neljän koiran joukkueissa ja luokat ovat minit, medit, maksit, jätit ja vinttikoirat. Radalla 80m suora joko vieheen perässä tai kutsuttuna, joukkueen hitain ja nopein aika pudotetaan pois ja kahden keskimmäisen aika lasketaan yhteen. Nopein joukkue voittaa. 

Meillä oli kultsujoukkue Ihan Yhtä Hyvä! ja teemana oli se, että kultsuista on moneen, meillä oli näyttelyharrastaja, rallytokoilija, agilitaaja (minä) ja nomeharrastaja. Oli kiva päivä, Vilkan aika oli joukkueen toiseksi paras, 8,52, en ottanut sille viehettä, joten jos ensi vuonna saadaan joukkue kasaan niin lähdetään (verenmaku suussa ;)) parantamaan aikaa :)

Kuva © Ville Heinisuo

Moni ei uskalla katsoo asioita kohti, helposti kääntyy pää

Käytiin toissapäivänä tekemässä sama setti kuin maanantaisella kurssikerralla.

Otin molemmat koirat treenaamaan. Vilka pääsi ensin hommiin. Sen kanssa aloitettiin perusasennosta ja siitä, että se pelkällä käskyllä siirtyisi edestä sivulle. (Omasta mielestäni) en antanut mitään vartaloapuja, eli aika pitkälti pelkällä käskyllä sen sain sivulle. Parempi siis jo. Huomio kuitenkin jatkossa niihin omiin käsiin, että pysyvät ruodussa.

Seuraamisesta ihan lyhyitä pätkiä, tein merkeistä pienen neliön, jossa oli ihan 4-5 askeleen suoria ja käännökset. Ensin tehtiin vasempaan ja sitten oikeaan. Mun pitäisi videoida nämä, koska kyllä se koira ihan kivasti tulee käännöksissä mukana, mutta haluaisin nähdä, mitä se oikeasti tekee käännöksissä. 
Poikittamista ei näkynyt yhtään, kun siihen oli tarkoitus puuttua. Kokeilin myös etupalkkaa tässä, mutta Vilka yritti "sivu"-käskyllä karata kipolle, eli nyt täytyy vahvistaa tuota seuraamiskäskyä paljon.

Luoksetulo oli ihan loisto! Jaksoi odottaa rauhallisena ja lelun otin esiin siinä vaiheessa kun oli jo ehkä kolmanneksen tullut kohti. Hieno Vii!

Paikallamakuu, lyhyellä matkalla ja lyhyellä ajalla. Muuten hieno, mutta nousi ennen aikojaan kun palasin vapauttamaan. Mikä ihme mun molemmilla koirilla on, kun molemmat sortuvat jojoilemaan näissä, tai mikä mun opetuksessa menee vikaan tässäkohtaa? :D Palautin Vilkan maahan ja menin viereen, josta vapautin suoraan ja palkkaus lelulla. 

Merkin kierto meni hirvittäväksi sähläykseksi, keskittyi lähinnä namiin, kiersi kyllä, mutta suureksi kysymysmerkiksi jäi, että oppiko mitään?

Sitten oli Siirin vuoro. Vilka vuorostaan tolppaan kiinni odottamaan. Odotin jotain infernaalista haukkukonserttia, mutta neiti osasi olla tosi nätisti. 

Siirin kanssa hassuteltiin. Sen kanssa tehtiin neliötä, se pääsi seuraamaan. Mä olen tappanut ton koiran kiinnostuksen seuruuseen ihan täysin, mutta teki ihan kivasti töitä kuitenkin. Tehtiin myös luoksetuloa, Siirin ongelmana on ollut aina oikeastaan tässä vauhti. Nyt jätin koiran istumaan, juoksin pois ja kun kutsuin, rupesin liikkumaan itse. Sain kun sainkin koiran innostumaan ja Siiri tuli hienosti koko matkan iloisena ja vauhdilla, wau!
Tehtiin vielä toinen kerta ja samanlainen into säilyi edelleen. Hieno tyttö!

Eilen keskiviikkona pyörähdettiin Vilkan kanssa mätsärissä, saatiin taas sininen, ei sijoituttu. Neiti käyttäytyi aika-ajoin tosi hienosti, mutta se pikkupossukin sieltä löytyi välillä ja jouduin hieman huomauttamaan törkeästä käytöksestään. Kehäkäytös oli kuitenkin kaunista pääosin. Kehuja saatiin siitä kuinka hyvin V jaksoi seisotuksissa keskittyä, ja kuulemma näkyy että seuraamista on harjoiteltu ja että siitä pitäisi opettaa pois näyttelykehiä ajatellen. Kerroin sitten vaan, että me toivottavasti käydään vain se yksi näyttely ja H hakemassa :) Ei me ehkä energiaa kuluteta näyttelyjuoksemisen opetteluun sen enempää. 

Hiotaan liikkeitä 1

Aloitettiin eilen Hiotaan liikkeitä-kurssi, jota pitää meille Sanna Jääskeläinen, jonka pitämälle pentukurssille siis osallistuimme Vilkan ollessa 9-viikkoinen.

Alun perin oltiin varattu paikka ihan alkeistason kurssilta, mutta sen aloitusta sotkemaan tulivat juoksut, joten pääsimme onneksi paikkaamaan tähän ryhmään.

Vettä tuli taivaalta välillä ihan mukavasti ja tuuli oli aika mielenkiintoinen lisä, ihana Suomen kesä! Treenien edetessä tuli välillä sellainen olo, että huhheijjaa taas, mutta sitten kun viereiselle kentälle kokoontui ihmisiä kahvakuulailemaan siinä sateessa ja tuulessa, niin ei ollut enää niin tärähtänyt olo.. ;)

No mutta, itse treeneihin.

Aloitettiin ihan kertomalla, että mikä on kenenkin kisatavoite, vanhoilla säännöillä vielä vaiko sitten vasta uusilla. No, mulla on tavoitteena alun alkaenkin Vilkan kanssa ollut että kisaamaan vasta 1.8. jälkeen, en ole nähnyt mitään järkeä lähteä opettamaan sille liikkeitä nykyisessä muodossa, koska sääntömuutos tapahtuu aika nopeasti kuitenkin. Sitä paitsi ainakaan allekirjoittaneella ei ole mitään kiirettä kisoihin, päinvastoin..
Vaikkakaan perusasiat ei muutu mihinkään, niin kuin Sannakin sanoi.

Perusasiat, eli perusasento. Meillä hieman ongelmana mun käsiapu. Joka enää on hyvin hyvin pieni, verrattuna siihen että aikaisin keväällä se oli vielä iso käsiapu reilusti koiraa ohjaten. Mutta. Vilka ei ymmärtänytkään käskyä ilman merkkiä. Seisoin lumiukkona ja sanoin "sivu", niin ei tapahtunutkaan mitään. Tiedostan käsiavun kyllä, mutta välillä se tulee kyllä ihan automaattisesti. Eli huomio siihen.

Sitten ongelma numero kaksi. Vilka on kasvanut, se on kasvanut niin isoksi, että koiran ollessa perusasennossa ja seuraamispaikassa, mun käsi on aika kriittisessä kohdassa, osuu siis koiraan. Mietittävä tähän, että miten saada käsi niin, että se ei osu koiraan, mutta pystyy kuitenkin heilumaan liikkeessä luonnollisesti. Korkkareilla kokeisiin? :D Sannan neuvo tähän oli, että koittaa nostaa käsiä hieman kyynärnivelen kohdalta, harkintaan.
Ihanaa päästä tekemään taas toisen silmien alle, kun itse näitä ei ainakaan ilman peiliä tai videointia pysty millään huomaamaan!

Tehtiin lyhyttä seuraamista, paino sanalla lyhyttä. Eli pieniä pätkiä, johon sisällytettiin käännöksiä, hidasta käyntiä yms yms. Nimenomaan ei haluttu nähdäkkään mitään 30 askeleen suoraa, koska jokaisen koira osaa kävellä.
Sanna teki meistä saman huomion, jonka jo itsekkin tuossa pentukurssin vikoilla kerroilla tein, eli Vilka poikittaa. Tähän saatiin hyvä palkkausvinkki, kun se käsi liikkuu myös poikittaissuunnassa, ei vaan ylös ja alas. Kokeiluun se. Oikealle käännöksessä Vii tulee kuulemma hyvin mukana, vasemmalle oli jotain häikkää, kun vielä muistaisi mitä (eläköön hyvä muistini!).

Perusasentoa häirittynä. Totuushan on, että Vilkaa kiinnostaa ympäröivä maailma liikaa, sen nimesin meille ongelmaksi kurssin alussa. Sekä myös se, että Vilka ei taida ihan ymmärtää vielä sitä, että se kontakti olisi hyvä pitää pa:ssa. En siis vaatinut sitä tai vaadi sitä koiralta vielä, vaan siihen kiinnitetään huomiota ja se on opettelulistalla.

Alokasluokan luoksetulot. Mä sanoin että meillä ollaan otettu vasta hyvin pienillä matkoilla, että en todella yhtään tiedä, jääkö odottamaan. Yllätys oli iloinen, kun Vilka malttoi kuin malttoikin odottaa ja tuli lyhyeltä matkalta hienosti luokse. Nyt tehtiin niin, että heti kun koira lähti, rupesin itse liikkumaan ja otin lelun ja koira kun tuli luo, palkkasin lelulla. Sanna ohjeisti vaikeuttamaan pikkuhiljaa, odottamaan pidemmän aikaa ja lelun ottamista vasta siinä vaiheessa kun koira on esim. puolessavälissä jne.

Muiden tehdessä luoksetuloja, sai itsenäisesti käydä kokeilemassa merkin kiertoa. Käsiavuin sain Vilkan kiertämään ihan kivasti.

Loppuun vielä paikallamakuut seuraavan ryhmän kanssa. Kehääntulotarkastuksen jälkeen riviin, Vilka oli rivissä toiseksi reunimmainen, eli molemmilla puolilla oli koirat. Oman tason mukaan mentiin, ja sanoin jo heti, että tämä on meille eka kerta rivissä ikinä. Osa meni piiloon, eli hyvin eri tasoisia koirakoita tässä. Mä jäin ihan parin askeleen päähän ja välipalkkasin. Annoin tässä vaiheessa aina uuden odota-käskyn, koska varsinaista paikallaolo-käskyä ei olla vielä treenattu. Mutta mikä hienointa kaikessa, Vilka ei noussut kertaakaan, ainoastaan valahti lonkalle, jonka korjasin yhdellä palkkauskerralla, ja se makoili tosi rauhallisen oloisena, vaikka molemmilla puolilla makasi koirat, joita myös käytiin välipalkkaamassa. Wau! Liike tehtiin Sannan liikkuroimana yksitellen maahan - yksitellen ylös tyyliin, mä en nostanut lopussa Vilkaa vaan palkkasin maahan ja vapautin siitä. Taitotyttö!

Vilka ei ollut ihan terävimmillään, jotenkin kovin poissaoleva välillä. En tiedä oliko syy sateen, koska ei paljon olla treenailtu sateessa (note to self) vai minkä, mutta ei ollut se tuttu työnarkomaani nyt mukana.