Nyyh, haikeaa, meidän toisen ja viimeisen pentukurssin viimeinen kerta on takanapäin.
Aloitettiin sellaisella harjoituksella, että koirat jätettiin istumaan ja itse liikuttiin pari metriä kättelemään kouluttajaa. Vii nousi ekalla, mutta tokalla pysyi, paitsi itse mokasin kun palkkakäsi meni taskuun liian aikaisin ja possu nousi palkan toivossa.
Seuraamista treenattiin tälläkertaa niin, että otettiin oikeaan käteen nameja ja hetsattiin koiraa mukaan ja oikeassa paikassa ollessaan oikeasta kädestä vasempaan nami ja sitä kautta koiralle. Itseasiassa meille tosi kiva tapa, koska V:n nokka tuntuu olevan aina kiinni mun vasemmassa kädessä, ja tässä käden ei tarvi olla kokoaikaa taskussa. Saatiin ihan tosi kivoja pätkiä. Vilkan seuraamisasento on ollut tähän saakka tosi hyvä, nyt on alkanut takapää vähän irrota (kuulostipa hyvältä..) ja menee vähän vinossa. Mä oon ihan vahingossa palkkaillut sitä aina kuonon vasemmalta puolelta (hitto miten hankala näitä on selittää!), eli en suoraan edestä, vaan vähän sivusta ja siitä saatiin kehujakin yhdellä kertaa. Enkä itse edes ole tajunnut ennen sitä että teen niin. Näköjään sitä voi tehdä vahingossakin oikein ;) Ja Vilka on muutenkin ehdollistunut siihen, että palkka tulee aina vasemmasta kädestä, lenkilläkin se jos sanon hyyvä tyttö, niin se kiertää aina vasemmalle puolelle namin toivossa, hassu pikkutyyppi.
Jatkettiin seuraamista samalla tavalla, nyt pujotellen merkkejä. Olipas hankalaa, keskittyä koiran paikkaan, palkkaamiseen ja merkkien kiertämiseen. Vilka karkasi multa haistelemaan yhtä kassia, mikä oli siinä lähellä, mur! Muutenkin maassa olevat hajut veivät vähän turhan paljon koiran huomiota.
Kouluttaja lupasi viime kerralla, kertoa miten lähteä opettelemaan kosketusalustaa. Mä vihdoin ja viimein sain edellisen kerran jälkeen otettua itseäni niskasta kiinni ja aloitettiin kosketusalustatreenit. En oikein osaa sanoa, että ymmärtääkö Vilka mistä se saa palkan, jatketaan treenejä niin kerron sitten edistymisestä.
Luoksetulo houkutusten läpi, oli merkkikartioita pitkin poikin, leluja joista pahin oli röhköpossu ja mitäköhän kaikkea. Vilka vilkaisi tullessaan jotakin, mutta ei ehtinyt jäädä sen enempää pohtimaan kun mulla oli kädessä vinkuteddypatukka, Vilkan ehdoton lemppis! Juoksi normaalilla (eli tosi kovalla) vauhdilla mun luokse ja sai kunnon leikin palkaksi.
Mulla alkaa usko palautumaan pikkuhiljaa siihen, että meillä on mahdollisuus saada yhteistyö vielä kuntoon, pikkuhiljaa pikkuhiljaa..
Huomenna alkaa Sannan tokokurssi, vihdoinkin! Siitä lisää (ehkä jo) huomenna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti