Tokavikalla kerralla tehtiin noutoja, eli luovutusta, kantamista ja luovuttamista. Meillä nää meni vähän leikkimiseksi, aloitettiin luovutuksilla ja esineeksi otettiin narulelu. Vilka kyllä luovuttaa lelusta, jos toisessa kädessä on nami, mutta pientä kilpailemista oli havaittavissa. Kantamisia tehtiin sekä damilla, puisella ohjatun noudon kapulalla että metallikapulalla. Kaikkia Vilka suostui kantamaan, hieno pieni! Mä ite olin vaan jotenkin ihan hukassa koko liikkeen kanssa. Se on mulle vähän sellainen mörkö, en oikein tiedä mitä tehdä, en uskalla kokeilla koska pelkään että pilaan koko homman heti alkuunsa.
Otettiin myös maahanmenoja sekä paikallaan että liikkeestä. Mehän ollaan alunperinkin saatu ensimmäiset onnistumiset nimenomaan liikkeestä ja sitä kautta lähdetty sitä vahvistamaan, mutta sujuu se paikallaankin jo, kaksi kärpästä yhdellä iskulla siis ;)
Luoksepäästävyys, jossa meillä oli alkuun vähän vaikeuksia, mutta taitava pieni malttoi kuitenkin loppujenlopuksi istua paikallaan namin houkutuksen voimalla ja Sanna pääsi viereen ja nopeasti silitti hieman.
Sannalla oli mukanaan vati, joten kaikki pääsivät kokeilemaan vatitemppua turvallisesti Sannan avustamana. Meille se oli siinä mielessä tuttu, että sitähän lähdettiin heti treenaamaan kun oli pentukurssilla puhetta siitä labbiksen pennusta, jolle vatitemppu oli opetettu. Tästä videosta siis kyse alunperin, mistä kaikki lähti. Vilka hetken ihmetteli vierasta vatia, mutta aika pian se jo oli etutassuineen siinä. Kerroin Sannalle opettaneeni Vilkalle tavallaan "väärään" suuntaan eli myötäpäivään pyörimisen, perusasennon kanssahan sitä ei niin päin voi hyödyntää. Näytin kuinka hyvin se jo sujuu ja sitten ruvettiin harjoittelemaan toiseen suuntaan. Ja tähän väliin huomio, kuinka kivaa on opettaa koiraa, joka itse tarjoaa asioita, Siiri on ehkä maailman oma-aloitteeton, joten sen kanssa on turhauttavaa lähteä treenaamaan sitä kautta mitään, että koira itse tarjoaisi toimintaa. Vilka rupesi namikäden liikuttua sopivasti, tarjoamaan vastapäivään tassujen liikutusta. Ja sai sekä Sannalta että multa sanalliset kehut merkkaamaan toimintaa, ja perään heti multa namia. Pikkuhiljaa saatiin jo siinä sen pienen hetken aikana isompaakin liikettä aikaan. Tätä jatkettiin myöhemmin kotona ja lopputuloksen näette tässä: Vilkan (12vkoa) vatitreeni.
Muiden ottaessa vatitreeniä sai itsekseen treenailla luoksetuloja niin, että jättää koiran ja kutsuu sitten luokse. No, meidän tapauksessa tämä on ihan mahdoton ajatuskin, joten skipattiin tämä juttu kokonaan, kunhan ensin kasvatellaan vähän malttia pikkukoiralle niin ehkä sitten mietitään näitä paikallaolojuttuja :)
Otettiin myös maahanmenoja sekä paikallaan että liikkeestä. Mehän ollaan alunperinkin saatu ensimmäiset onnistumiset nimenomaan liikkeestä ja sitä kautta lähdetty sitä vahvistamaan, mutta sujuu se paikallaankin jo, kaksi kärpästä yhdellä iskulla siis ;)
Luoksepäästävyys, jossa meillä oli alkuun vähän vaikeuksia, mutta taitava pieni malttoi kuitenkin loppujenlopuksi istua paikallaan namin houkutuksen voimalla ja Sanna pääsi viereen ja nopeasti silitti hieman.
Sannalla oli mukanaan vati, joten kaikki pääsivät kokeilemaan vatitemppua turvallisesti Sannan avustamana. Meille se oli siinä mielessä tuttu, että sitähän lähdettiin heti treenaamaan kun oli pentukurssilla puhetta siitä labbiksen pennusta, jolle vatitemppu oli opetettu. Tästä videosta siis kyse alunperin, mistä kaikki lähti. Vilka hetken ihmetteli vierasta vatia, mutta aika pian se jo oli etutassuineen siinä. Kerroin Sannalle opettaneeni Vilkalle tavallaan "väärään" suuntaan eli myötäpäivään pyörimisen, perusasennon kanssahan sitä ei niin päin voi hyödyntää. Näytin kuinka hyvin se jo sujuu ja sitten ruvettiin harjoittelemaan toiseen suuntaan. Ja tähän väliin huomio, kuinka kivaa on opettaa koiraa, joka itse tarjoaa asioita, Siiri on ehkä maailman oma-aloitteeton, joten sen kanssa on turhauttavaa lähteä treenaamaan sitä kautta mitään, että koira itse tarjoaisi toimintaa. Vilka rupesi namikäden liikuttua sopivasti, tarjoamaan vastapäivään tassujen liikutusta. Ja sai sekä Sannalta että multa sanalliset kehut merkkaamaan toimintaa, ja perään heti multa namia. Pikkuhiljaa saatiin jo siinä sen pienen hetken aikana isompaakin liikettä aikaan. Tätä jatkettiin myöhemmin kotona ja lopputuloksen näette tässä: Vilkan (12vkoa) vatitreeni.
Muiden ottaessa vatitreeniä sai itsekseen treenailla luoksetuloja niin, että jättää koiran ja kutsuu sitten luokse. No, meidän tapauksessa tämä on ihan mahdoton ajatuskin, joten skipattiin tämä juttu kokonaan, kunhan ensin kasvatellaan vähän malttia pikkukoiralle niin ehkä sitten mietitään näitä paikallaolojuttuja :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti