Uskon et asiat tapahtuu, ja sen huomaan kun jokin suuri eteen astuu.

Tänään on meillä juhlapäivä, kun lauman vanhin (nelijalkainen) saavuttaa veteraani-iän! Siiri, joka oli Se Koira, jota tuli kun koiraa olin palavasti halunnut ties kuinka monta vuotta, se lopullinen kyllä-vastaus niin monen ein jälkeen. Pentuja mentiin "vain katsomaan", mutta arvata saattaa, että kun lauma pieniä kultaisennoutajan alkuja näkee niin se on menoa se. Ja niin se olikin, ensinnäkin ainutlaatuinen kokemus saada koira sijoitukseen, se luottamus joka 15-vuotiaalle innokkaalle koiraharrastajalle suotiin. Kiitos siitä kuuluu Siirin kasvattajalle, Tiinalle! Yritin parhaani mukaan kasvattaa ensimmäisen oman koirani yhteiskuntakelpoiseksi ja kun nyt katson lattialla tyytyväisenä makaavaa koiraa, voin taputtaa itseäni olalle siitä, että jotain ainakin olen tehnyt oikein.
Koirakin toki on hyvä, ensimmäisenä koirana on joutunut kärsimään tekemiäni virheitä, mutta myös uskollisesti antanut uusia mahdollisuuksia monet kerrat. Ei ehkä helpoin koira, mutta kuten Siirin esittelysivullakin totean, ei se helpoin tie ole aina paras. Päivääkään en vaihtaisi pois. Oma rakas pönttöpääkoirani, toivottavasti ilahdutat meitä vielä monta vuotta!

Jos mietin itseäni, miten olen tässä kahdeksassa vuodessa muuttunut koiraharrastajana. Mietin itseäni pentukurssilla Siirin kanssa, oli kamalat paineet saada koira tekemään oikein ja hirveä pelko että jos se ei teekkään, ne nolostumiset kun koira ei tee muuta kuin hyppii vasten ja riekkuu.. Voi niitä aikoja! :D Tai se pettymys ensimmäisestä virallisesta näyttelystä kun Siiri sai H:n, se oli siinä hetkessä maailmanloppu. Ja kun juoksin monessa näyttelyssä vuodessa ihan vaan turistinakin.
Nielin koulutuksissa kaiken, välillä tuli kovaa kritiikkiä, joka ei ollut millään tapaa edes rakentavaa, onneksi siitä on kasvanut ja nykyään vastaavissa tilanteissa osaisi sanoa vähän takaisin. Hieman on siis muuttunut asiat, joita arvostaa ja itse on kasvanut (mikä on tietysti ihan toivottavaakin) toivottavasti piirun verran paremmaksi ja onneksi täydellinen ei voi koskaan olla :)

Loppuun muutama kuva Siiristä nuorempana, löysin nämä Photobucketin kätköistä ja on vaan pakko jakaa ne täällä :)