Rakkautta yli lajirajojen

Siiri vietti taas viikonlopun maalaiskoirana ja teki vähän lähempää tuttavuutta hevosten ja ponin kanssa.



"Jos mää vähän haukkaan.."
 

Mä olen aina vaan yhtä hämmästynyt, siitä kuin lungisti koira suhtautuu noihin isoihin otuksiin. En ole vielä päässyt selville siitä, onko se vaan niin hölmö, että ei niitä osaa pelätä vai onko sille luonnostaan vaan ihan okei saada tassupesu ponilta<3

 

"Ei nyt sentää, vähän nuolen vaan"<3

 

Olen aina hieman varuillani, kun Siiri menee heppojen aitaukseen (mielessä mikäs muu kuin hevosenpska), mutta ei sekään nyt onneksi ihan holtittomasti siellä pyöri, ja kyllä se välillä niitä säikkyykin, eli kai se vähän ainakin osaa varoa..

Musta on tosi hassua kun itse en koskaan ole mikään heppatyttö ollut, mutta silti mä oon ihan fiiliksissä kun saan noita hoitaa, ehkä mä otan nyt takasin sen, minkä olen menettänyt kun en nuorempana koskaan innostunut hevosista kun olen aina ollut vaan fanaattinen koiraihminen. Ei musta mitään heppatyttöä saa vieläkään, mutta ei se silti poista sitä iloa, minkä noiden hassujen kavioeläinten hoidosta saa :) Se on niin erilaista, mitä koiratouhuista tulee.

 

Iso turvallinen turpa :)

 

Oli kamalan rentouttavaa vaan silittää niiden turpia ja höpötellä niille kaikkea hölmöä. Sitten ne katsoo isoilla silmillään ja tunkevat turpaa lähemmäs ja yrittävät kuolata takille ja lopuksi vielä hörisevät (oletan, että tyytyväisyydestä). Nyt tiedän, mitä tarkoitetaan heppaterapialla :)

 

Kuvista käy ilmi, että vaikka kuinka söpöjä ovatkin niin Siiri ei ihan rakkaudeksi ehkä kutsuisi tätä, kyllä se sen verran oli jännittynyt, eikä ehkä ihan niin otettu ollut turpakosketuksista kun omistaja joka napsi kuvia ja oli ihan "iiiih, kuinka liikkistä", mutta hienosti koira silti käyttäytyi. Kyllä itsekkin hieman jännittää heppojen kanssa oleminen, joten saa koiraakin jänskättää. :)