Vilkasta eloa

Nyt on hetken rauhallista taas, kun pentu vetelee sikeitä, joten on hyvää aikaa päivittää blogia. Eilen siis hain pennun kotiin ja aikamoista hulabaloota on eilinen ilta ja tämä päivä ollut. Pentu, joka siis sai nimekseen pitkän pohdinnan jälkeen Vilka, on kotiutunut hyvin. Automatkalla iski ikävä ja sydäntäraastava itku kun joutui yhtäkkiä eroon emästä ja sisaruksista :( Pysähdyttiin matkalla kerran ja heti sain vastata kysymykseen, johon varmasti pitää tottua, "minkä rotuinen tämä on?". Jotenkin tajuaa sen, että ihmiset ovat oikeasti tottuneet niin vaaleisiin kultaisiin, että tämä tummempi versio on vieras.

Eilinen ilta oli kyllä tavallaan aika raskas, olin herännyt aamulla viideltä, ollut koko päivän reissussa kun olin Vantaalla katsomassa tokon MM-finaalia ja siihen vielä pennunhakureissu, joka venähtikin aiemmista suunnitelmista huolimatta, se meni oikeastaan juuri niinkuin sen ei pitänyt mennä. Aikomuksena oli hakea pentu sen verran aikaisin, ettei oltaisi ihan myöhään illalla kotona, koska ajattelin jos pentu kauheasti ikävöi niin naapurit eivät välttämättä arvosta. Vähän meteliä pennusta lähtikin, toivottavasti ei ole kantautunut naapuriin saakka. 

Yö meni hyvin, mitä nyt pentu herätti pariin otteeseen, mutta se taitaa kuulua asiaan ja siihen kannattaa vain tottua. Käytiin ulkona molemmilla kerroilla. Hienosti on pentu tehnyt asiansa ulos, vielä ei ole sattunut kuin muutama pissavahinko sisälle. Isommat hädät on kaikki tehty ulos. 

Vilka on hyvin reipas pentu, ottaen huomioon, että alle vuorokauden sisään se on erotettu emästä ja sisaruksista ja kasvattajalla se on saanut rallata ulkotarhassa niin täällä joutuu olemaan hihnassa, en tosin tiedä onko pentuja miten totutettu hihnoihin, mutta Vilka ainakin on suhtautunut yllättävänkin hyvin siihen, että sen suurimpia menohaluja rajoittaa hihna. Eikä se ole hihnaa koittanut purrakkaan, lähinnä pitää välillä suussa, mutta Siirin kanssa yhteisulkoiluilla on hirmu kivaa ottaa Siirin hihnasta kiinni..

Siiri on suhtautunut pentuun täydellisen hienosti. Kiltin uteliaasti tutustunut pentuun ja yrittänyt haastaa kovasti leikkiin, vielä tuo kokoero on vaan niin suuri (Vilka on siis ehkä Siirin pään kokoinen..) että leikkiä on valvottava hyvin tarkasti ja aika paljon rajoitettava. Siiri kuitenkin tosi nätisti nujuaa, lähinnä vaan tuppaa innostumaan ja otteet kovenevat, ei hampailla ota kiinni, mutta tassuilla läimii ja niissä kuitenkin on voimaa jonkun verran. Välillä tuntuu oikein kerjäävän Vilkaa hyökkäämään kimppuun, ja pentuhan innostuu eikä kyllä paljon arastele itseään isompaa Siiriä, päälle vaan on Vilkan motto. Aikahan sen näyttää minkälaisiksi tyttöjen välit muokkautuvat, mutta lupaavalta meno näyttää näin yhden vajaan päivän jälkeen.

Yritän blogia päivittää aina kun mahdollista, mutta vaikka nyt on viikonloppu eikä ole siis töitä niin tuntuu että blogin päivittämiseen ei ole ollut aikaa, joten voi olla että pitkiä taukoja tulee. Hieman jännittää, tai oikeastaan aika paljon pelottaa maanantai kun Vilka jää yksin kotiin työpäivän ajaksi. Onhan sillä Siiri, mutta ne on kuitenkin erotettava portilla toisistaan. Veikkaan, että huudon kera jää, mutta toivottavasti nyt ihan hirveästi ei huutaisi päivän aikana. Ajattelin aluksi, että ei sen auta kuin tottua, mutta nyt pentua tässä seuranneena alkoi kyllä hieman hirvittämään, se on todella energinen, vaikka ei kauaa jaksa touhuta kerrallaan, mutta tuskin väsyy yksikseen yhtä nopeasti kuin mitä nyt kun sitä on leikittänyt.