Koirat pois, jotta ihmiset pääsevät örveltämään

Lainaan nyt Siirin blogia mun henk.kohtaseen mielenilmaukseen, kun nyt oikeasti ärsyttää. Kysehän on siitä, että Espoon Luukin koirapuisto, jota allekirjoittanut ei ole koskaan koiran kanssa käyttänyt, mutta josta on lukenut vain ja positiivisia kommentteja., suljettiin koirilta sen takia, että siellä oli mahdollista järjestää Weekend Festival. Puisto on kuulemma pk-seudulla ainoita paikkoja, missä vinttikoiria voi pitää irti ja alue on niin iso, että vinttarikin pystyy siellä kunnolla juoksemaan. MIKSI ihmeessä kyseinen festari, joka osoittautui täydeksi flopiksi kaikilta osin, täytyi järjestää juuri Luukissa? Katselin järkyttyneenä kuvia puistosta, siitä minkälainen kaatopaikka se on nyt.. Lasinsiruja, roskia, roskia ja vielä kerran roskia, ja PALJON. Kuka korvaa, jos jonkun koira satuttaa tassunsa lasinsiruun?
Eikä tässä vielä suinkaan kaikki, roskien lisäksi puistossa on tärvelty myös aitoja, koiranmentäviä aukkoja aidoissa.

Onneksi, ONNEKSI (ikävää tietysti niille, keillä suosikkiartisti jäi surkeiden järjestelyiden vuoksi näkemättä), festari oli täysi rimanalitus (uutisista päätellen), mutta toivottavasti se takaa sen, että tuo oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kyseisille festareille, kyseisellä alueella. Ja en usko, että kovinkaan moni haluaa tuonne enää mennä, sanoista Weekend Festival tulee ensimmäisenä mieleen allekirjoittaneelle ainakin katastrofi.

Alla olevasta linkistä voitte katsoa kuvia ja "ihastella" aikuisten ihmisten aikaansaannoksia. Luukin koirapuisto festareiden jälkeen

Parhaat hetket juoksee nopeaan

Pieni piristys on aina paikallaan ja varsinkin nyt itselle se oli paikallaan, kun on ollut tosi rankka viikko koiran epämääräisen sairastelun vuoksi. Mun pieni, tai oikeastaan aika isokin piristys oli päästä viettämään päivä kahden parhaimman ystävän ja yhden hurmaavan koiranpennun kanssa, asiaankuuluvasti koirakisoissa tottakai. :) Lyhyesti siis, eilinen meni palveluskoirien SM-kisoissa täällä kotipaikkakunnalla Hyvinkäällä.
Mun aamu alkoi perus-pommiinnukkumisella ja kiireesti siitä käyttämään oma koira pihalla ja sitten valmistautumaan lähtöä varten. Pari minuuttia kuitenkin vaan myöhästyin aikataulusta ja muutamaa minuuttia yli aamu seitsemän olin jo Hyvinkään juna-aseman sillalla, jossa mua odottivat Tuuli ja pikku aussie Raiku. Siitä käveltiin kisapaikalle, joten tuli sopiva aamulenkkikin tehtyä ja saatiin vähän jännittää, että kyselläänkö kisajärjestäjien toimesta turistikoirilta rokotustodistuksia, mutta saatiin ihan rauhassa kävellä alueelle. Perustimme piknik-leirimme rinteeseen, josta katseltiin jälki(?)ryhmän tottissuorituksia, tai no, Raiku vei kyllä huomion pois kehän tapahtumista aika tehokkaasti, olemalla varsin suloinen pikku pentu. :)

Laumaan saatiin lisää vahvistusta kun Henni hiukan myöhemmin tuli myös paikalle. Samalla todettiin, että aikainen aamuherätys oli jo tehnyt tehtävänsä ja kahvikupillinen alkoi kuulostaa aika hyvältä idealta. Perustimme pikinik-leirimme tällä kertaa toisen kentän viereen, mutta koko päivä noudatti aika samaa kaavaa, tottissuorituksia kyllä seurattiin, mutta välillä se jäi vähemmälle kun oli niin hyvää seuraa, että se vei voiton. Ja pentu tottakai, sitäkin piti pallutella ja ihastella :) Kamerankin otin mukaan ja sitä tuli käytettyäkin jopa. Suurimmassa osassa kuvista jostain ihmeellisestä syystä esiintyy mustatrikki australianpaimenkoiran pentu ;)
No, kuvasin mä vähän myös kehän hienoja suorituksia, alla yksi todiste siitä. Bongattiin myös ihan huippuhauska tyyppi kun ihan pieni belgi laekenois-pentukin oli tutustumassa kisojen ilmapiiriin.

Oli kyllä ihan mahtava päivä, hauskaa oli! Kiitos loistavasta seurasta Henni, Tuuli ja ihana pikku-Raikuli pentu <3



Tänään vietettiin illalla kolme tuntia taas eläinlääkärillä. Mulle soitettiin päivällä jo edellispäivänä otettujen Siirin kilpirauhasarvojen tulokset ja niistä(kään) ei löytynyt mitään. Meidän luottoeläinlääkäri sattui puhelun aikana olemaan paikalla ja hänkään ei oikein keksinyt enää mikä koiraa vaivaa. Ainoa joka tuli mieleen oli addisonin taudin mahdollisuus. Se tutkitaan verikokeesta, ACTH-stimulaatiotestillä, joten meille varattiin samalle päivälle kello kuudeksi aika.
Paikalla oli eri eläinlääkäri kuin maanantaina ja ell teki Siirille samat perustutkimukset, jotka tehtiin myös maanantaina. Tämänpäiväinen ell tunsi Siirin vatsassa jotain laajentumista tai jotain? Siirin sydänäänet ok ja lyöntitahti myös. Siiristä otettiin taas kerran yksi verinäyte, jonka jälkeen sille annettiin joku pistos ja sanottiin, että 1,5h pitää odottaa ja sitten otetaan toinen verinäyte. Odotteluaikana Siiri kävi rtg-kuvissa, jotka otettiin Siirin vatsa- ja rintaontelosta. Toisen verinäytteen oton jälkeen ell tulkitsi meille kuvat ja sanoi, että mitään hälyyttävää kuvissa ei näy, Siirillä on tavallista pienempi maksa, mutta Siirin maksa-arvot otettiin eilen ja ne on ok. Eli nyt odotellaan torstaihin tuloksia tämänpäiväisestä testistä. Siiri sai vielä pahoinvoinnin estolääkkeen, kun on oksennellut parin päivän ajan.

Päivitystä Siirin tilanteeseen

Päästiin tänään eläinlääkärille puolen tunnin varoitusajalla ja meidät otettiin ylimääräisenä aamun potilaisiin. Siiri oli tosi reipas ja tarkkaavainen ell-asemalla, vaikka ei tykännytkään yhtään mennä tutkimushuoneisiin. Kerroin Siirin oireet ja näytin kaulan turvotusta (jota olimme pääasiassa tulleet siis näyttämään), ell tutki sen ja sanoi sen olevan epämääräistä, ei löydy mitään kovaa pattia tai imusolmukkeetkaan ei ole normaalia juurikaan isommat. Kerroin sitten tosta yleisestä apaattisuudesta, joka me tähän asti ollaan siis pistetty kuumuuden piikkiin, mutta se olikin loppujenlopuksi se, mitä ell halusi alkaa tutkia. Siiristä otettiin ensin kaksi putkiloa verta ja niistä tutkittiin pieni verenkuva (jossa mm. tulehdussolut yms), se ok. Maksa-arvot otettiin myös ja nekin ok. Lopuksi vielä yksi putkilo verta Siiristä otettiin ja se lähti muualle tutkittavaksi ja siitä tutkittiin kilpirauhasarvot, eli kilpirauhasen vajaatoiminnan mahdollisuus tutkitaan. Nyt odotellaan tuloksia huomiseen ainakin ja sitten sen jälkeen katsellaan jatkoa jos tulokset ovat siltäkin osin ok.

Tänään iltasella Siiri alkoi oksentelemaan, juuri kun pääsin eläinlääkärille sanomaan, että sellaisia oireita ei ole ollut. Oksensi aamupäivällä syödyt broilerinsiivet ulos. Soitettiin sitten vielä eläinlääkäriasemalle ja infoiltiin tilanteen muutoksesta.

Tuntuu, että en henkeä saa

Nyt täytyy saada avautua ja kirjoittaa. Itsellä on otsikon kaltainen tunne, joka tulee vain ja ainoastaan huolesta, jota juuri tällä hetkellä tunnen tuota rakasta kirppusirkusta kohtaan. Siiri on ollut apaattinen jo viikon päivät ja tähän saakka ollaan pistetty väsymys kuumuuden piikkiin. Tänään päivällä heräsin todellisuuteen, todellisuuteen siitä, että koira ei ole normaali oma itsensä. Käytiin pissalenkillä ja ensinnäkin mä jouduin houkuttelemaan Siiriä lähtemään ulos ja ulkona jouduin PAKOTTAMAAN koiran ovelta ulos. Sanoinkin äitille, että koiralle täytyy heti huomenna varata aika eläinlääkärille.
Myöhemmin illalla olin saattamassa kihlattuani takaisin armeijan harmaisiin, kun äitini soitti ja kertoi Siirillä olevan jonkinlainen patti kaulassa. Melkein juoksin kotiin, reilun viiden minuutin kävelymatkan aikana ehti käydä mielessään läpi kaikki ne pahimmat vaihtoehdot. Kotiin päästyä ei pattia/turvotuskohtaa tarvinnut kauaa etsiä, koska se oli ihan silmin havaittavissa. Mulla eka ajatus Siirin kaulan nähtyäni oli, että sitä olisi pistänyt joku öttiäinen. Koira voi kuitenkin ihan hyvin ja kasvattajalta neuvoa kysyessä uskalletaan ehkä nukkua yön yli, tai no allekirjoittanut tuskin nukkuu kun vahtii koiraa silmä tarkkana..