Liian hyvä ollakseen terve

Mä olen ollut Vilkaan luonteen puolesta niin pirun tyytyväinen, että aina ollut pelko siitä ettei noin täydellisestä harrastuskoiraa voi olla ja siksipä terveysasiat hieman kieltämättä pelottivat etukäteen.

Vilka kävi virallisissa terveystutkimuksissa 10.5. ja kuvattiin lonkat, kyynärät ja selkä sekä peilattiin silmät. Kyynärät siistit, selkä siisti, silmät terveet. Mutta ne lonkat. Kuvista jo jopa maallikon silmin näin etteivät ne olleetkaan enää niin priimat. Kuvaava ell Jan Ivén kertoi tosi seikkaperäisesti mitä kuvissa kaikenkaikkiaan näkyi ja lonkat ovat löysät ja lonkkamaljat matalat. Sanoi vasemmasta, joka oli ehkä hitusen huonompi että saattaa mennä jopa C:ksi. No ei siinä mitään, C:n lonkat ovat vielä ihan ok. Ja tärkeintä oli ettei nivelrikkomuutoksia ollut.

Kennelliitosta tuli ensin selkälausunto, terve kaikin osin, ja sitten maanantaina 15.päivä aamulla kilahti sähköposti lonkkalausunnosta, kyynärät 0/0 ja lonkat D/D. Töissä ei kannattaisi avata tuollaisia sähköposteja, mutta eipä sitä iltaan asti olisi jaksanut pantata. Täytyy sanoa että olihan se järkytys ja laitoin vielä Kennelliittoon selvityspyynnön että miksi näin. Vaikka eipä se mitään auta, koirallani on huonot lonkat.

Juuri ehdin kirjoittaa kuinka fiiliksissä olin kun päästiin aksaamaan ja nyt sitten me ei enää aksakentille ikinä Vilkan kanssa palata :( Paljon pohdin, olisiko sitä voinut jatkaa kevennetysti, mutta tulin siihen tulokseen että korkeintaan tämän kesäkauden olisin uskaltanut treenata ja veikkaan että kesän jälkeen olisi ollut tosi paljon vaikeampaa tehdä päätös lopettamisesta. Ja kävi mielessä sekin että olisiko sitä voinut oikeasti hyvällä omallatunnolla ikinä kentälle mennä. 

Vaikea päätös siis tehtiin ja laitoin sähköpostilla seuramme agilityvastaavalle että meidän osalta lajin harrastaminen päättyy nyt tähän. Jotenkin surkuhupaisaa että saatiin toiselta kouluttajalta palaute että tässä seuran seuraava huippulupaus aksaan ja sitten lopputulos on tämä.

Vielä hieman kipuilen tämän asian kanssa ja aksavideoiden tunkeminen sosiaalisen median kautta hieman kirpaisee.

Ennen kuin kukaan vetää hernettä nenäänsä niin tottakai koiran terveys on aina etusijalla ja sen pohjalta päätöksen teinkin, tottakai. 

Mutta kyllä se silti ottaa aikansa. Tottua siihen että me tehdään kaikkea muuta täysillä. Pumpuliin en koiraa kääri, se saa mennä edelleen samalla tavalla kun tähänkin asti. Lihashuoltoon kiinnitämme enemmän huomiota.

Aina jaksaa aksaa!

Me aloitettiin taas aksaaminen kun seuran kesäryhmät starttasivat tämän viikon maanantaina, ja vitsi miten siistiä taas!

Olen ollut koko kevään ihan täpinöissäni kun sain tiedon, että meille on kesän ryhmässä paikka, innostuksissani ostin vapaatreenioikeuden kentälle ja ilmottauduin elokuun valmennukseen, sitä se hulluus teettää :D

Mutta palataan maanantaihin, ensin pieni selonteko siitä, mikä on meidän aksahistoria. Kerroin että olemme viime kesänä käyneet alkeiskurssin, josta juoksujen takia jäi muutama kerta väliin, eli olemme oikeasti ihan aloittelijoita.

Ensin tehtiin vähän rengasta ja Vilka jatkoi siitä mihin viime kesän kurssilla jäi, tuli läpi kaikkialta muualta paitsi ei itse renkaasta. 
Harjotusta helpotettuani, tajusi Vilkakin idean, eli nopein tie toiselle puolelle ollut se vaihtoehto :D

Sitten muistuteltiin putkea kun menin sanomaan että ensimmäisten kertojen jälkeen putkihullu koirani rupesi hieman epäröimään, joten en ollut varma siitä, meneekö se putkeen. No mitä vielä, sinnehän se sujahti ilman käskyjäkin, ihanaa omistaa utelias koira kun se oli putken suulla heti kun pääsi käskyn alta.

Yhdisteltiin pari hyppyä ja mutkaputki, muuten meni hyvin mutta alkuun ohjaaja oli auttamatta myöhässä putkeen lähetyksen kanssa. Ohjaaja tsemppasi ja saatiin hienoja suorituksia, nopea pitää olla ja kokoajan koiraa ainakin henkisesti edellä, huhhuh.

Käveltiin kotiin ja samalla tuli hoidettua jäähkälenkki, hyvät puolet tässäkin ettei ole autoa, 45min kävelyä per suunta, joten lämppälenkkikin tulee hoidettua siinä samalla.
Pelkästään sen mielettömän fiiliksen avulla huomaamatta oltiinkin jo kotona, oli vaan niin sairaaan siistiä!

Sannan kurssi huhtikuu 5/5

Tänään oli Sannan huhtikuun AVO/VOI-kurssin viimeinen kerta, viime kerta meiltä jäikin väliin.


Aiheena oli ensin kimppatreeni edellisen ryhmän kanssa ja oman ryhmän treenin aiheet olivat ruudun ja kierron erottelu sekä tunnari.


Kimppatreenissä tehtiin seuraamista pienessä ringissä, eri suuntiin ja meitä taisi yhteensä olla 5 koirakkoa. Lisähäiriönä Sanna vielä huuteli eri käskyjä ringin keskellä. Vilka ei mennyt yhteenkään Sannan käskyyn, mutta liian lähelle tulevat koirat olivat liian suuri häiriö. Tämän aavistinkin, joten pidin koiran hihnassa.
Hetken kesti koiralla tajuta mitä tapahtuu ja sitten kun sen keskittymisen sain seuraamiseen niin tosi hienosti meni.


Sitten samalla tekniikalla tehtiin jääviä. Nyt häiriönä oli sekä muiden käskyt omille koirilleen sekä vielä Sannan käskyt muuten vaan huudettuina. Yksi maahanmeno ei meinannut Vilkalta onnistua millään, mutta muuten se teki kyllä kaikki tosi hienosti. Meidän liikkeestä seisominen on tosi kivalla mallilla ja se on nyt tosi vahva, koira tarjoaa sitä aika hanakasti eikä aina kuuntele mitä oikeasti siltä haluan. Tässä harjoituksessa kuitenkin oli hyvin kuulolla.


Sitten koirien kuonot käännettiin ringin ulkopuolelle ja tehtiin paikallaoloharjoitus. Koirat käskytettiin yksitellen maahan ja ohjaajat poistuivat sellaisen matkan päähän kun itse halusi. Sanna kierteli ensin kävellen koirien välissä ja kaikki pysyivät hienosti. Sitten Sanna rupesi houkuttelemaan jokaisen koiran vieressä yksitellen, että saisi koiran nousemaan ja uudella kierroksella leperteli koirille. Vilka pysyi maassa, enemmän sitä kiinnosti ympäristön häiriöt, joita niitäkin riitti. Kentän vieressä menee frisbeegolf-rata, sitten siinä on skeittiparkki, leikkipuisto ja jalkapallokenttä. Pääsin palkkaamaan koiran, joka selviytyi kaikista häiriöistä huippuhienosti!!


Lopuksi tehtiin vielä kaukoja ringissä, koirien nenät ringin keskelle. Vilkan kaukot on teknisesti aika huonot, mutta nyt en nillittänyt siitä, vaan nyt oli tarkoitus kuunnella mitä oma ohjaaja sanoo. Hienosti teki kaikki vaihdot ja välillä palkkailin vaan siitä että ei mennyt toisten käskyihin.


Kimppatreenin jälkeen oltiinkin sitten ihan yksityisopetuksessa ja aloitettiin ruudun ja merkinkierron erottelulla. Tehtiin ensin kierto, joka toisella toistolla taisi onnistua. Nyt oli sekä kiertomerkki että ruudun merkit siniset eikä olla sen värisillä taidettu koskaan treenata.
Kierron jälkeen lähetin ruutuun ja hienosti löysi myös ruudun. Paikka elää vielä, mutta siihen saatiin hyviä neuvoja ja targetilla täytyy välillä myös muistutella.


Vaihdettiin lähetyssuuntia ruutuun ja muuten meni hienosti, mutta välillä kävi ruutuun istumaan. Yritin kaukokäskytyksellä saada seisomaan, mutta ei selvästi ymmärtänyt, mikä homman nimi on. Vilkan kanssa, tai ehkä yleisestikin, täytyisi välttää pois kutsumista, koska sitten helposti oppii siihen, että jos tehtävä on liian vaikea niin tulee luokse. Kisoissa vähän huono kun tilanne pitäisi pystyä ratkaisemaan ruudun lähettyvillä ainakin.


Välissä tehtiin taas kierto ja ekalla lähti kiertämään kierron takana olevaa valkoista muovipussia. Toisella kuitenkin löysi oikean kiertomerkin.


Sitten tehtiin tunnari. Koska meillä vieraat kapulat aiheuttavat hämmennystä, niin tehtiin vain oman piilotusta. Tässäkin tuli kuitenkin uusi elementti, kun nyt en itse vienytkään omaa piiloon, vaan Sanna teki sen. Vilka lähti tuttuun tyyliinsä etsimään ja teki pitkän aikaa tosi kivasti töitä. Ei kuitenkaan löytänyt omaa ja teki hätäratkaisun ja nappasi jonkun kepin ja toi sen. Vähän hajustettiin lisää ympäristöä ja laitettiin koira töihin uudestaan, sillä oli yksi kohta pusikossa johon palasi uudestaan ja uudestaan, oli selvästi päättänyt että siellä sen täytyy olla. Vielä vähän helpotettiin ja sittenhän sieltä löytyi se oma.


Toinen samanlainen, vähän helpompi harjoitus tällä kertaa ja nyt löytyi aika nopeasti oma kapula sieltä.


Saatiin kotiläksyksi tehdä viikon ajan muutama toisto päivässä, esim. aamu,- päivä- ja iltalenkkien yhteydessä aina yksi kerta. Vieraat selkeästi kauemmas riviin, oma piiloon, talutetaan koira vieraiden kapuloiden yli ja sitten etsimään omaa.

Toukokuun AVO/VOI-kurssi 1/5

Täytyy myöntää että vähän on ollut tokofiilis kadoksissa, välillä innostuu enemmän mutta jotenkin treeneihin lähtö ei ole ollut täynnä sitä lapsenomaista intoa. Osittain saattaa johtua siitä että ylipäätään on ollut väsynyt ja kiireiset viikot ja viikonloput vievät veronsa. Ja tieto siitä että Siiri joutuu olemaan yksin kotona sillontällön kun meillä on treenit.

Mutta nyt on ollut parit niin huipputreenit että hivenen into on palaamassa takaisin.

Tiistaina alkoi toukokuun kurssi ja aiheena oli hyppynouto ja luoksetulon pysäytykset.

Mentiin kentälle yli puoli tuntia aiemmin, jotta ehdittiin tehdä omat treenit. Treenata ennen treenejä.

Sannan kanssa aloitettiin hyppynoudolla, tehtiin se ohjatun kapulalla. Pidin Vilkaa pannasta kiinni ja heitin kapulan hypyn yli. Annoin hyppykäskyn, jonka jälkeen perään noutokäsky ja palatessa selkeästi näytin ja kerroin että vielä pitää hypätä takaisin. Näissä ei ollut mitään ongelmaa, Vilka hienosti haki hypyn myös palatessa, vaikka kapula yhdellä kerralla pomppi heitosta vähän sivuun.

Luoksetulon pysäytyksen alkeita tehtiin ihan vaan niin että koira juoksi kahden ohjaajan välillä, pysyen liikkeessä kokoajan ja välillä juoksi läpi ja välillä pysäytin ja ei odotettukkaan että koira jäisi stoppiin vaan samantien kun mä annoin pysäytyskäskyn niin Sanna kutsui Vilkaa palkalle toiseen suuntaan.