Oops, unohdin kokonaan esitellä meidät edellisessä kirjoituksessa, vaikka linkkasinkin vanhan blogimme osoitteen siihen. Olisi se esittely silti voinut olla ihan paikallaan..
Parivaljakon tassun alla oleva osapuoli olen minä, Minttu. Kohta kaksikymppinen hyvinkääläinen, koulutukseltaan lähihoitaja/lastenhoitaja, kihloissa ja tällähetkellä inttileski. Kova halu olisi päästä aloittamaan oma itsenäinen elämä ja päästä pois äitini nurkista. Ehkä sitten vuoden päästä... :)
Hurttapuolta edustaa tällähetkellä (toistaiseksi) yksinomaan Siiri, 5-vuotias kultainennoutajaleidi. Siiri on vauhdikas, kaikkia rakastava ja omanarvon tunteva hölmö noutaja, joka iästään huolimatta tuntuu joissain asioissa olevan ikuinen pentu. :)
Tavoitteet harrastamisen suhteen silloin joskus viisi vuotta sitten oli kovat, harrastuskoiraa haettiin ja heti pennun kotiutumisen jälkeen melkeinpä aloitettiin treenaamaan tokoa, tavoitteena kisata joskus. Koira osoittautui kuitenkin aika haastavaksi tapaukseksi ja pisti kaiken mullinmallin ja näytti elämäänsä tyytyväiseltä aiheuttamansa kaaoksen keskellä. Koira siis vei meitä välillä ihan 6-0. Joten pääpaino oli silloin siinä, että koira pysyisi käsissä.
Asuttiin tuolloin vielä Nukarilla ja meidän kyyditseminen treeneihin oli aika nihkeää, joten tyydyimme pääosin omatoimitreeneihin. Kuitenkaan yhtälö ei toiminut ja treenit menivät turhan yksitoikkoisiksi, koira kyllästyi, ohjaaja kyllästyi. Tällähetkellä koira on siis 5v ja me ei olla startattu yhdessäkään toko-kokeessa. Ongelmia on vähän siellä sun täällä ja joka liikkeessä jotain. Välillä tokoinnostus nostaa päätään, mutta pääasiallisesti me ollaan tokohaaveet haudattu, koira ei vaan nauti mekaanisesta seuraamisesta vierellä tai siitä, että 2min pitää maata paikoillaan. Tästä syystä tehtiin päätös ja vaihdettiin lajia koiratanssiin. Koiran silmät aina loistavat kun tavallisen seuraamisen sijaan saakin pujotella ohjaajan jalkojen välistä tai juosta lyhyestä paikallamakuusta satakakskyt lasissa ohjaajan jalkojen väliin odottamaan seuraavaa käskyä. Eli tilanne on sikäli hyvä, laji josta koira nauttii joka taas johtaa siihen, että ohjaaja nauttii ja molemmilla on kivaa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti