Vaikeinta on itsensä voittaa, mut loppuun asti sitkeät koittaa

Käytiin eilen Jokelan tokoporukalla treenaamassa ja meillä oli yksi parhaista treeneistä ikinä! Kentällä vietettiin jotakuinkin 1,5h aikaa ja suunnittelin treenit, mutta loppujenlopuksi tehtiin paljon muutakin. Ulkopuolisen silmiin meidän tekeminen näytti varmaan ihan päämäärättömältä sähläykseltä, mutta koko treenien ajan oikeastaan musta tuntui että me tehdään töitä YHDESSÄ. Ja se on paljon se, vielä helmikuussa me oltiin minä ja koira kun käytiin Synnove Matren koulutuksessa (josta en muuten ole tehnyt blogiin päivitystä! :o), mutta eilen me oltiin me. Onhan Vilka toki vielä nuori ja ihan pienessäkin ajassa tapahtuu suurta kehitystä, ihan kakarahan se vieläkin on. 

Ihan ensin mun täytyy mainita, kuinka meidän junamatkat sujuvat, koska sponsoroitiin taas eilen VR:ää ja valittiin juna meidän matkantekovälineeksi. Vilka meni molemmilla kerroilla junaan heti luvan saatuaan itse vapaaehtoisesti ja kun olen yrittänyt opettaa siihen, että koira menee ennen mua junaan. Ihan siitä varmasti erittäin todennäköisestä syystä, että jos ovet jostain syystä menisikin kiinni, niin koira ei ole se joka jää laiturille hihna kaulassa kiinni. Hyi koko mielikuva. No, jokatapauksessa, tällähetkellä se menee juurikin niin, joten turvallisuus on tässäkin asiassa mietitty. Mä olen erittäin iloinen siitä, että Vilkan ollessa pikkupentu, me liikuttiin heti paljon ja mahdollisimman monessa erilaisessa paikassa.
Matka Jokelaan Hyvikäältähän ei kestä kun sen 7min, eli siinä ajassa ei koirakaan oikeastaan ehdi rauhoittua, mutta ihan mukava matkakaveri se on. Jos vaunussa on ruuhkaa, jäämme eteiseen seisoskelemaan. Vilka on hieman levoton junassa, haluaa tutkia kaiken ja mennä joka paikkaan, ihanaa omistaa loputtoman utelias koira ;)

Itse treeneihin sitten.

Aloitin ihan kontaktilla perusasennossa. Katsoin itse eteen ja sivusilmällä vaan vilkuilin, pitääkö koira kontaktin. Kehuin sanallisesti ja palkkailin välillä. Hienosti piti!

Mun oli tarkoitus katsoa millä mallilla meidän seuruu on, koska me ei olla sitä nyt ihan tietoisesti treenattu hetkeen. Tein ensin ihan yhden askeleen pätkiä. Vilkalla on sekä perusasentoontulokäsky että seuruukäsky sama "sivu". Mulle helpompaa kun on sama käsky ja toivottavasti koirallekkin :)  Ekat toistot meni ihan kivasti, mutta sitten koira jäikin vaan istumaan paikalle. Vilkalle tuntuu välillä olevan hankala erottaa istu ja sivu-käskyt. En tiedä oliko kyse tästä, koska istu meillä tarkoittaa todella istumista ja paikoilleen jäämistä vaikka itse liikkuisinkin. 
Autoin sitten namilla koiraa onnistumaan ja parin toiston jälkeen palkkasin lelulla. 

Ihana Ke-Hu!
Kuvituskuva, ei eilisistä treeneistä

Millä mallilla meidän seuruu sitten on? Aika kivalla. Vilka ei poikita enää ja olen 99,9% varma, että se johtui mun kädestä, kun väisti sitä. Nyt mä huomasin, että pidän käden paikoillani eli mun pitäisi se saada liikkumaan kuitenkin. En tiedä kuinka luonnolliselta mun kävely tulee näyttämään, mutta mun vasen käsi tulee liikkumaan vähän sivuttain Vilkan pään takana. Kuulostaa erittäin hyvältä näin, mutta ei se niin pahalta näytä, miltä kuulostaa :D
Vilkan paikka on kiva, se on tiivis ja aina välillä mun on pakko katsoa noutajan häntää ja aina se yleensä vispaa. Yksi paras ominaisuus noutajissa, töitä tehdessäänkin niiden häntä huiskuttaa. Käännöksissä on vielä töitä, kaikkein eniten vasemmalle käännöksessä, mutta eiköhän sekin saada kuntoon.

Muut tekivät ryhmässä paikallamakuun, me tehtiin vähän sivummassa, koska mä olen nyt ihan tosi epävarma tämän liikkeen kanssa :( Ainoa liike, joka kokeissa pitää olla ehdottoman varma. Siis en tarkoita, etteikö muilla olisi väliä, mutta yksittäisliikkeet jos menee pipariksi, pilaa oman suorituksen, ryhmäliike jos on epävarma, voi pahimmassa tapauksessa pilata muidenkin suorituksen. 

Tehtiin eilen etupalkalla, mutta Vilkan focus ei kuitenkaan ollut kovin intensiivisesti palkkakipossa, ja se pysyi silti. Eli valoa tunnelin päässä? Koska nyt tarvitaan niitä onnistumisia. Valittiin meidän paikka huonosti, koska kentän vieressä menee siis frisbeegolf-rata ja eiköhän me oltu siinä aloitusheittopaikan puolella ja siihen tuli pojat juuri heittämään. Vilka vilkaisi lentävää kiekkoa, mutta pysyi! Kävin vähän varmistelemassa palkkaamalla sitä maahan. Pojat siinä vitsaili kun koiria oli rivissä, että näinköhän pysyvät jos kiekko vähän "vahingossa" lentäisi väärään suuntaan :D Mulla oli hauskaa kun kuulin heidän koko keskustelun.
Aikaa en tiedä, kauanko oli, koska vapautin aiemmin kun muut palasivat koiriensa viereen. Hyvä fiilis kuitenkin, se pysyi!!!

Kuvituskuva, ei eilisistä treeneistä

Tehtiin seuraamista houkutuksen vieressä. Houkutus oli namikippo, jossa oli nakinpaloja. Aloitettiin ensin kauempaa ja siirryttiin pikkuhiljaa lähemmäs, V taisi pari kertaa vilkaista kippoa, mutta muuten pysyi kontakti. Siis oikeesti, ei mulla riitä mitkään ylisanat enää. 

Vilka pääsi tekemään myös muutaman luoksetulon. Jätin sen istu-käskyllä odota-käskyn sijaan. Ilmeisesti se toimii paremmin, koska nyt se oli rauhallinen, ei varastanut, ja kun käännyin, pystyin odottamaan vielä hyvin tovin ennen luoksetulokäskyä. Loppu perusasennot oli vinoja, mutta muuten ihan täydellisiä taas. Vilkan vauhti on ihailtavaa, se lähtee kuin raketti ja tulee hyvällä vauhdilla loppuun asti. 

Päästiin tekemään hyppyä avoesteellä. Muistutin Vilkalle ensin mitä siltä vaadin, tehtiin lennosta yksi hyppy. Sitten jätin sen esteen toiselle puolelle ja taas istu-käskyllä jätin, eikä mitään varastamisia ollut. Hyppy-käskyn saatuaan neiti kuitenkin tuli ohi. Vasta kun jätin lähemmäs estettä niin muisti hypätä, toinen toisto perään ja superlelupalkka! 

Olin myös muodostanut ongelman itselleni edellisenä yönä. Vilka tekee siis etujalkakaukot ja siinä koira perusasennosta maahan mennessä tavallaan poistuu siitä pa paikalta. Mietin, että nouseeko se luonnollisesti takaisin perusasentoon. Kokeilin tätä eilen ja kyllä se sieltä sen pepun nosti niin, että siinä ei mitään ongelmaa. Onneksi välillä nämä ongelmat on näin helppo ratkoa ;)

 Kuulostaa siltä että olen tehnyt ihan hullun pitkät treenit, mutta taukoja tietenkin pidettiin. Ja tietoinen valinta tehdä pitkän kaavan mukaan. Haluan Vilkalle opettaa ja näyttää, että vaikka ympärillä joku treenaisi merkillemenoa (eilen pahapaha häiriö kun toinen pääsee juoksemaan merkille!) niin silti se keskittyisi tekemään töitä mun kanssa. Ja myös sitä, että välillä joutuu tekemään paljon töitä ja pitkään, mutta aina se kannattaa. Ja eilen hyytymisen merkkejä työmoottorissa ei näkynyt kuin vasta ihan lopuksi, kun olin jo treenit päättänyt ja enää vain hetki hengattiin kentällä. Mutta aivan siis huippusuoritus vuoden ikäiseltä koiralta ja oikeasti niin huipputreenit että me ensin sen voimalla suorastaan liideltiin juna-asemalle ja kotiin ja mä vielä sillä energialla kävin 11km pyörälenkillä. Tarviiko mun vielä kertoa, kuinka huipputyyppi Vilka on?! <3