Heh heh.. Siiri makasi ensin tosi rauhallisen oloisesti ja melkein huokaisin helpotuksesta, kunnes itse liikahdin hieman ja koira ilmeisesti tulkitsi sen jonkinlaisena luoksetulomerkkinä ja niin meidän hyvin alkanut paikallamakuu muuttui miltei täydelliseksi luoksetulosuoritukseksi..
keskiviikko 9. lokakuuta 2013
Miksei ikinä riitä että toinen on siinä
Heh heh.. Siiri makasi ensin tosi rauhallisen oloisesti ja melkein huokaisin helpotuksesta, kunnes itse liikahdin hieman ja koira ilmeisesti tulkitsi sen jonkinlaisena luoksetulomerkkinä ja niin meidän hyvin alkanut paikallamakuu muuttui miltei täydelliseksi luoksetulosuoritukseksi..
tiistai 23. heinäkuuta 2013
Onnistuminen vaatii yrittämistä
Toinen osio otettiin myöhemmin, palkkana toimi pallo, ja häiriönä toinen koira. Pallo oli vähän liiankin kiva, ja vire oli kerrankin liian korkealla, jouduin huomauttamaan asiasta, jonka jälkeen saatiin ihan maagista seuraamista.
Viimeinen osio tehtiin iltaruoan yhteydessä, paikkamakuu ja ruokakippo takapalkkana, maahanmeno surkeaakin surkeampi esitys, sitä pitää treenata.
Ensimmäinen seuraaminen kaatui heti lähtöön, perusasento oli vielä ihan ok, mutta heti ekalla askeleella Siiri karkasi hallinnasta ja lähti haahuumaan omiaan. Otin takaisin ja nyt päästiin yhdessä liikkeelle. Videolta huomaan, kuinka suuri häiriö mukana menossa oleva toinen koira on, saattaa selittää Siirinkin haahuilun osittain. Seuraaminen näyttää Siirin osalta hyvältä aina kun se todella tulee mukana, oma kävely näyttää järkyttävältä, kuinka vaikeaa voi olla kävellä suoraan ja suorassa!? Maahanmenon jankkaus viime päivinä näkyy yhdessä käännöksessä kun koira meinaa painua maihin. Käännökset on meidän heikkous, nytkin tein sen virheen että en laittanut mitään merkkejä käännöksien kohdalle, olisi helpottanut omaa ennakointia ja näin myös koiran mukana pysymistä. Nyt jouduttiin tehdä vähän tuollaisia pysähdyskäännöksiä.
lauantai 29. kesäkuuta 2013
Katsoin koiraani yhtenä päivänä ja mietin miten voikaan isopieni karvanaama olla rakas! Nautin Siirin kanssa elosta, se on aikuistunut riittävästi, mutta kaiken sen cooliuden takana elää edelleen se sama koiranpentu mikä kuusi vuotta sitten haettiin kasvattajalta. Se pentu tulee esiin yleensä silloin kun Siiri pääsee toteuttamaan itseään, ilman hihnaa ja pantaa jotka estävät koiran luovuuden, ilman rajoituksia painella vapaana, silloin Siirissä herää se jokin, mitä olen kaupungissa asuessamme eniten kaivannut. Siiri on ihan maalaiskoira, vaikka on sopeutunut kaupunkiin niin maalla on Siirin paikka, välillä toivoisi että pystyisi tarjoamaan pysyvän paikan koiralle siellä mihin se kuuluisi. Voisin Nukarilla ollessamme katsoa tuntitolkulla sitä koiran iloa joka hohkaa kaikesta mitä koira tekee, kaikesta siitä mitä se on, vaikka se vaan istuisi ja olisi. Se juuri on niin Siiriä, se tulee onnelliseksi kun saa vain olla ja ihmetellä. Välillä painellaan menemään sataa ja hölmöillään minkä ehditään, pieni salainen virne naamalla.
Siirin kanssa on mukava touhuilla tallissa, se tulee mukana ja hetken aikaa minulla on vaalea varjo perässäni kun ruokin pässejä, kunnes varjo näkee tai haistaa jotain ja taas mennään, sitä on meidän elämä ollut tämän viikon ja kaikesta näkee että sekä koiran että omistajan mieli kaipaa maalaiselämää, se on unelma joka toteutuu aivan varmasti joskus!
Tämän postauksen idea? En tiedä, inspiraatio iski kirjoittaa ja tässä tulos, ja ansaitseehan tuo karvanaama oman ylistyspostauksensa :)
keskiviikko 1. toukokuuta 2013
Vapputunnelmia
Siiri leikki vapun kunniaksi ja mun mieliksi hetken prinsessaa, ja näin saatiin vappukuva koirasta aikaan.
