Ollaan nyt syyskuussa tehotreenattu Sannan valmennuskurssilla, ennen piirimestiksiä tehtiin kaksi kertaa kisamainen setti ja kaksi päivää ennen kokeita hiottiin vähän odottamisia kierrossa, ruudussa ja hypyssä.
Meidän viimeinen kerta, ja tätä myötä koko vuoden viimeinen koulutuskerta, oli toissapäivänä perjantaina. Takki oli aika tyhjä viime sunnuntain kokeen jälkeen ja pyysin Sannaa suunnittelemaan meidän pään menoksi jotain kivaa.
Tehtiin voittajaluokkaa liikkuroituna, luonnollisesti, kun avoimen luokan hyvästelimme tuon yhden ykkösen jälkeen.
Aloitettiin hyppynoudolla ja sanoin, että en ole sitä nyt metallilla tehnyt ja nouto kyllä sujuu, mutta hyppy jompaankumpaan suuntaan tuppaa vielä unohtumaan. No hei, me olemme tehneet tätä ehkä yhden käden sormilla laskettavan määrän, niin ei kai mikään ihme..
Metskussa on vielä yksi kerros maalarinteippiä, joten siitäkin luonnollisesti päästävä eroon.
Ekalla kerralla Vilka muisti mennessä hypyn, mutta tuli kapulan kanssa kiertäen esteen. Uudestaan, taas mennessä muisti hypätä ja kun kääntyi kapulan kanssa, näytin kädellä, että haluan myös hypyn takaisinpäin, ja siinä ei mitään ongelmaa. Toistoja siis niin tulee rutiinia. :)
Sitten ruutu, tämähän nyt muuten on tuttua kauraa, mutta nyt tuli käsky ruudusta seuraamaan. Oli himpusti yli ruudun, mutta nyt ei nillitetty siitä. Hassusti ajautu vähän ulos, vähän tuli kaarrosta, joka ei Vilkalle ole tyypillistä. Mutta syy taisi olla se, että ennen meidän vuoroa tein ruutua ja targetti oli siellä, mihin ajautui, kun tehtiin eri suunnasta. Tuli ekalla käskyllä seuraamaan, vähän oli vauhtia liikaa tai jarrutus myöhässä, mutta eka kerta ikinä kun edes tehtiin tätä, aika makee!
Luoksetulo stopilla. Kaikki muuten ok, mutta stoppi valahti, koska liian kova vauhti vielä. Toistoja toistoja niin saadaan koirakin suhteuttamaan vauhti sellaiseksi, että on vauhdikas, mutta pystyy tekemään kunnolliset stopit. Mutta pysähtyi ekalla käskyllä, näitäkään ihan hirveästi ei olla tehty (ehkä 4-5 kertaa ennen tätä?)
Ohjattu nouto. Tässä sanoin "tarkkana", jolloin katsoisi ainakin ekan kapulan viennin. Seuruu merkille hyvä, samoin stoppi. Oikea kapula arvottu, ja vähän epäröi, eikä lähtenyt heti käskystä ja ehdin sanoa uudestaan "oik.." ja käsimerkki niin sitten jo lähti.
Vitsi mikä tyyppi. Oliskohan ollu joskus keväällä tai alkukesästä kun aloiteltiin ohjattua ja hyppynoutoa treenaamaan ja luoksetulon stoppeja ihan nyt syksystä ja nyt teki ihan superhienosti kaikki! Pieniä kauneusvirheitä, mutta niistä päästään kun saadaan rutiinia, liikkeiden runko on jo hyvin selvillä. Sanna sanoi, että sen tekisi mieli itkeä mun puolesta kun katsoi Vilkan tekemistä, on se kyllä aika mieletön tyyppi! Nyt kun päästäisiin pitkälle syksyyn treenailemaan ulkona ja saataisiin hallipaikka niin tällä tahdilla meillä on voittajankin liikkeet jo hallussa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti