Maanantaina oli taas ohjattujen tokotreenien aika. Mua hirvitti ennen kurssia, kun ei oikeesti oltu tehty paljon mitään, mutta nyt musta tuntuu että jo kahdessa viikossa ollaan edetty tosi paljon! Huikeaa :)
Aloitettiin seuraamisella. Jokainen sai ottaa itsekseen pieniä pätkiä, jossa paljon vaihteluita ja Sanna yksitellen kutsui sitten tekemään pientä pätkää liikkuroituna. Vilka meni itsekseen tehdessä jossain vaiheessa ihan lukkoon ja sille "sivu"-käskykin meni ihan ohi korvien, tai sitten se teki jotain iiihan muuta. Eikä käsiapukaan auttanut ymmärtämään, tästä siis päätelmä edellisessä postauksessa että käskyjen toimivuus on kiinni tähtien asennosta jne. Mä en tiedä, mikä tuli, ilmeisesti (=todennäköisesti) vaadin liikoja koiralta ja se ei enää tiennyt mitä tehdä, onnittelut itselleni siitä!
Liikkuroituna meillä meni ihan kivasti, ohjaaja vaan sai moitteita kun palkkakäsi oli liian ylhäällä. Poikitus luultavasti johtuu ihan siitä. Nyt vaan käsi alas ja tehokkaasti häivyttämään namia, helppoa, eiku.. Ja kerrottava Vilkalle, jos se meinaa tökkiä namikättä, että se ei ole hyväksyttävää käytöstä pikkutyypiltä.
Sitten vuoroon hyppy, yksitellen taas tekemään ja muut sai sillä aikaa tehdä luoksetuloja. Taas oli merkkejä, jotta koirat tottuvat jo tässä vaiheessa että niitä siellä on, eikä hämäänny niistä. Vilka varasti taas, mur! Nyt kävin viemässä takaisin, ja otin uudestaan niin, että en kutsunut luokse vaan kävin palkkaamassa pelkästä odottamisesta. Sai siinä pari kertaa vain odottaa ja lopuksi otin vielä ihan luoksetulon ja nyt malttoi olla.
Hypyssä sanoin meidän kokeilleen ihan matalalla esteellä ja silloin Vilka ei oikeen ymmärtänyt hypätä kunnolla ja kolautti vähän esteeseen. Sannan kanssa tultiin siihen tulokseen, että parempi sitten pitää vähän korkeampana, kenguru kyllä pääsee yli, siitä ei ollut epäilystä. Otetiin luoksetulohyppynä, ja ensin V yrittikin kiertää koko hökötyksen, mutta kun Sanna meni blokkaamaan neidin kiertoyritykset, saatiin muutama tosi hieno loikka yli ja superkehut! Nyt vaan pitäisi kotona väsätä hyppyeste..
Juteltiin vielä kaukokäskyistä, ja Sanna kysyi onko kukaan ajatellut opettaa kaukoja etujalkatekniikalla ja mähän sitä oon miettinyt, koska kaikkea täytyy kokeilla. Sanna sitten sanoi että harva ajattelee, mutta perusasennossa ja paikallaolossakin täytyy miettiä se miten koira menee maaten. Noh, olenko tätä ajatellut, öö en. Eli nyt olen jo opettanut koiran menemään maahan niin että takatassut pysyy paikallaan eli pitäisi lähteä kääntämään ihan toisin. Mutta yllytyshullu (ja vähän pimee) kun olen niin siinähän sitä haastetta on. Eipähän ole kiire kisaamaan kun näitä tarvitaan jo uudessa alokasluokassa :D Sanna sanoi, että niiden opettaminen kestää kauemmin mutta ne palkitsee sitten myöhemmin luoksarin stopeissa yms. Mutta summasummarum, oikotietä onneen ei ole, mutta me taidetaan kokeilla tätä alkuun ehkä vähän kivisempää tietä, koska hei, mitä elämä olisi ilman pieniä (tai vähän isompiakin) haasteita?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti