Taas agilityn riemua

Meidän toinen aksakerta takana, kun viime maanantain kerta jäi meiltä väliin.

Aloitettiin Elenan pisteeltä, jossa oli aiheena kepit ja toisella setillä rengas.
Aloitettiin neljällä kepillä, niistä oli tehty kuja ja Vilka tuumi että hän voi pomppia niiden ohjureiden yli. Sitten kun itse muistin pitää käden tarpeeksi alhaalla ja muistin olla riittävän nopea niin saatiin ihan kivoja "pujotteluja". "Pieniä pomppugeenejä näköjään" sanoi Elena, juu pieniä :D

Renkaan kanssa Vilka ei ollut yhtään niin varma, yritti kovasti tulla renkaan ohi tai sivulta. Oli vielä hihnassa tässä vaiheessa, Elena piti toisella puolella kiinni ja mä kutsuin renkaan läpi. Saatiin koira tulemaan läpi, mutta pientä epäröintiä oli havaittavissa jokaisella kerralla.
Vaihdettiin taktiikkaa niin että me Elenan kanssa istuttiin renkaan molemmin puolin ja vaan kutsuttiin vuoronperään Vilkaa renkaan läpi ja palkkaus. Nyt näkyi koirassa jo varmuutta enemmän.

Jannikan pisteellä päästiin tekemään hyppy+putki yhdistelmää. Ai kamala kun olin myöhässä kokoajan.. Jätin koiran hypyn taakse ja kävelin itse toiselle puolelle, annoin hyppykäskyn ja samantien putkeen, mutta Vilka meni ohi. Otettiin uusiksi pelkkä putki ja taisi se mennä taas ekalla ohi. Sitten se tajusi että ainiiin, tää kiva putki! Ja juoksi läpi ja Jannika oli lelun kanssa toisessa päässä. 

Tätä tehtiin ja tosi kivasti Vilka rupesi jo putkea hakemaan.

Toisella setillä aloitettiin tutustumalla keinuun. Ihan ensimmäiseksi testattiin, aiheuttaako keinun kolahdus reaktioita, Jannika kolisutti keinua maahan ja mä keskityin palkkaamaan. Ei mitään reaktioita. Sitten tarkoitus oli naksutella aina kun koira katsookin keinuun päin, mutta Vilka päätti oikaista ja iski etutassunsa keinun ylösmenokontaktille. Jannika ehti sanoa että "Naksauta aina kun koira katsoo kei.. Tai tarjoaa tassujaan sinne näköjään jo" :D Vilka olisi mennyt pidemmällekkin, mutta tässä vaiheessa vasta totutettiin koiraa siihen että se kolauttaa keinun maahan, niin ei päästetty pidemmälle vielä.

Keinun jälkeen siirryttiin tekemään takaakiertoja ja mulla oli vähän vaikeuksia oman kropan ja ohjausten kanssa yllättäen, joten alkuhankaluuksien jälkeen mä keskityin ohjaaamaan ja Jannikalta lensi sitten palkka. Hienoja takaakiertoja saatiinkin sitten.
Yhdistettiin takaakierto + putki niin että multa lensi palkkalelu kun koira oli putkessa. Saatiin paljon onnistumisia, joten otettiin vielä mutkaputki kolmanneksi. Siinä meni vähän sormi suuhun, ja vaati vähän lisäohjauksia, mutta meni se sitten kunhan ensin ohjaaja osasi ohjata että minne piti mennä :D

Jannika sanoi että meillä on sama juttu kun esim. bordercollieiden kanssa, vauhtia on niin paljon, että ohjaaja ei yksinkertaisesti pärjää kilpajuoksussa koiran kanssa, niin pohjatyö vaatii enemmän kun hitaampien koirien kanssa, koska koira pitää opettaa irtoamaan esteille. Varmaan monen muunkin koiran kanssa toki, mutta tämä on kaikki meille vielä ihan uutta niin koitan kirjoittaa vähän itsellekkin muistiin asioita.

Mutta me ollaan kyllä edelleen ihan fiiliksissä molemmat tästä uudesta lajivaltauksesta. Tiesinhän mä että aksa on kivaa (Siirin kanssa kokeiltu myös), mutta että näin huippukivaa! Katotaan muuttuuko mun mieli jossain vaiheessa ja kun ruvetaan treenaamaan erilaisia ohjauskuvioita ja en saa koiraa hallintaan enkä pysy perässä :D niitä itkupotkuraivareita odotellessa..