Meidän tokotauko venähti vähän pitkäksi, aluksi se oli juoksujen ajan kun ei päästy kursseille ja mulle iski siitä vähän tokomasennus, kun oltiin niin kivasti pääsemässä kiinni rutiineihin. Toisaalta hirmukiva kun juoksut oli tuossa kohtaa niin ei sitten kesällä tule haittaamaan. Tosin en ole ihan varma loppuiko juoksut keskenkaiken vai oliko tärpit oikeasti niin huomaamattomat, mutta missään vaiheessa ei näkynyt merkkejä, että tärpit olisivat olleet. Toivottavasti olivat ja menivät kokonaan, ettei sitten kohta ala uudestaan, ilmeisesti ei mitenkään epätavallista ekoissa juoksuissa tällainen.
Nojoo, oli miten oli, me päästiin eilen taas pentukurssille. Sade oli sotkenut muutamat kerrat, joten kouluttaja laittoi pari extra kertaa, eilisen ja ensi keskiviikon. Voi hyvät hyssykät mikä vieterikoira mulle lähti mukaan. Energiaa oli hieman liikaa, mutta yllättävän vähän se loppujen lopuksi haittasi kuitenkaan itse tekemistä. Me lähdettiin tosi kiireellä, ja kotiinpääsyn jälkeen mulla oli sellainen fiilis, että kiireellä mentiin, pyrähdettiin siellä ja kotiin.
Aloitettiin luoksepäästävyydellä ja Vilka taisi molemmilla kerroilla nousta, mutta tätä ollaan otettu niiin vähän, että en täydellisyyttä voi koiralta odottaakkaan. Kuitenkin se piti ihan kivasti kontaktin ja ylösnousu oli ekalla kerralla ehkä pieni pelästyminen, sellainen pieni hyppäsy vaan sivulle seisomaan.
Meidän seuran välinevarastoihin oli käyty tekemässä ilkivaltaa laittamalla ovien lukkoihin liimaa, siis ihan uskomatonta, miten joku viitsii.. Ei siis saatu rimahyppyä, joten meillä oli nykyisten sääntöjen mukainen lautahyppyeste. Ihan matalaa hyppyä tehtiin, mutta Vilka oli tosi hämillään, sille ei tuota mitään vaikeuksia loikkia muuten ties kuinka korkealle, mutta nyt meni vähän laiskasti yli ja kopautti muutaman kerran esteeseen ja koittikin parin kerran jälkeen jo kiertää koko hökötyksen.
Lyhyt seuraaminen liikkuroituna ja tässä se energia näkyi, koitti vähän loikkia mun namikädelle, ekan käännöksen jälkeen meni nätimmin ja ohjaaja sekoili yllättävän vähän käännöksissä. Mulla siis on vaikeuksia hahmottaa oikea ja vasen välillä ihan arjessakin, joten mä varmaan stressaan itseni puolikuoliaaksi kun joskus startataan kokeissa..
Ruutuun lähetys niin että, kouluttaja piti koirasta kiinni, ohjaaja juoksi ruutuun ja hetsasi maata taputtelemalla koiraa, sitten koiran luo ja vapautus ja palkka ruudussa. Meillä ei oikein toiminut tämä, Vilka oli vähän hukassa, ekalla kerralla se kiinnostui merkeistä ja yritti ottaa sellaista suuhunsa, noutaja.. Liika energisyyskin näkyi ehkä tässä, mutta mun täytyy miettiä toinen tapa tehdä tätä, kosketusalustaa olen miettinyt, kunhan vain saisi aikaiseksi..
Loppuun otettiin perusasennosta maahanmenoa, meillä tarvittiin isoa apua vielä, mutta tosi nätisti Vilka meni suoraan. Se sai pikkupentuna paljon kehuja Sannalta toisella pentukurssilla siitä kuinka hyvin pystyi pitämään itsensä suorassa, eikä maahanmenoissa valahtanut lonkalle edes silloin 9-10 viikkoisena. Nyt se on vähän laiskistunut ja välillä kokeilee normi maahanmenoissa lonkka-asentoa, mutta niistä jätän tarkoituksella palkkaamatta. Koira olet töissä, eikä silloin lekotella puoliteholla!
Ihan viimeiseksi vielä vauhtiluoksetulot eikä meillä mitään ongelmaa tässä. Vauhti on tosi hyvä ja lähtee kyllä ekalla käskyllä.
Mulle jäi vähän ristiriitaiset fiilikset. Meidän yhdessä tekeminen ei ihan ole sellaista kun sen haluaisin, tästä syytän itseäni. Kaikki jotenkin lässähtää aina siinä vaiheessa kun koira saa namin ja musta välillä tuntuu siltä, että oppiiko se mitään kun miettii vaan missä nami ja koska sen saa. Tekihän se töitä, mutta oliko syy vaan ne herkkunakit mitä oli palkkana?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti