Vuosi 2017

Tavoitteena vuodelle 2017:

Siiri:

Saada lihaskunto takaisin. Koiran lihakset kuihtuivat kesän aikana, ja nyt niitä sitten kasvatellaan takaisin.

Iloita elämästä ja pysyä terveenä.

Siiri pysyi terveenä, oli välillä Vilkan treeneissä mukana ja pääsi kentälle hömppäilemään, eikä meinannut nahoissaan pysyä :)

Vilka:

Korkata tokon avoinluokka ja saada yksi AVO1:

Tämä me saavutettiin, kaikkien kesän vaikeuksien jälkeen henkinen voitto ja Uudenmaan piirimestiksissä se AVO1. Suorituksena erittäin tyytyväinen. 

Voittajaluokan liikkeet tutuiksi :

Tehtiin paljon voittajaluokkaa, jopa liikkuroituna ja kisamaisena (isommilla avuilla).

MH-luonnekuvaus ja/tai luonnetesti:

Vilka suoritti MH-kuvauksen hyväksytysti huhtikuussa. 

Tehdä säännöllisemmin jälkeä:

Jälki jäi kyllä ihan tyystin, valitettavasti. 

Saada kesäksi agility treenipaikka:

Saatiin paikka ja kerran ehdittiin käydä, sen jälkeen oli viralliset terveystutkimukset ja D/D lonkkatuomion saatuamme päätin jättää agilityn. Siitä ja päätöksestä enemmän: Liian hyvä ollakseen terve

Käydä virallisissa lonkka-, kyynär- ja selkäkuvissa + silmäpeilaus:

Toukokuussa käytiin, muuten priimaa, mutta lonkat sököt.

Iloita elämästä ja pysyä terveenä:

Jos nyt lonkkatuloksia oteta huomioon niin muuten Vilka pysyi suht terveenä. Jotain sillä keväällä taisi olla, mutta eläinlääkärikäynnit jäivät kahteen kertaan tänä vuonna, joista toinen siis nuo viralliset kuvaukset.

Suomi 100v 🇫🇮

Ihan älyttömästi olisi kirjoitettavaa, mutta tänään juhlitaan 100 vuotta täyttävää Suomea 🇫🇮❤️

Sannan valmennuskurssi

Ollaan nyt syyskuussa tehotreenattu Sannan valmennuskurssilla, ennen piirimestiksiä tehtiin kaksi kertaa kisamainen setti ja kaksi päivää ennen kokeita hiottiin vähän odottamisia kierrossa, ruudussa ja hypyssä.

Meidän viimeinen kerta, ja tätä myötä koko vuoden viimeinen koulutuskerta, oli toissapäivänä perjantaina. Takki oli aika tyhjä viime sunnuntain kokeen jälkeen ja pyysin Sannaa suunnittelemaan meidän pään menoksi jotain kivaa. 

Tehtiin voittajaluokkaa liikkuroituna, luonnollisesti, kun avoimen luokan hyvästelimme tuon yhden ykkösen jälkeen.

Aloitettiin hyppynoudolla ja sanoin, että en ole sitä nyt metallilla tehnyt ja nouto kyllä sujuu, mutta hyppy jompaankumpaan suuntaan tuppaa vielä unohtumaan. No hei, me olemme tehneet tätä ehkä yhden käden sormilla laskettavan määrän, niin ei kai mikään ihme.. 
Metskussa on vielä yksi kerros maalarinteippiä, joten siitäkin luonnollisesti päästävä eroon.

Ekalla kerralla Vilka muisti mennessä hypyn, mutta tuli kapulan kanssa kiertäen esteen. Uudestaan, taas mennessä muisti hypätä ja kun kääntyi kapulan kanssa, näytin kädellä, että haluan myös hypyn takaisinpäin, ja siinä ei mitään ongelmaa. Toistoja siis niin tulee rutiinia. :)

Sitten ruutu, tämähän nyt muuten on tuttua kauraa, mutta nyt tuli käsky ruudusta seuraamaan. Oli himpusti yli ruudun, mutta nyt ei nillitetty siitä. Hassusti ajautu vähän ulos, vähän tuli kaarrosta, joka ei Vilkalle ole tyypillistä. Mutta syy taisi olla se, että ennen meidän vuoroa tein ruutua ja targetti oli siellä, mihin ajautui, kun tehtiin eri suunnasta. Tuli ekalla käskyllä seuraamaan, vähän oli vauhtia liikaa tai jarrutus myöhässä, mutta eka kerta ikinä kun edes tehtiin tätä, aika makee!

Luoksetulo stopilla. Kaikki muuten ok, mutta stoppi valahti, koska liian kova vauhti vielä. Toistoja toistoja niin saadaan koirakin suhteuttamaan vauhti sellaiseksi, että on vauhdikas, mutta pystyy tekemään kunnolliset stopit. Mutta pysähtyi ekalla käskyllä, näitäkään ihan hirveästi ei olla tehty (ehkä 4-5 kertaa ennen tätä?)

Ohjattu nouto. Tässä sanoin "tarkkana", jolloin katsoisi ainakin ekan kapulan viennin. Seuruu merkille hyvä, samoin stoppi. Oikea kapula arvottu, ja vähän epäröi, eikä lähtenyt heti käskystä ja ehdin sanoa uudestaan "oik.." ja käsimerkki niin sitten jo lähti. 

Vitsi mikä tyyppi. Oliskohan ollu joskus keväällä tai alkukesästä kun aloiteltiin ohjattua ja hyppynoutoa treenaamaan ja luoksetulon stoppeja ihan nyt syksystä ja nyt teki ihan superhienosti kaikki! Pieniä kauneusvirheitä, mutta niistä päästään kun saadaan rutiinia, liikkeiden runko on jo hyvin selvillä. Sanna sanoi, että sen tekisi mieli itkeä mun puolesta kun katsoi Vilkan tekemistä, on se kyllä aika mieletön tyyppi! Nyt kun päästäisiin pitkälle syksyyn treenailemaan ulkona ja saataisiin hallipaikka niin tällä tahdilla meillä on voittajankin liikkeet jo hallussa!

Uudenmaan piirinmestaruuskoe 10.9.2017

Kauan odotettu päivä koitti. Luulisi, että olisin ollut pelosta ja jännityksestä kankea, mutta yllättävän lungisti pystyin ottamaan. Oli siis aika ottaa selvää, mihin meidän taidot riittävät. 

Paikallaan istuminen 10:
Pää kääntyili hieman, mutta muuten rauhallinen. 

Liikkeestä seisominen 10:
Vähän oli ulapalla liikkeen alussa ja mietin jo mitä tästä mahtaa tulla. Vähän ennen liikkeellelähtöä pää kääntyi taaksepäin ja sanoin aika reippaan seuruu-käskyn. Havahtui ja lähti mukaan. Stoppi hyvä ja nyt ei ennakoinut loppuperusasentoa.

Merkin kierto 10:
Kaarroin aloituspaikkaan niin että sain otettua muutaman askeleen suoraan kohti merkkiä ja valmistelin sanomalla Vilkalle "kierto", jolla bongasi merkin heti. Lähti kivasti hyvällä vauhdilla, vähän turhan laaja kaarros kierron jälkeen, mutta toisaalta hyvä, koska märkä nurmikenttä niin turvallisuussyistä ihan hyvä näin.

Seuraaminen 8,5:
Paikka eli vähän turhan paljon, oli vinoutta ja myös vinoista perusasennoista tuomari sanoi loppupalautteessa. Kivalla asenteella kuitenkin koko kaavion ajan ja peruuttaminenkin sujui kohtuuhyvin.

Luoksetulo 10:
Tässä ei mitään. Vähän jännä oli maahanmeno, johtuiko märästä nurmesta vai mistä, mutta kuitenkin ekalla käskyllä. Malttoi odottaa mun käskyä ja totuttua vauhtia luokse ja kivasti perusasentoon.

Ruutu 9,5:
Tässä valmistelin kysymällä "missä?" ja bongasi hyvin. Lähetys oli yleisöön päin, mutta se ei Vilkaa haitannut. Hieno stoppi ja ekalla käskyllä maahan, jota vähän jännitin. On treeneissä mennyt istumaan monta kertaa. 

Hyppy 10:
Jäi hyvin odottamaan, malttoi käskyyn asti. 

Kaukot 5:
Eka m-i vaihto meille hyvä, maahanmenon teki "väärällä" tekniikalla, istumisessa liikkui taas ja maahan taas takajalat paikallaan kun etujalkatekniikalla pitäisi tehdä. Tämä olikin tiedossa ja lähtökohtana pidin että tämä menee nollille, joten 5 oli jopa plussaa. Ongelmat tiedossa, niitä ruvetaan nyt kunnolla työstämään. 

Nouto 9,5:
Taktikoin ja sanoin Vilkalle "odota" heti kun sain sen aloituspaikalle perusasentoon, juuri ennen kun liikkuri sanoi mitään. Ei se ollut sillä fiiliksellä, että varastaisi kapulalle, varsinkin kun ollaan tehty taas paljon kuuntelua tässä, mutta pieni varmistelu kuitenkin, kun se siinä kohtaa vielä on täysin sallittua. Nosto vähän huono, kapula pyöri, mutta siitä kuitenkin tosi siististi toisella yrittämällä ja vauhdikkaasti. 

Liikkeestä istuminen 8:
Tässä tietoinen päätös auttaa koiraa selkeästi, pieni hidastus ja omalla askelluksella autettu. Vaistomaisesti vielä kurkkasin vähän olan yli. 2p siis ihan ansaittu menetys, mutta tämäkin parempi kun puhdas 0 koko liikkeestä.

Kokonaisvaikutus 9,5:
Tuomari totesi, että positiivinen ongelma, koiralla on vauhtia ja energiaa ja on siksi hieman vallaton. Kuitenkin tykkäsi kovasti meidän yhteistyöstä ja se on aina se, mikä mieltä lämmittää eniten. 

= AVO1, 292p. KP.

Yhteinen kupla. Se klisee, mutta se ollaan nyt saavutettu aika kivasti tässä ja edellisessä kokeessa. Ja se on mielestäni se tärkein. Liikkeet opettaa koiralle, mutta mielentila ja yhteistyö onkin sitten toinen juttu. Varsinkin niin, että se kantaa myös kokeessa. Vilkalla ei tullut missään vaiheessa mitään vireen alenemista palkattomuudesta, taisi tietää, että kyllä se palkka sieltä tulee. Jännitystä toi vielä se, että mä tulin kipeeksi juuri ennen ja äänen riittämistä vähän jännitin, jos jotain. 

Tämä oli meille eräänlainen työvoitto. Kehässä kaikki oli sujuvaa ja vaivatonta, mutta kyllä sen eteen on tehty töitäkin tässä. Ja ottaa huomioon, että ihan tosissani siirsin jo realistiset haaveet avoimessa starttaamisesta puhtaasti ensi vuoteen. Ja se, että me startattiin kokeessa, jossa pyörii kaksi kehää samaan aikaan niin sekin on jo hirvittävän iso asia meille. Mä olen niiin ylpeä meistä yhdessä, tietysti ennenkaikkea koirasta :)

Mieliala

Vilka aloitti juoksut. Vihdoin, odottelin niitä jo kesäkuussa. 

Meidän haaste kuluvalla treenikaudella (kevät/kesä) on ollut mieliala. Vähän sekä että koiralla ja ohjaajalla. Kirjoitin jo aiemmin, että treeneihin lähdöt eivät ole ollut sitä normaalia intoa täynnä, vaan aika usein olen lähtenyt treeneihin sellaisella "No mennään nyt tekemään jotain kun on sovittu"-asenteella. Aina se ei ole ollut huono juttu, kentälle päästyä treenikavereiden tekeminen on saanut omankin asenteen muuttumaan. Mutta tekeminen itsessään on ollut vähän sellaista puurtamista itselle. Ja koira on suorittanut tehtäviä, mutta välillä vähän sellaisella puolihuolimattomalla ja "teen koska pyydät"-asenteella. Ei toki aina, mutta yleinen fiilis kevään tai ehkä enemmin kesän treeneistä on ollut tämä. Koska keväällä oli vielä se ilo kun pääsi ulos tekemään, se kantoi hetken aikaa. 

Yksi kehäharkka muutti aika paljon. Käytiin mielialan ja tekemisen kanssa tosi pohjalla. Tehtiin avoimen luokan liikkeet kaukoja lukuunottamatta, neljässä eri kehässä ja aika pitkälti tarkoitus oli tehdä kisamaisena. Ja koira oli pahin matkalaukku mitä se on ikinä ollut. Tai ei se oikeastaan ollut edes sitä. Haahuili, jäi todella vahvasti kiinni häiriöihin, siis viereisessä kehässä juoksevaan koiraan, merkkeihin, joita kehässä oli, varasti lähdöissä eikä kuunnellut käskyjä. Ja siis oikeasti kehässä ei ollut mitään uutta Vilkalle, merkkejä on viljelty huru mycket treeneissä kentälle häiriöksi, on treenattu porukassa, joten muihin koiriin on tottunut. Toki Vilka on ns. silmäkoira, ja se jää kiinni helposti häiriöihin, mutta ei enää pitkään aikaan noin pahasti, sille myös helposti jää "tv auki" kentällä, jos paljon tapahtuu, eli katselee ympärilleen ja rekisteröi tosi pieniä juttuja.

Jäädytin meidän tämän vuoden kisasuunnitelmat siltä istumalta, en ollut pettynyt koiraan enkä edes itseeni eikä mulla ollut edes mitenkään erityisen huono fiilis treenistä, päinvastoin olin hieman yllättynyt ja otin kaiken vastaan informaationa. Olen siis kasvanut ohjaajana. Vielä kaksi vuotta sitten olisin varmaan rypenyt jossain epätoivon syvissä vesissä. Toki treenikaverille laitoin viestin että toko on ihan tyhmää ja lopetan tähän. Mutta se fiilis meni kuitenkin nopeasti ohi.

Kolme viikkoa ja Vilka aloitti juoksut.

Johtuiko Vilkan historian pahin laamailu tuloillaan olevista juoksuista? Mene ja tiedä, mutta pyörittelin sitäkin vaihtoehtoa mielessäni jälkeenpäin.

Todennäköisesti yksi syy on kuitenkin kun katsoo peiliin. Niinkuin yleensä. 

Aloitettiin Sannan voittajaluokan kurssilla tämän kuun alussa. Oltiin viimeisiä ja tultiin kentälle, kun muut lähtivät, koska juoksut. Aiheena oli ohjattu nouto, kerroin meidän mieliala heilahteluista ja ongelmista ja näkihän Sanna sen kehäharkan kun sen meille liikkuroi. Puhuttiin pitkät pätkät mm. siitä, että kaikki jutustelu yms odottelut, koiralla on selkeä paikka jossain kauempana, jossa sillä on lupa ottaa rennosti, koska mitään ei varsinaisesti koiran näkökulmasta tapahdu. Mä olen liikaa käyttänyt sitä "käy siihen"-"käskyä", kun on ollut tauko. Koska sen "täytyy tottua odottamaan siinäkin". No itseasiassa miksi täytyisi. Toki lyhyet hetket pitää pystyä odottamaan, ja se on ihan hyvä osata, mutta kun haluan olla koiralle mahdollisimman mustavalkoinen kaikessa, niin miksi odotutan sitä kentällä kun mitään ei tapahdu. Kun parempi vaihtoehto selkeästi on se, että vien sen kauemmas, jossa sillä on lupa oikeasti laskea vire ja itsensä siihen moodiin, että periaatteessa nyt voisi vaikka ottaa torkut. 
Ja sitten se haetaan sieltä kun aletaan hommiin, ja sille koiralle sanallisesti kerrotaan se, että nyt mennään hommiin, hei jee kivaa. 

Oli ihan äärettömän hyvä nähdä edellisen koirakon suoritus, he painivat saman ongelman kanssa. Ohjaaja totesi, kun koira oikeasti torkkui, tai ainakin makasi kauempana paikallaan silmät kiinni, että tuollainen se on. Ja siihen Sanna sanoi, että tuo on fiksun koiran merkki. Se osaa odottaa siellä ja ottaa rennosti. Ei se että koira huutaa kurkku suorana ja riuhtoo hihnassa odotellessaan kun on niin kova into päästä tekemään, ole se mitä halutaan. Tai mä en ainakaan halua. 

Vuodatukseni jälkeen ryhdyttiin sitten siis oikeasti hommiin, hain koiran ja kerroin sille että hei nyt mennään hommiin. 
Tehtiin kuuntelutreeni. Sanna vei ohjatun kapulat, mutta sitten käskyttikin meitä tekemään kaikkea muuta. En etukäteen tiennyt mitä sieltä tulee, joten tämä oli kuuntelutreeni myös mulle. Oli lyhyttä seuraamista, jättöliikkeitä, koira käskytettiin maahan ja odottamaan, josta luoksetulo. Kaukojen vaihto, jossa ei tekniikkaan ollut lupa puuttua, vaan siinä että tekee sen vaihdon, mutta yllättäen se olikin täydellinen tekniikaltaankin, koska koira kuunteli ja keskittyi. Sitten kaiken pyörityksen jälkeen Sanna palautti meidät ohjatun lähtöpaikalle ja siitä tehtiin sitten varsinainen ohjattu. Ja se meni todella hyvin, toki isoilla avuilla, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä.

Sitten kerroin koiralle sanallisesti, että nyt treeni loppui ja vein sen taas kauemmas omalle paikalleen odottamaan. Jossa se otti rennosti, koska se tiesi että nyt ei tapahdu mitään.

Juteltiin Sannan kanssa tovi niin ohjatusta noudosta kun siitä mielialasta ja juoksujen vaikutuksesta. Ja mä sain sen mun treeni-intoni takaisin, koska huomasin, että oikeasti meidän treenit ovat olleet ihan liian yksipuolisia. Olen tylsistyttänyt niin itseni kuin koiranikin. 
Kirjoitinkin Facebookkiin avautumisen ja kiitokseni jälleen kerran, koska Sanna osasi taas tuoda ja sanoa sen mitä juuri tarvitsin.

Kisakuntoon-kurssi kooste

Kesäkuun torstai-illat vietettiin Sannan Kisakuntoon-kurssilla. Joka toinen kerta oli häiriö/kimppatreenikerta ja joka toinen oli jokaisen yksilöllinen aika kisamaista treeniä, johon sai valita 4 omavalintaista liikettä.

1. kerta, kisamainen:

Me tehtiin Vilkan kanssa ainakin ruudun ja kierron erottelua. Tosin loppujenlopuksi siinä erottelussa ei ollut mitään hankalaa, mutta ruutu osoittautui vaikeaksi. Meidän ruudun ongelmana on se, että Vilka ei aina etene ruutuun asti. Se tietää kyllä oikean paikan, mutta joku sitä vetää nyt mun suuntaan ruudussa. Se jää joko ihan selvästi ruudun eteen tai sitten ruudun etuosaan, niin että joku osa saattaa olla vielä ulkonakin. Tällä kerralla tehtiin niin, että mentiin yhdessä ruutuun, jätin ruudun takaosaan sen seisomaan, kävelin pois ja tehtiin vaan loppukävely liikkuroituna. Sillä saataisiin koiralle vähän ajatusta siitä, että miltä siellä ruudussa näyttää oikealla paikalla. 

2. kerta, kimppatreeni:

Tällä kerralla aiheena oli tasamaanouto (ilman noutoa tällä kertaa) ja tehtiin siis häiriö/kimppatreeniä. Eli ajatuksena oli se että koirat kuuntelevat mitä niille sanotaan. Noutokapulan heitto on koiralle aika selkeä signaali, heitto --> nouto. Mutta nyt koirat eivät noutaneetkaan kapulan kapulaa, vaikka niitä lentelikin kentällä. 
Oltiin rivissä ja aloitettiin pienillä häiriöillä, Sanna höpötteli häiriönä, mutta koirien tehtävä oli kuunnella omia ohjaajiaan. Tehtiin parin askeleen seuraamisen siirtymiä eteen ja taakse, käännöksiä paikallaan, perusasennosta maahanmenoja yms. Häiriöt lisääntyivät vähitellen, meille pahimmat oli leluhäiriöt, Vilka on niin helppo! 
Sitten kun kaikki kestivät nämä niin siirryttiin noutokapulahäiriöihin. Ensin kapula lensi Sannalta vähän matkan päästä. Sitten Sanna siirtyi koirakoiden väliin riviin ja teki heittoja sieltä. Ja koirien piti kuunnella, mutta noutamaan ei päässyt. Joka heiton jälkeen Sanna kertoi, mitä tehtiin. Taas samoja perusasennosta maahanmenoja, parin askeleen siirtymiä seuraamisessa yms.

Sitten taas vaikeutettiin ja nyt heitot tuli meiltä ohjaajilta. Jokainen vuorotellen. Ja jokaisen heiton jälkeen tehtiin jotain muuta, mutta ei noutoa.

Kaikki kesti kyllä todella hienosti nämä, yksikään koira ei edes yrittänyt lähteä noutoon! Me Vilkan kanssa ollaan tehty näitä kuunteluja jonkin verran, nyt ei oltu vähään aikaan. Vilkan mielestä nouto on yksi parhaista asioista maailmassa, joten sen into vie välillä kapulalle ennen aikojaan, joten se erityisesti tarvitsee kuuntelutreeniä tässä liikkeessä.

3. kerta, kisamainen:

Olin valinnut meille liikkeiksi ainakin seuraamisen ja ruudun. Seuraamisen sen takia, koska Vilka oli välillä jättänyt perusasentoja tekemättä ja mä en sitä itse näe, jos en erikseen katso, ja kun katson, annan sille väistämättä vartaloavun ja siitä se menee sitten istumaan. Ja tätä malliahan en tietysti sille halua opettaa. Nyt ei jättänyt niitä tekemättä, ja ihan ok se muutenkin meni. 

Tässä välissä kun juteltiin Sannan kanssa, koira oli "käy siihen"- käskyn alla ja yhtäkkiä se sinkosi täysiä suoraan eteenpäin. Mä jäin ihan hölmistyneenä katsomaan että mitäs nyt, frisbeekö siellä lensi, vaikka en ketään heittelijää nähnyt lähellä, menee siis frisbeegolf-rata kentän ympäristössä. Treenikaveri sitten valaisi ja huusi että jänis oli hetki sitten mennyt kauempana, sinnehän se Vilka lähti. Sain sen onneksi aika äkkiä kiinni, käveltiin yhdessä (koira hihnassa) kentän ympäri ja todettiin ettei jänistä enää ole.

Tehtiin ruutu vielä vähän myöhemmin, ei heti perään viitsinyt ottaa. 

Nyt ruudussa ei ollut mitään ongelmia, Vilka teki todella nätin ruudun, juuri niinkuin parhaimmillaan osaa. Suoraviivaisesti ruudun takaosaan, käännös ja stoppi. 

Tässä mun pitää muistaa, että palkka tulee aina ruudussa tai ruudun takana, ei koskaan ruudun edessä. 

4. kerta, kimppatreeni:

Sanna oli suunnitellut meidän päämme menoksi tosi kivat treenit! 

Aloitettiin paikkistreenillä, tällä kertaa piti kiinnittää vain koiran päähän huomiota. Katse ohjaajassa, siitä kehut, katse jossain muualla, mur huomautus. Sanna teki häiriötä ja koirien piti keskittyä ohjaajiin.

Tehtiin muistaakseni kaukoja myös, ringissä ja koirien piti kuunnella omaa ohjaajaa. Häiriötä tuli Sannalta sekä muiden käskyistä. 

Sitten tehtiin kiertoa, yhden merkin vastakkaisille puolille meni kaksi koirakkoa ja siitä lähetettiin yksitellen kiertoon. Vilkan kanssa mietin että mitähän tästä mahtaa tulla, ensimmäisessä taisi jotain olla, mutta hienosti Vilka sitten kävi tekemässä kierron, välittämättä toisista koirista, minkä ajattelin olevan suurin ongelma! Vielä toisto ristiin eri merkille, eikä tässäkään mitään ongelmaa.

Sitten tehtiin zetaa, kaksi koirakkoa yhdessä zetassa, eri suunnista lähtö. Tässä autoin jonkun verran enemmän kuin normaalisti, mutta ihan älyttömän hienosti Vilka teki kaikki vaihdot, eikä välittänyt parina olevasta koirasta! Vielä suunnanvaihto, koska ohjaajat taisivat olla vähän enemmän pihalla kuin koirat ;)

Loppuun luoksetulo ristikkäin. Vähän helpotettiin alkuperäisestä ja tehtiin yksitellen. Eli koiran piti kestää vuorollaan odottaminen kun toinen koira tekee luoksetuloa kohti, toki ei nyt ihan suoraan, mutta vähän matkan päässä. Ei tässäkään mitään ongelmaa, Vilka kesti odottaa maassa omaa vuoroaan kun toinen teki ja myös perusasennossa kun pääsi itse ensin tekemään.

5. kerta, kisamainen:

Me tehtiin jääviä. Vilka ei oikein kuuntele mua jäävissä ja arpoo vähän kun ei tiedä. Istuminen sille on vaikein ja siihen tarvitsee apuja. Mä käytän hyväksi vasenta jalkaa, niin että rytmitän oman liikkumiseni, tätä pitää ohjaajan vähän harjoitella vielä yksin ennen kuin ottaa koiran mukaan. Seisomisessa myös ennakoi perusasentoon tulon ja välillä liikkuu ennen aikojaan. 
Sannan ohje oli tehdä zetaa niin kauan kunnes oikea asento tulee, eli jos vaikka se istu, ja koira jää seisomaan niin seuraavassa sakarassa taas otetaan istu ja niin monta kertaa että saadaan oikea asento sieltä. Eli ei palata takaisinpäin vaan jatketaan normaalisti, koira oppisi että tilanteesta ei pääse pois tekemällä mitä sattuu vaan pitää oikeasti KUUNNELLA.
Ja erilaisia variaatioita, seuruu ja käännös vasemmalle, pari askelta ja jäävä. 

Liian hyvä ollakseen terve

Mä olen ollut Vilkaan luonteen puolesta niin pirun tyytyväinen, että aina ollut pelko siitä ettei noin täydellisestä harrastuskoiraa voi olla ja siksipä terveysasiat hieman kieltämättä pelottivat etukäteen.

Vilka kävi virallisissa terveystutkimuksissa 10.5. ja kuvattiin lonkat, kyynärät ja selkä sekä peilattiin silmät. Kyynärät siistit, selkä siisti, silmät terveet. Mutta ne lonkat. Kuvista jo jopa maallikon silmin näin etteivät ne olleetkaan enää niin priimat. Kuvaava ell Jan Ivén kertoi tosi seikkaperäisesti mitä kuvissa kaikenkaikkiaan näkyi ja lonkat ovat löysät ja lonkkamaljat matalat. Sanoi vasemmasta, joka oli ehkä hitusen huonompi että saattaa mennä jopa C:ksi. No ei siinä mitään, C:n lonkat ovat vielä ihan ok. Ja tärkeintä oli ettei nivelrikkomuutoksia ollut.

Kennelliitosta tuli ensin selkälausunto, terve kaikin osin, ja sitten maanantaina 15.päivä aamulla kilahti sähköposti lonkkalausunnosta, kyynärät 0/0 ja lonkat D/D. Töissä ei kannattaisi avata tuollaisia sähköposteja, mutta eipä sitä iltaan asti olisi jaksanut pantata. Täytyy sanoa että olihan se järkytys ja laitoin vielä Kennelliittoon selvityspyynnön että miksi näin. Vaikka eipä se mitään auta, koirallani on huonot lonkat.

Juuri ehdin kirjoittaa kuinka fiiliksissä olin kun päästiin aksaamaan ja nyt sitten me ei enää aksakentille ikinä Vilkan kanssa palata :( Paljon pohdin, olisiko sitä voinut jatkaa kevennetysti, mutta tulin siihen tulokseen että korkeintaan tämän kesäkauden olisin uskaltanut treenata ja veikkaan että kesän jälkeen olisi ollut tosi paljon vaikeampaa tehdä päätös lopettamisesta. Ja kävi mielessä sekin että olisiko sitä voinut oikeasti hyvällä omallatunnolla ikinä kentälle mennä. 

Vaikea päätös siis tehtiin ja laitoin sähköpostilla seuramme agilityvastaavalle että meidän osalta lajin harrastaminen päättyy nyt tähän. Jotenkin surkuhupaisaa että saatiin toiselta kouluttajalta palaute että tässä seuran seuraava huippulupaus aksaan ja sitten lopputulos on tämä.

Vielä hieman kipuilen tämän asian kanssa ja aksavideoiden tunkeminen sosiaalisen median kautta hieman kirpaisee.

Ennen kuin kukaan vetää hernettä nenäänsä niin tottakai koiran terveys on aina etusijalla ja sen pohjalta päätöksen teinkin, tottakai. 

Mutta kyllä se silti ottaa aikansa. Tottua siihen että me tehdään kaikkea muuta täysillä. Pumpuliin en koiraa kääri, se saa mennä edelleen samalla tavalla kun tähänkin asti. Lihashuoltoon kiinnitämme enemmän huomiota.

Aina jaksaa aksaa!

Me aloitettiin taas aksaaminen kun seuran kesäryhmät starttasivat tämän viikon maanantaina, ja vitsi miten siistiä taas!

Olen ollut koko kevään ihan täpinöissäni kun sain tiedon, että meille on kesän ryhmässä paikka, innostuksissani ostin vapaatreenioikeuden kentälle ja ilmottauduin elokuun valmennukseen, sitä se hulluus teettää :D

Mutta palataan maanantaihin, ensin pieni selonteko siitä, mikä on meidän aksahistoria. Kerroin että olemme viime kesänä käyneet alkeiskurssin, josta juoksujen takia jäi muutama kerta väliin, eli olemme oikeasti ihan aloittelijoita.

Ensin tehtiin vähän rengasta ja Vilka jatkoi siitä mihin viime kesän kurssilla jäi, tuli läpi kaikkialta muualta paitsi ei itse renkaasta. 
Harjotusta helpotettuani, tajusi Vilkakin idean, eli nopein tie toiselle puolelle ollut se vaihtoehto :D

Sitten muistuteltiin putkea kun menin sanomaan että ensimmäisten kertojen jälkeen putkihullu koirani rupesi hieman epäröimään, joten en ollut varma siitä, meneekö se putkeen. No mitä vielä, sinnehän se sujahti ilman käskyjäkin, ihanaa omistaa utelias koira kun se oli putken suulla heti kun pääsi käskyn alta.

Yhdisteltiin pari hyppyä ja mutkaputki, muuten meni hyvin mutta alkuun ohjaaja oli auttamatta myöhässä putkeen lähetyksen kanssa. Ohjaaja tsemppasi ja saatiin hienoja suorituksia, nopea pitää olla ja kokoajan koiraa ainakin henkisesti edellä, huhhuh.

Käveltiin kotiin ja samalla tuli hoidettua jäähkälenkki, hyvät puolet tässäkin ettei ole autoa, 45min kävelyä per suunta, joten lämppälenkkikin tulee hoidettua siinä samalla.
Pelkästään sen mielettömän fiiliksen avulla huomaamatta oltiinkin jo kotona, oli vaan niin sairaaan siistiä!

Sannan kurssi huhtikuu 5/5

Tänään oli Sannan huhtikuun AVO/VOI-kurssin viimeinen kerta, viime kerta meiltä jäikin väliin.


Aiheena oli ensin kimppatreeni edellisen ryhmän kanssa ja oman ryhmän treenin aiheet olivat ruudun ja kierron erottelu sekä tunnari.


Kimppatreenissä tehtiin seuraamista pienessä ringissä, eri suuntiin ja meitä taisi yhteensä olla 5 koirakkoa. Lisähäiriönä Sanna vielä huuteli eri käskyjä ringin keskellä. Vilka ei mennyt yhteenkään Sannan käskyyn, mutta liian lähelle tulevat koirat olivat liian suuri häiriö. Tämän aavistinkin, joten pidin koiran hihnassa.
Hetken kesti koiralla tajuta mitä tapahtuu ja sitten kun sen keskittymisen sain seuraamiseen niin tosi hienosti meni.


Sitten samalla tekniikalla tehtiin jääviä. Nyt häiriönä oli sekä muiden käskyt omille koirilleen sekä vielä Sannan käskyt muuten vaan huudettuina. Yksi maahanmeno ei meinannut Vilkalta onnistua millään, mutta muuten se teki kyllä kaikki tosi hienosti. Meidän liikkeestä seisominen on tosi kivalla mallilla ja se on nyt tosi vahva, koira tarjoaa sitä aika hanakasti eikä aina kuuntele mitä oikeasti siltä haluan. Tässä harjoituksessa kuitenkin oli hyvin kuulolla.


Sitten koirien kuonot käännettiin ringin ulkopuolelle ja tehtiin paikallaoloharjoitus. Koirat käskytettiin yksitellen maahan ja ohjaajat poistuivat sellaisen matkan päähän kun itse halusi. Sanna kierteli ensin kävellen koirien välissä ja kaikki pysyivät hienosti. Sitten Sanna rupesi houkuttelemaan jokaisen koiran vieressä yksitellen, että saisi koiran nousemaan ja uudella kierroksella leperteli koirille. Vilka pysyi maassa, enemmän sitä kiinnosti ympäristön häiriöt, joita niitäkin riitti. Kentän vieressä menee frisbeegolf-rata, sitten siinä on skeittiparkki, leikkipuisto ja jalkapallokenttä. Pääsin palkkaamaan koiran, joka selviytyi kaikista häiriöistä huippuhienosti!!


Lopuksi tehtiin vielä kaukoja ringissä, koirien nenät ringin keskelle. Vilkan kaukot on teknisesti aika huonot, mutta nyt en nillittänyt siitä, vaan nyt oli tarkoitus kuunnella mitä oma ohjaaja sanoo. Hienosti teki kaikki vaihdot ja välillä palkkailin vaan siitä että ei mennyt toisten käskyihin.


Kimppatreenin jälkeen oltiinkin sitten ihan yksityisopetuksessa ja aloitettiin ruudun ja merkinkierron erottelulla. Tehtiin ensin kierto, joka toisella toistolla taisi onnistua. Nyt oli sekä kiertomerkki että ruudun merkit siniset eikä olla sen värisillä taidettu koskaan treenata.
Kierron jälkeen lähetin ruutuun ja hienosti löysi myös ruudun. Paikka elää vielä, mutta siihen saatiin hyviä neuvoja ja targetilla täytyy välillä myös muistutella.


Vaihdettiin lähetyssuuntia ruutuun ja muuten meni hienosti, mutta välillä kävi ruutuun istumaan. Yritin kaukokäskytyksellä saada seisomaan, mutta ei selvästi ymmärtänyt, mikä homman nimi on. Vilkan kanssa, tai ehkä yleisestikin, täytyisi välttää pois kutsumista, koska sitten helposti oppii siihen, että jos tehtävä on liian vaikea niin tulee luokse. Kisoissa vähän huono kun tilanne pitäisi pystyä ratkaisemaan ruudun lähettyvillä ainakin.


Välissä tehtiin taas kierto ja ekalla lähti kiertämään kierron takana olevaa valkoista muovipussia. Toisella kuitenkin löysi oikean kiertomerkin.


Sitten tehtiin tunnari. Koska meillä vieraat kapulat aiheuttavat hämmennystä, niin tehtiin vain oman piilotusta. Tässäkin tuli kuitenkin uusi elementti, kun nyt en itse vienytkään omaa piiloon, vaan Sanna teki sen. Vilka lähti tuttuun tyyliinsä etsimään ja teki pitkän aikaa tosi kivasti töitä. Ei kuitenkaan löytänyt omaa ja teki hätäratkaisun ja nappasi jonkun kepin ja toi sen. Vähän hajustettiin lisää ympäristöä ja laitettiin koira töihin uudestaan, sillä oli yksi kohta pusikossa johon palasi uudestaan ja uudestaan, oli selvästi päättänyt että siellä sen täytyy olla. Vielä vähän helpotettiin ja sittenhän sieltä löytyi se oma.


Toinen samanlainen, vähän helpompi harjoitus tällä kertaa ja nyt löytyi aika nopeasti oma kapula sieltä.


Saatiin kotiläksyksi tehdä viikon ajan muutama toisto päivässä, esim. aamu,- päivä- ja iltalenkkien yhteydessä aina yksi kerta. Vieraat selkeästi kauemmas riviin, oma piiloon, talutetaan koira vieraiden kapuloiden yli ja sitten etsimään omaa.

Toukokuun AVO/VOI-kurssi 1/5

Täytyy myöntää että vähän on ollut tokofiilis kadoksissa, välillä innostuu enemmän mutta jotenkin treeneihin lähtö ei ole ollut täynnä sitä lapsenomaista intoa. Osittain saattaa johtua siitä että ylipäätään on ollut väsynyt ja kiireiset viikot ja viikonloput vievät veronsa. Ja tieto siitä että Siiri joutuu olemaan yksin kotona sillontällön kun meillä on treenit.

Mutta nyt on ollut parit niin huipputreenit että hivenen into on palaamassa takaisin.

Tiistaina alkoi toukokuun kurssi ja aiheena oli hyppynouto ja luoksetulon pysäytykset.

Mentiin kentälle yli puoli tuntia aiemmin, jotta ehdittiin tehdä omat treenit. Treenata ennen treenejä.

Sannan kanssa aloitettiin hyppynoudolla, tehtiin se ohjatun kapulalla. Pidin Vilkaa pannasta kiinni ja heitin kapulan hypyn yli. Annoin hyppykäskyn, jonka jälkeen perään noutokäsky ja palatessa selkeästi näytin ja kerroin että vielä pitää hypätä takaisin. Näissä ei ollut mitään ongelmaa, Vilka hienosti haki hypyn myös palatessa, vaikka kapula yhdellä kerralla pomppi heitosta vähän sivuun.

Luoksetulon pysäytyksen alkeita tehtiin ihan vaan niin että koira juoksi kahden ohjaajan välillä, pysyen liikkeessä kokoajan ja välillä juoksi läpi ja välillä pysäytin ja ei odotettukkaan että koira jäisi stoppiin vaan samantien kun mä annoin pysäytyskäskyn niin Sanna kutsui Vilkaa palkalle toiseen suuntaan.

Sannan tokot huhtikuu 3/5

Sannalla jälleen meni torstai-ilta, aiheena oli merkin kierto häiriöillä ja luoksetulo jonka jälkeen samasta paikasta kaukot. Ideana siis se että kun avoimessa koira lähtee luoksetuloon makuulta niin siinä helposti koira sekoittaa kaukot ja luoksetulon keskenään. Sen takia on tärkeää olla eri jättökäskyt, meillä se on yksinkertaisesti niin että luoksetulon jättöön annan "odota"-käskyn ja kaukokäskyihin "kaukot". Jotenkin koiralle haluan aina kertoa, mitä ollaan tekemässä, myös kokeissa. Virittelysanoista muutenkin on tullut rutiinia, helpottaa kokeissakin vähän, ainakin joku ruudun ja kierron erittely. Ruudun bongaukseen käytän "missä" ja kierron "kierto" tai "mennään tekemään kierto"

Meillä luoksetulon ja kaukojen kanssa ei varsinaisesti ollut ongelmaa, tai ainakaan niiden erottelussa. Kaukojen kanssa tuskailen kyllä muuten sitten senkin edestä, koska etujalkakaukot oli ehkä maailman huonoin idea  Ihan vaan siksi, koska en osaa niitä opettaa, mutta olen päättänyt että vaikka mikä olisi niin ne tahkotaan loppuun. Se on nimittäin mielettömän näköistä kun koira tekee virheettömät etujalkakaukot! Siihen mekin tähdätään.

Kierto häiriöillä käsitti tänään hyppyesteet kierron läheisyydessä, hakien siis jo vähän EVL:n kiertonoutoliikettä. Meillä oli tänään taas ihan jo pelkän kierron kanssa tekemistä, Vilka onneksi näytti nyt Sannankin silmien alla sen kun tekee välillä hienon merkillemenon, eli stoppaa kierron taakse kun pitäisi tulla sivulle. Tässä vaan vinkkinä että odottaa että koira ITSE ratkaisee tilanteen. Kun mitään ei tapahtunut koiran suunnalta, muuta kun että tuli vähän matkaa luokse ja jäi haistelemaan, silti vaan odotin hiljaa, sitten autoin vähän ensin pienillä käsiavuilla, liikautin vasenta kättä vähän, ei mitään. Liikautin vasenta jalkaa, ei vieläkään mitään. Liikuin itse vähän taaksepäin ja tässä vaiheessa koira käveli luokse ja siitä kehut, ei palkkaa. Siitä se aukesi vähän ja saatiinkin loppuun ihan ok suorituksia.
Jos tuossa vaiheessa olisin käskenyt koiran sivulle tai muuten sanallisesti kertonut että tänne sieltä, niin koiralle olisi vahvistunut ajatus siitä että hei tänne pitää pysähtyä ja odottaa lisäohjeita.

Hyppyesteet aiheuttivat vähän pulmia, Vilka haki hypylle kun piti mennä kiertoon ja lisäksi Sannalla oli kapula kädessä ja kun sen tipautti niin koira lähti sinne. Mutta tässä on koiran lempiliikkeitä yhdistettynä kolme niin voipi olla että hieman tuottaa meille kuuntelutreeniä EVL:n liike tulevaisuudessa 

Sannan tokot huhtikuu 2/5

Käytiin taas Sannalla ja tehtiin merkinkiertoa ja seuraamista.

Vilka on viime aikoina vetänyt ihan älyttömät kierrokset kentällä ja voitte kuvitella kun omalla vuorollamme laitoin sen tekemään kiertoa, eihän siitä tullut alkuun mitään. Sanna ohjeisti ottamaan koiran perusasentoon ja laittamaan nameja koiran vasemmalle puolelle, joita se ei siis saanut siitä vielä tässä vaiheessa ottaa. Sitten lupa koiralle ja siitä suoraan tehtävään. Vilka oli vähän ihmeissään, koska ikinä ennen ei olla tällaista jouduttu tekemään, niin se ei oikein ymmärtänyt, mutta häiriötä oli kentällä paljon ja tämä pitäisi tehdä mahdollisimman häiriöttömässä ympäristössä.

Seuraamisen kanssa puutuimme ongelmakohtiin, joita meillä ovat tällähetkellä "hieman" poikittava seuraamispaikka ja vähän edistävä, joten käännökset varsinkin vasempaan ovat haasteellisia. Hitaassa käynnissä paikka on kaikista paras joten sillä lähdettiin noihin käännöksiin puuttumaan. Normaalia vauhtia ensin pätkä, sitten hidastus ja vielä reilumpi hidastus käännöksessä ja pysähdys. Tässä jouduin useampaan kertaan korjaamaan käännöksen jälkeistä paikkaa, joten siksi hidastin niin paljon että koira ensimmäisellä yrittämällä löytäisi oikean paikan ja saisi kunnon palkan.

Vilkalta pitäisi vaatia enemmän ja käyttää enemmän palkkojen arvotusta. Jos joutuu kerran huomauttamaan tai korjaamaan niin kehuilla kertoa että nyt on hyvä ja vasta kun ensimmäisellä menee oikein niin siitä sitten palkka.

Sannan avo/voi-kurssi kerta 1

Viime torstaina alkoi kevään ensimmäinen tokokurssi, jihuu! 

Paikalla oli meidän lisäksi vain yksi koirakko, joten melkein yksityisopetusta saatiin. Ensin keskusteltiin talven treeneistämme ja mitkä ovat tavoitteet tälle keväälle/kesälle. 

Kerroin, että ollaan päästy satunnaisesti treenailemaan hallille, ja tavoitteena on kisata kesällä viimeistään ja se yksi ykköstulos hakea, jonka jälkeen matka jatkuu suoraan voittajaluokkaan.

Tämän kerran aiheena oli tasamaanouto ja ohjatun noudon alkeet sekä seuraaminen.

Vilka pääsi pienen odottelun jälkeen hommiin ja teki suht siistit noudot. Ensimmäisen tein omaan tahtiin, se oli vähän siistimpi. Toisella kertaa Sanna liikkuroi ja siinä pientä huolimattomuutta nostossa, nosti kapulan päästä, eikä keskeltä, tähän en sen enempää puuttunut tälläkertaa.
Sanna sanoi, että Vilka otti hyvin kontaktin heiton jälkeen ja kerroin, että ollaan tehty paljon kuuntelutreeniä, se siis näkyi. 
Minun itseni täytyy malttaa kapulan pois ottamisen kanssa, eikä kiirehtiä. Voin esimerkiksi pyytää koiraa tulemaan mukaani (ei varsinaisesti seuruuttaa) kapulan kanssa tai pyytää sitä tekemään vaikka maahanmenon tms. 

Ohjattua noutoa olen halunnut Vilkan kanssa jo aloitellakkin, mutta en oikein ole tiennyt, mistä aloittaisin. Sanna kertoi, miten on omalleen opettanut aikoinaan ohjatun. 
Jätä koira odottamaan lähtöpaikalle, vie kapulat (joko 2 alkuun tai heti kaikki 3), niin että koira näkee ne ja mielellään katsoisi kapuloiden viennin. Seuruuta merkittömälle merkille ja käänny ympäri. Mene itse sen kapulan kanssa samalla linjalle, jonka haluat noudettavan. Pyydä koira namikäteen, josta ohjaat sen kapulalle selkeästi vartalolla auttaen. Selkeästi selitetty, mutta tämä olikin lähinnä itselle muistutuksena.

Seuraamista tehtiin liikkuroituna ja voittajaluokan kaaviota mukaillen. Hitaasta jäi perusasentoja tekemättä, vähän edistää, peruuttamista täytyy treenata ja ohjaajan täytyy keskittyä kaksi askelta eteenpäin tai taaksepäin-käskytyksiin.. :D 

Täällä vielä!

Blogin päivittäminen ontuu kyllä pahemman kerran. Vaikka kuinka yrittää repiä jostain aikaa kirjoittamiseen, tuntuu että mistään välistä ei saa sitä hetkeä otettua. Ja sitten vielä kun haluaisin keskeytyksettä kirjoittaa sitten kun sen aloitan.

Mutta yritetään nyt. En lupaa että parannan tapojani jatkossakaan, mutta ainakin voin yrittää.

Missä me mennään nyt?

Talvella päästiin joitakin kertoja hallille treenailemaan ja avoimenluokan liikkeet siis pääasiassa ovat nyt läpikäytävänä. Katse on kuitenkin jo myös voittajaluokassa, koska sinne on nyt tarkoitus tähdätä, eli avoimesta me ei haeta kun se yksi ykköstulos, koulutustunnusta emme   tai minä en jaksa tahkota.

Paikallaolo on jokseenkin hyvällä mallilla. Istuminen hämmensi Vilkaa alkuun, kun tähän mennessä paikallaoloon on jääty maate. Mutta rauhallinen ja kerran on valahtanut vaan makuulle kesken kaiken.

Seuraaminen, paikka elää tällähetkellä, hieman edistää, perusasennon paikkaa ollaan nyt treenattu kun sekin oli valahtanut turhan eteen. Ollaan tehty jo voittajaluokan kaavioita, käännöksiä joka suuntaan kaikista eri nopeuksista ja peruuttamista sekä sivuttaisaskeleita. 
Hitaassa käynnissä täytyy kiinnittää huomiota perusasentoihin, saattaa jättää ne tekemättä. Peruuttaminen ei vielä ihan suju, mutta pikkuhiljaa ollaan siinä edistytty. Sivuttaisaskeleet poispäin koirasta onnistuu kohtalaisen hyvin.

Liikkeestä seisominen, tässä ollaan menty aimo harppaus jo eteenpäin, takapalkalla olen saanut Vilkan tekemään kivan stopin, eikä se jää steppailemaan. Vielä tarvitaan paljon käskyn vahvistamista sekä varmuutta.

Liikkeestä istuminen, sitä ei nyt ihan lähiaikoina olla tehty, koska yritän saada tuon seisomisen ensin kuntoon. Osaa kyllä kun kuuntelee, varmuutta toki tarvitaan tähänkin.

Nouto, tässä ollaan tehty PALJON malttitreeniä sekä myös kuuntelutreeniä. Noutaminen on Vilkan mielestä yksi parhaista asioista elämässä, joten jo pelkkä kapulan tai minkä tahansa esineen heittäminen saa sen tietyllä tavalla kierroksille ja tiettyyn moodiin. 
Malttitreenissä olen käyttänyt yksinkertaisesti odota-käskyä ennen heittoa. Kuuntelutreeneissä olen välillä käskenyt koiran maahan, tai lähtenyt seuruuttamaan kapulalle tai ihan toiseen suuntaan. Nykyään koira oikeasti kuuntelee, mitä sille heiton jälkeen sanon, eli ollaan onnistuttu tehtävässä. Pitää muistaa tehdä säännöllisesti erilaisia kuuntelu- ja malttitreenejä.
Kapulalle meno on vauhdikas, ja nyt pitää saada huolellisuutta, koska välillä Vilka on kapulalla huolimaton ja nostaa miten sattuu. Meillä on kuitenkin tässäkin liikkeessä ollut hieman epävarmuuksia, joten puutun huonoihin nostoihin jossain toisessa hetkessä.

Ruutu, voihan ruutu. Periaatteessa tämä on suht ok, mutta vähän aaltoilevaa on ja epävarmuutta liikaa. Näkyy siten, että välillä ei riitä varmuus mennä ruutuun asti, välillä kiertää jonkun neljästä merkistä ja lisäksi paikka elää turhan paljon. Targetilla koiran saa oikeaan paikkaan, mutta pikkuhiljaa haluaisin siitä jo eroon, koska targetin poisottamisen jälkeen koira selkeästi etsii sitä ruudusta. Mutta ei se nyt niin pahalla mallilla ole, miltä tässä kuulostaa, tarvitaan vaan paljon treeniä vielä.

Merkinkierto, tämä on hieman kyseenalainen, koska tätä ollaan nyt treenattu jo niin kauan, että koiran pitäisi kaiken järjen mukaan osata. Vielä kuitenkin epävarmuutta tässäkin ja ulkokentällä kierto on turhan laaja kun taas hallissa Vilka teki tosi nätin ja tiukan kaarroksen.

Hyppyä ei olla tehty vähään aikaan, mutta en usko että siinä mitään ongelmaa on. Ehkä muistuttelutreeniä tehdään sen kanssa.

Kaukot on vielä aika kesken, koska olen jotenkin umpikujassa niiden kanssa edelleen. Joku taikakeino näihin kiitos!