Me käytiin tänään vappukävelyllä, vaikka kaikki suunnitelmat menivätkin pieleen ja siitä todella tuli vaan kävely. Tarkoitus oli mennä koirapuistoon, mutta siellä olikin niin paljon muita, että jätimme väliin. Itse en halua enää tuota koiraa pistää tilanteeseen, jossa on mahdollisuus saada toinen koira niskaan tappelumielessä, sen verran varovaisuutta löytyy niiden parin kerran jäljiltä.
Ilma oli aika jees, mä reteesti lähdin hupparin + treeniliivin yhdistelmällä ja mulla tuli välillä kylmä kun tuuli, mutta auringonpaiste oli ihan kiva piristys :)
Mulla on ongelma kun treeni-intoa löytyisi, mutta en pääse purkamaan sitä mihinkään. Tänäänkin aioin Siirin kanssa tehdä jotain niin ainut mistä sen sain innostumaan oli jalkojen välistä pujottelu ja vauhtiluoksetulo (ja jälkimmäinenkin vain sen takia koska nami lensi selän taakse..). Nyt olisi treeni-intoa lahjoitettavaksi, mä en tee sillä mitään, ja tää käy kaikkiin lajeihin kun mä vaan haluaisin päästä tekemään JOTAIN.
maanantai 29. huhtikuuta 2013
Siirin MH videoina
Osa 1
sunnuntai 21. huhtikuuta 2013
Rakkautta yli lajirajojen
"Jos mää vähän haukkaan.." |
"Ei nyt sentää, vähän nuolen vaan"<3 |
Iso turvallinen turpa :) |
lauantai 13. huhtikuuta 2013
MH-luonnekuvaus: suoritettu
Kolmas osio, eli takaa-ajo. Viehettä vedettiin rullien välistä ja viidennen kohdalla tuli lupa ottaa askel eteenpäin ja päästää koira samantien irti. Siiri ei nähnyt viehettä heti, mutta samantien kun hokasi sen niin läksi sataa perään. Ei tarttunut vieheeseen kuitenkaan. Tämä otettiin toisen kerran ja nyt Siiri tiesi mitä odottaa, joten oli heti valppaana ja yritti ottaa varaslähdön, eli ei liene yllätys, että taas mentiin niin lujaa kun ikinä tassuista päästiin. Taaskaan se tarttuminen ei ollut se juttu, joten Siiri jäi haistelemaan rullia ja viehettä, mutta ei sitä suuhun ottanut.
Seuraavaksi testin ehkä tylsin osuus, eli aktiviteettitaso, joka tarkoitti 3min täydellistä passivoitumista ohjaajalta. Siiri hieman tässä yllätti, koska se on yleensä aina ollut hirmuisen rauhaton ja kärsimätön odottaja. Nyt se kuitenkin leikki patsasta mun kanssa ja tuumi, että jaaha, seistään tässä sitten kun mitään ei tapahdu. Mä odotin, että rapsuttelisi vähintään itseään, kun se on yleisin sijaistoiminto mikä odottaessa näkyy, mutta ei.
Etäleikki alkoi sillä, että piilossa oleva hahmo taputtaa ensin käsiään, sen jälkeen nousee ja hiippailee kohti kentän toisella laidalla olevaa toista piiloa, välillä pysähtyen ja kyykistyen viitta hulmuten ja sitten riisuu viitan päästä ja ottaa lelun, käy toisella piilolla ja riisuu lopun viitasta. Siiri seurasi tätä tapahtumaa tarkkaavaisena, mutta kun tuli aika päästää irti koiran pannasta, niin otti muutaman askeleen eteenpäin ja sitten ilmeisesti muisti vieheen ja menikin tutkimaan sitä. Etäleikkijä sai ihan rauhassa huudella ja hyppiä lelun kanssa, eikä Siiriä kiinnostanut pätkääkään. Kutsuin koiran luokse ja käytiin yhdessä katsomassa etäleikkijää, Siiri tervehti, mutta ei mitenkään yliampuvan ystävällisesti.
Seuraavana vuorossa oli haalariosio, eli ensimmäiseksi piti kävellä polkua pitkin kohti haalaria ja kun se nostettiin ilmaan, piti pysähtyä ja päästää hihnasta irti. Siiri haalarin noustessa hieman kyykistyi ja pienen tuumailun jälkeen päätti haukkua haalaria. Sitten etenin itse puoleenväliin kohti haalaria, Siiri edelleen haukkui mun takana hetken, jonka jälkeen hiljeni. Siirryin kiinni haalariin, koskematta siihen kuitenkaan, Siiri piti välimatkaa vielä, haukkui muutamia kertoja. Kyykistyin haalarin eteen ja kutsuin koiraa ja nyt Siiri tuli mun viereen ja heilutti häntää. Haalarin ohitukset tehtiin kahteen kertaan, eikä kummallakaan kerralla ollut mitään ongelmia, eli ei jäljellejääviä pelkoja.
Räminälaite oli seuraavaksi, Siiri reagoi räminään pienellä väistöliikkeellä, mutta oikeastaan samantien meni ilman apuja tutkimaan laitetta. Ohitukset tehtiin tässäkin kahteen kertaan, mutta niissä(kään) ei mitään. Mä vaan sain palautetta, että reippaampaa kävelyä, mutta tässä vaiheessa alkoi varpaat tosissaan olemaan jo ihan tunnottomat, niin oli hankala kävellä reippaasti kumisaappailla ja tunnottomilla varpailla :-)
Aaveet oli testin mielenkiintoisin osuus itselle. Siiri aaveiden tultua piiloistaan aloitti oikeastaan välittömästi haukkumisen ja haukkui oikeastaan tauotta aaveiden tultua lähemmäksi. Haukku ehkä muuttui, mitä lähemmäksi aaveet tulivat ja matalaa murinaakin kuultiin, eli koira ihan oikeasti yritti siinä olla tosissaan. Siiri siirtyi mun taakse niin paljon, että jouduin hihnasta päästämään irti ja videolta katoin, miten koira reagoi siellä. Haukkui kokoajan ja liikkui. Kävelin ensin lähemmäs toista aavetta ja lopulta halausetäisyydelle, sitten sain luvan kutsua koiran luokse, jutella aaveen kanssa ja riisua hupun. Siiri vapautui heti kun huomasi, että jee täällähän olikin ihmisiä! Toisen aaveen luo tuli myös ihan kutsumatta ja siltäkin me riisuttiin huppu pois.
Lopuksi vielä leikki uudestaan, sama idea kun alussakin, tarkoituksena selvittää onko leikkihalut muuttuneet. Siirin kohdalla oli, sitä ei vaan yksinkertaisesti jaksanut enää kiinnostaa, ei ollut paineistunut, ei vaan kiinnostanut enää.
Ihan viimeseksi oli ampuminen, ensin aktiivisessa tilassa ja tähän varmistin testiohjaajalta, että mitä tehdään jos koira ei leiki, kun oli vahva epäilys itsellä, että Siiriä en leikkimään saa, niin vastaus oli, että sitten koira hihnaan ja juostaan sen kanssa ympyrää, koiran tuli siis olla liikkeessä. Kyllä mä ton koiran aika hyvin tunnen, koska niinhän siinä kävi, että maanitteluista huolimatta koiraa ei kiinnostanut wuballa leikkiä yhtään ja kuvaajat sanoivat, että tarvittaisiin enemmän liikettä, jos olisin saanut, olisin kommentoinut, että juu vaikka mä tässä tekisin mitä, niin tuo koira ei leiki, ihan muutaman kerran koittanut leikittää ;) Päädyttiin sitten juoksemaan ja laukaukset kuultuaan Siiri jäi vähän ihmettelemään, mutta suurempia reaktioita ei tullut. Passiivisessa tilassa ollessaan ammuttiin myös kaksi laukausta ja tässä sama, pieni huomionkiinnitys, mutta sen jälkeen ei mitään.
Omat fiilikset on heti näin testipäivän päätteeksi, että mitään kovin yllättävää ei tullut. Siiri oli hyvin siirimäinen oma itsensä, eli edes ohjaajan pieni jännitys ei pistänyt koiran pasmoja sekaisin, mutta sekin on kyllä ihan Siiriä, ei se hirveesti stressaile vaikka ohjaaja stressaisikin. Tein itseasiassa testiä ennen oman arvioni, mutta jälkikäteen luettuna huomasin, että en ollut ajatellut ihan loppuun asti niitä ja arvioita vaikeutti sekin kun ei koskaan ennen ole ollut seuraamassa luonnekuvausta.
Kuvaaja totesi lopuksi, että saalisviettiä tuolta löytyy kyllä ja se on kyllä tiedossa, ollaanhan me käyty vieheen perässä juoksemassa muutamaankin otteeseen. Voin vaan todeta, että vahvisti käsitystä siitä millaisena tuon koiran olen nähnyt ja tuntenut. Ja nyt näin myös sen, että Siiri kyllä halutessaan osaa odottaa vaikka mitään ei tapahtuisikaan, ehkä alan vaatia tätä siltä enemmänkin. Kaiken kaikkiaan hyvinkin mielenkiintoinen päivä. Kuvaus saatiin videoitua, se tulee tänne heti kun sen saan editoitua (eli ehkä joskus kymmenen vuoden päästä aikaisintaan..). Alla vielä osioiden numeroidut arviot:
1. KONTAKTI
a. Tervehtiminen 4
b. Yhteistyö 3
c. Käsittely 3
2. LEIKKI 1
a. Leikkihalu 3
b. Tarttuminen 3
c. Puruote ja taisteluhalu 2
3a Takaa-ajo 1.kerta 2
3b Tarttuminen 1. kerta 1
3a Takaa-ajo 2. kerta 4
3b Tarttuminen 2.kerta 2
4 Aktiviteettitaso 2
5 ETÄLEIKKI
a. Kiinnostus 3
b. Uhka/aggressio 1
c. Uteliaisuus 1
d. Leikkihalu 1
e. Yhteistyö 1
6 YLLÄTYS
a. Pelko 2
b. Puolustus/aggressio 1
c. Uteliaisuus 2
d. Jäljellejäävä pelko 1
e. Jäljellejäävä kiinnostus 1
7 ÄÄNIHERKKYYS
a. Pelko 3
b. Uteliaisuus 5
c. Jäljellejäävä pelko 1
d. Jäljellejäävä kiinnostus 1
8 AAVEET
a. Puolustus/aggressio 3
b. Tarkkaavaisuus 4
c. Pelko 5
d. Uteliaisuus 2
e. Kontaktinotto aaveeseen 4
9 LEIKKI 2
a. Leikkihalu 1
b. Tarttuminen 1
10 Ampuminen 2
sunnuntai 17. helmikuuta 2013
I choose to be happy
Viime viikonloppuna oltiin poikaystäväni kotona, ja siellä Siiri sai taas palan maalaiskoiran elämästä ja koirakavereiden seurasta. Itse pääsin hoitamaan hevosia, ja yllätyin siitä, että minä, ei-aamuihminen, nousin sunnuntai-aamuna ennen kahdeksaa tekemään aamun tallityöt ja se oli oikeasti kivaa! No, okei, muuta mun ei tarvinnut tehdä kun antaa hepoille aamuheinät, mutta en malttanut heti sen jälkeen edes lähteä, kun nautin niin paljon siitä hetkestä. :) En ole oikein koskaan hevosista innostunut, tai en ole ikinä ollut mikään heppatyttö, mutta onhan ne hienoja eläimiä ja nyt niiden kanssa oli tosi mukava touhuta ja ihan vaan katsella kun ne söivät heinää.
Siiri pääsi sunnuntai-päivällä tutustumaan tallikoiran elämään ja oli täysillä mukana siellä kun karsinoita siivottiin. Suurin mielenkiinnon kohde oli tallikissat, jotka höynäyttivät Siiriä tuon tuosta. Kovin rauhallisesti molemmat suhtautuivat toisiinsa, kissat lähinnä kyllästyneinä katsoivat ihmettelevää koiraa. Siiri pääsi myös heppoihin tekemään lähempää tuttavuutta, vaikka onhan tuo ihan pikkupentuna ja nuorempana nähnyt hevosia paljonkin. Vähän pelästyi kun hepat juoksi kauhealla kyydillä meitä lähemmäs ja Siiri meni mun taakse, mutta kun kyykistyin, malttoi koira käydä maate ja olikin hiljaa niin kauan kun koiran vieressä olin. Heti kun nousin, niin alkoi haukkukonsertti. Hepat on tottuneet koiriin, joten koira sai ihan rauhassa huutaa siinä.
Omia huomioita oli, kun taas jälleen kerran koirasta näki, että tuo koira on niiiin tehty maalle. En mä pysty sitä sanoilla kuvaaman, mutta siitä tulee ihan eri koira. Se, jota kaupungissa pidetään laiskana, jaksaa tuolla olleessaan vaikka kokopäivän olla pihalla, touhuta kokoajan ja remuta koirakavereiden kanssa. Tehtiin pienesti tokoa ja kun sen saman draivin saisi aina ton koiran tekemisiin niin me oltaisiin jo kisaamassa. Sydän särkyy joka kerta kun se on tuotava takaisin kaupunkiin. Onneksi mulla kuitenkin on mahdollisuus antaa Siirille pieniä hetkiä maalaiskoirana, ja onneksi Siiri ottaa siitä kaikesta ilon irti joka kerta. Ja mikä parasta, se on vain mun sydän joka särkyy tuotaessa koiraa takaisin kaupunkiin, koirahan ei sitä mieti, kun elää vain tässä hetkessä. :)