Päästiin kerrankin autolla liikenteeseen, mikä onni ja autuus! Odotin täyttä katastrofia, koska V:n mielestä kaikki muut koirat ovat iiihania ja nyt vein sen paikkaan, jossa oli paljon muita koiria. Alku olikin häsläystä, ensinnäkin meille tuli kiire, yllätys yllätys, vaikka matkaa kotoa mätsäripaikalle ei ollut kuin kuutisen kilometriä. Ilmoittautumispisteellä Vilka joutui ihmettelemisen aiheeksi, kun ilmoitin roduksi kultainennoutaja ja ilmoittautumistamme vastaanottamassa ollut nainen mietti, katsoi Vilkaa ja kysyi "Niin se ei ole tuo?" ja kun sanoin että kyllä se on, niin pieni epäuskoinen ilme ja siihen vielä varmistukseksi sanoin Vilkan todella olevan kultainennoutaja. Nainen naurahti ja sanoi että aina oppii jotain uutta.
Vaikka olen jo tavallaan tottunut tähän, niin musta on silti välillä niin surullista se, että miltä kultainennoutaja on näyttänyt joskus aikoja sitten, se alkuperäinen tyyppi, on niin suuri ihmetyksen aihe nykyään. Sääli sinänsä, vaikka eihän se ihmettelijöiden vika ole, vaan jalostuksen.
Kun saatiin ilmoittautuminen hoidettua, lähdettiin autolle vähän rauhoittumaan. Jätin auton vähän turhan kauas, koska olen surkea parkkeeraaja enkä mielellään parkkeeraa mihinkään ahtaisiin väleihin niin jätin sinne missä on eniten tilaa, eli kauas.. Autolle sai jätettyä turhia tavaroita (kuten rokotustodistukset, joita ei enää tarvittu) ja totesin samalla häkin roudaamisen olevan turhaa ja liian vaivalloista.
Ennen kehää harjoiteltiin vähän, Vilkahan tarjoaa istumista yleensä ekana kun käsi hakee namipalkkaa taskusta, mutta ennen kehää tämän tiedostaen palkkasin vain seisomisista.
Vihdoin tuli meidän vuoro ja Vilka kyllä yllätti mut olemalla niin cool. Se ei normaaliin tapaansa häsännyt ympäriinsä, vaan käyttäytyi tosi kivasti. Hampaat näytettiin itse ja siihen nähden kuinka vähän sitä on treenattu, se meni oikein hyvin. Kerroin tuomarille tämän olevan eka kehäkokemus koiralle ja että se on kuitenkin vasta 11kk. Tuomarin kopelointia Vilka ei oikein sietänyt, ei aristellut tai pakitellut, väisti vaan, mutta syyn näen olevan siinä, että vieras ihminen on tasan kerran ennen tehnyt Vilkalle koko kropan tunnustelun. Eli siihen treeniä. Saatiin sininen nauha.
Sinisten isossa kehässä meni esiintyminen vielä paremmin, Vilka juoksi oikein nätisti ja esiintyi vapaasti ja jaksoi hienosti seistä paikallaan! Koirakkoja käteltin ympäriltä ja yhtäkkiä huomasin meidän olevan neljän parhaan joukossa, nelonen sijoitettiin ja kolmonen ja jäljellä enää Vilka ja joku seisoja. Tuomari mietti ja mietti ja ojensi lopulta meille sinisen eli Vilka sijoittui sinisten toiseksi! :) Se sopi meille oikein hyvin niin ei tarvinnut jäädä BIS-kehää odottelemaan ;)
Palkinnoksi saatiin ruusuke ja pokaali (eka mun kummankaan koiran saavuttama pokaali ikinä!), 4kg ruokasäkki ja monta pussia erilaisia herkkuja ja näytepusseja.
Tuloksellisesti siis kiva päivä, mutta tuloksen takana mua ilahduttaa koiran superkäytös tänään, se on kaikessa hieman rauhoittunut juoksujen jälkeen, se on edelleen se oma hyvin energinen ja vilkas itsensä, mutta joistain tilanteista sellainen turha sählääminen on jäänyt pois. Ja mikä mua ilahdutti myös, se että koira pystyi asettumaa aloilleen mätsäripaikalla. Me panostettiin siihen Vilkan pikkupentuaikoina paljon, mutta silti ennen juoksuja musta tuntui, että kaikki se treenaaminen ei ole tuottanut toivottua tulosta, mutta jotenkin ainakin tänään Vilkassa näkyi se, että pystyy rauhoittumaan vaikka ympärillä onkin hälinää ja kaikessa ei tarvitse yrittää olla mukana.
Hassua, kun samojen järjestäjien mätsärissä muutama vuosi sitten keväällä Siiri oli sinisten ykkönen, joka on sen paras saavutus, nyt Vilka jatkoi perinnettä olemalla toinen.
Päivä vielä kruunattiin kun koirat lähti mukaan Nukarille, jossa pääsivät juoksemaan ja vähän ehkä uimaankin...
Tällä romaanipostauksella osallistumme Hurttahuoneen harrastushaasteeseen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti